Viime viikolla Ahti ja Anne ehdottivat että tulisin heidän treeniryhmänsä "päättäjäiskisoihin" hallille, siis ihan tosi leikkimielisiin mölleihin. Tuumasta toimeen, Reiska autoon ja menoksi! Paikan päällä rakensimme tietysti radan ja tutustuimme siihen kisanomaisesti viisi minuuttia. Reino herra Houdini oli päättänyt kuitenkin murtautua omasta häkistään ulos ja kesken radan kävelyn jouduin nappaamaan pikku apinan kiinni ja viemään sen takaisin odottamaan, on se äijä :) Itse rata oli oikein mukava, leppoisa ja helppo. Vaikka paikalla oli paljon outoja koiria, Reino keskittyi tehtävään aivan täysillä! Niinkin täysillä että voitto napsahti ja saimme palkinnoksi Racinelin Agility & Sport-sapuskaa pussillisen. Osaa se possu aina välistä yllättääkin ja nimenomaan positiivisesti.
Minnan kanssa kävimme viikko sitten myös Simossa ratatreeneissä ja omalta osaltani reissu oli aika fiasko. Koirassa ja paikassa ei ollut mitään vikaa mutta ohjaajan asenteessa ja fiiliksessä senkin edestä. En ollenkaan noudattanut alkuperäistä suunnitelmaa häkittää jos Reinoa ei kiinnosta tai se possuilee, suutuin kun se lähti haahuilemaan ja karjaisin sille että takaisin. No arvatkaa vain tuliko luokse? En olis tullut itsekään kun toinen huutaa pää punaisena, ei varmaan koirasta ollut kovinkaan houkuttelevaa. Sen sanon itselleni puolustukseksi että todella tiukka aikaraja sai minut jotenkin stressaantumaan ja Reinokin saattoi olla jo himpun verran väsynyt kaikkeen treenaamiseen. Onneksi mukavan treenien järjestäjän avulla saimme onnistuneita pätkiä kunnon palkkauksella ja asenteen muutoksella, mutta ei jäänyt kauhean hyvä mielin oman käytöksen suhteen, ärsyttävää.
Päätin että Reiska saa levätä kaikesta aksatouhusta juhannuksen yli ja keskityin enemmän Rymyn kanssa treenailuun. Poika menee jo hihnassa kivasti kontaktit ja keppejä se on harjoitellut verkkojen avulla. Putkeen lähetystä ja hyppyjä olemme harjoitelleet myös, käymme kentällä noin 5-15 minuuttia kerrallaan sillä Rymy ei jaksa kovin kauaa vielä keskittyä. Toki myös uuden oppiminen on aina raskasta ja siitä pitää saada palautua rauhassa sekä sulatella asioita.
Sunnuntainan suuntasin kulkuni Pelloon, sillä olin lupautunut esittämään ystäväni Suvin bordercollien juhannusnäyttelyssä. Nemo on käyttölinjan koira ja se olikin ilmoitettu käyttöluokkaan tavoitteena saada sille arvosteluksi HYVÄ. Suvin koko perhe lähti mukaan ja meillä olikin oikein mukava reissu yhdessä. Paikalla olimme hyvissä ajoin ehdin hieman treenata Nemoa ennen kehää. Sovittiin Suvin kanssa että mamma saa asettua strategistisesti seisomaan niin että Nemo näkee hänet koko ajan edestä päin. Nemo esiintyi varmoin ottein, juoksi oikein kauniisti ja seisoi ilman asettelua, kiitos Suvin :) Ja uskomatonta mutta totta, arvosteluksi saimme ERITTÄIN HYVÄN! Vautsi, hieno Nemo!! Mahtava reissu takana, ja olin todella tyytyväinen päivään.
Maanantaina meille tuli kylään ystäväni Maarit muutaman sadan kilometrin päästä jämtinsä Tenun kanssa. Tenu on kuukauden nuorempi Rymyä ja oikein komea poika. Onneksi Reino ja Tenu tulivat hyvin juttuun, sillä ne joutuisivat viettämään pari päivää sisällä yhdessä. Oikeastaan ne tykkäsivät jopa vähän liikaa toisistaan, vähän väliä oli toinen toisen selässä :) Rymykin rauhoittui alun räyhäämisestä kun ne pääsivät puolueettomalla maaperällä nuuskuttelemaan ja käytimmekin poikia heti maanantaina uimassa, oli todella kuuma päivä. Tiistaina kävimme Pellossa, Ari oli lupautunut pitämään vähän tällaisen speciaali-reenikerran kun tuli aksavieraita kauempaa. Reiskan kanssa lähinnä kokeiltiin että se pysyy radalla sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä Tornion epiksiin. Tenu ja Maarit saivat hyvää oppia ja hienosti he menivätkin. Illalla kävimme sadetta uhmaten lenkillä Huitaperin vaarassa ja kiipeilimme siellä kengät märkinä ja ötököiden uhreina. Koirilla oli kuitenkin hauskaa, Rymy rakastaa vetohommia ja molemmat olivatkin valjaissa ja juoksuvöissä kiinni.
 |
| Törmäsimme matkalla pariin bortsuun ;) |
 |
| Maarit ja pojat Huitaperin päällä |
Maaritin ja Tenun lähdettyä keskiviikkona sovimme Kristan kanssa treffaavamme Torniossa jonne Kätkäkin siis ilmoitettaisiin. Simon katastrofin jälkeen päätin että nyt pysyn suunnitelmassa tapahtui mitä tapahtui. Kaatosateessa ja kylmässä ilmassa odottelimme omaa vuoroamme, Reino häkissä minun sadetakkini alla ja Kätkä Kristan hoivissa. Rata vaikutti aika iisiltä, ainoa paikka joka oli arveluttava, oli puomille meno. Siinä oli melko tiukka kurvi ja vielä kun se oli sateesta liukas oli siinä oltava erityisen varovainen. Kaikeksi onneksi Ari oli harjoituttanut meitä siihen juuri edellisenä päivänä, joten oppi oli vielä tuoreena muistissa. Olin jälleen kerran ilmoittanut Reinon kahdesti mölleihin jäähyn varalta, joten menin radan kahteen kertaan. Enempiä höpöttämättä, tässä meidän toinen ja parempi rata:
Tämähän riitti hienosti voittoon!! Tuo liukas puomi koitui monen todella nopean koiran kohtaloksi, onneksi me hieman himmailimme sille tulossa joten Reiska selvitti sen hyvin.
Menimme vielä 1-2 radan, jossa huomasin että Reinolla alkoi hieman keskittyminen jo herpaantumaan. Se lähti hienosti mukaan, mutta teki turhan laajan kaarteen alkuvaiheilla, syynä koira joka käveli aidan takana. Onneksi se tuli hyvin takaisin ja mukaan. Kesken radan huomasin että nyt on Lauralla kengännauhat auki ja siinä juostessa ristin sormet etten vedä turvalleni. Ihan kuin tämä ei olisi riittänyt, Reiska parka liukastui sateen kastelemassa putkessa ja lensi kyljelleen, raukkaparka! Onneksi ei käynyt kuinkaan ja jatkettiin rataa. Kepeillä se lähti hieman haahuilemaan ja ensin karjaisin kunnes muistin että ei näin. Heti kun kutsuin iloisella äänellä se tuli ja vauhdilla, ihana poika! Loppurata meni kommelluksitta ja nollarata tuli, mutta yliajan vuoksi emme sijoittuneet.
Kätkäkin osallistui möllirataan, toki emme tehneet kontakteja sillä niitä ei olla juurikaan treenattu ja ei ole kauhean fiksua aloittaa kisoista ja kaiken lisäksi sateesta liukkailla esteillä :) Sen kanssa meni rata aivan loistavasti, se irtoaa koko ajan paremmin hypyille ja rata tuntui todella vaivattomalta. Tuntuu että meillä on Kätkän kans sellainen hyvä fiilis aina kun tehdään, ei ole paineita joten sekin varmaan osaltaan auttaa asiaa. Koira tykkää tehdä, minä tykkään tehdä ja me tykätään molemmat toisistamme, mikäs sen mukavampaa! Kätkä sijoittui kuitenkin hienosti kolmoseksi vaikka jätimmekin kontaktit välistä, rata oli muuten puhdas ja nopea. Hieno poika!
Näihin tunnelmiin on hyvä päättää, toivottavasti nousujohteinen kehitys jatkuisi! Pitää vain muistaa tehdä aina johdonmukaista työtä ja ei saa masentua vaikka joskus tulisikin takapakkia!
Ihanan kuuloinen loma sulla! Mieki tahon kunnon lomam ;)
VastaaPoistaHih, no erittäin suureksi osin sinun vuoksi mulla onki ollu niin hauskaa ;)
Poista