Rakkahin Reino

Tiedän tiedän, kaikki ovat jo varmaan kyllästymiseen asti kuulleet hehkutusta Reinosta, joka myös Reppaskana ja Reiskana tunnetaan. Mutta kun blogitalli järjesti niin nappihaasteen, niin pakkohan siihen oli osallistua, kerrankin oikein luvan kans saa hehkuttaa oma karvanassua! Ideana on kertoa mikä omassa rakkaassa lemmikissä tahi suosikkieläimessä on parasta ja miksi juuri se on rohmunnut vastaajan sydämen, eli tuumasta toimeen siis! Ohjeet!

Reino saapui meille kaksi vuotta sitten pimeänä helmikuisena iltana. Aamulla Jonin isä oli soittanut ja kertonut että hänet oli pyydetty lopettamaan koiranpentu ja tämähän ei ole kenellekään mieluinen homma. Olisiko meillä mahdollisuutta tarjota sille koti? Olimme jo pitkään ajatelleet että laitamme koiran, mutta suunnitelma oli vielä ajatuksen tasolla. Eläinrakkaina ihmisinä me päätimme että tarjoamme tuolle mysteeripennulle kodin, emme tienneet siitä yhtään mitään ennen kuin se tupsahti pihaan. Minkälainen karvapallero sieltä saapuikaan yllätti meidät täydellisesti.

Reinon arvioitu ikä 4 kk

Pentu oli jo ihan valtavan iso ja älyttömän paksun karvapeitteen omaava uros. Likainenkin se oli ja melko arka. Saimme kuulla sydäntäriipaisevan tarinan kuinka pikkuinen oli syntynyt ulos koppiin ja elellyt siellä emonsa kanssa. Silloinen omistaja oli kohdellut sitä melko kovalla kädellä ja se pelkäsikin ihmisiä kovasti, etenkin miehiä. Pitkään meni että se rentoutui ja uskalsi nukkua luottavaisena ja rauhallisesti tuhisten näkemättä painajaisia. Mutta voi kuinka ihana ja suloinen se olikaan! Reinon parhaita piirteitä on ollut jo pennusta saakka loistava huumorintaju. Sen kanssa on mitä hauskinta leikkiä hippaa, piilosta ja taisteluleikkejä, kuten alla olevasta videosta voi ehkä jotain päätellä...

... ja ulkoilu on sille (kuten toki lähes kaikille koirille!) mieluista hommaa. Etenkin nyt kun se on aikuisiällä oppinut kulkemaan remmissä vetämättä, on sen kanssa ihan mahtava käydä pitkiä lenkkejä luonnossa kahdestaan tai kavereiden kanssa.

Reino on myös aina innokas lähtemään treeneihin ja me molemmat nautimme yhdessä harjoittelusta. Kun Herra R näkee että pakkaan treenireppua se tulee aivan villiksi ja suorastaan tärisee innosta. Autoon ei tarvi kahta kertaa kehottaa, ja tutussa risteyksessä ennen treenihallille kääntymistä se ei malta olla ääntelemättä innoissaan.

Vaikka sillä on rotujensa puolesta muutamia heikkouksia agilityradalla, on siinä myös hyviä puolia joita ei ehkä perinteisimmissä harrastusroduissa näe. Se on nopea, mutta ei kuitenkaan häslä jolloin se antaa paljon minun virheitäni ohjaajana anteeksi. Ja sillä on aina hauskaa radalla, joko minun kanssa tai sitten se päättää keppostella omiaan jolloin mammaa ei niin kauheasti naurata :)

Kaikista parassa Reinossa on kuitenkin se, että se rakastaa minua koko pienellä karvaisella olemuksellaan ja minä sitä!

Maailman paras koira <3