Väsynyt mutta onnellinen

Aamulla jo kirjoittelinkin, mutta kun kerran tekstiä tulee niin mikäs siinä, kirjoitetaan pois! Työpäivä meni aivan hyvin, mitä nyt odotin innolla että pääsen pentua hoitamaan. Kotiin ajeltuani söin välipalaa ja Reinoa hetken hellittyäni vaihdoin tallikamppeet niskaan ja lähdin hakemaan hevoset sisälle. Harjasin Lirikan oikein huolella ja lähdimme uhmaamaan Huitaperin vaaran lumihankia. Siellä oli lunta todella reilusti, mutta Lirikasta ei silti huomannut liiemmin väsymisen merkkejä. Kotiin päin tultaessa se innostui toden teolla ja yhtäkkiä tunsin kuinka sen etupää keveni ja nyt todellakin mentiin ylämäkeen! Ikinä sen kanssa ei ole noin selvästi huomannut kun se tosissaan siirtää painonsa takaosalle ja moottori työskentelee täydellä teholla, hieno tunne! Ehkäpä me olemme molemmet oppineet jotain ja ainakin hevosen kunto on kohonnut hurjasti, se ei edes hionnut vaikka lenkki oli rankka.

Hoidettuani hevosen karsinaan hain Reinon ja Jonin ja lähdimme tyhjentämään lantalaa. Reino odotti autossa hienosti ja tämän jälkeen kävin vielä sen kanssa kaupassa. Lukitsin auton ovet visusti ettei kukaan pääsee ryöväämään minun pientä rakkauspakkausta. Välimainintana on pakko ihmetellä kuinka ihmiset uskaltavat jättää koiria kaupan eteen ja lukitsemattomiin autoihin, niitähän varastetaan ihan jatkuvasti!

Kun kauppakamppeet kotiin tultuamme oli saatu sisälle, olikin aika siivota auto koiran oksennuksesta, liian pitkä autoilu taisi olla Reinolle hieman liikaa. Tämän jälkeen menin vielä tekemään iltatallin, siivosin karsinat ja ruokin tammat. Nyt olisikin jäljellä vielä pojan iltapissatus, sauna ja sitten nukkumaan, aamulla on nimittäin seitsemäksi töihin, hui! Kamalan paljon noissa otuksissa tuppaa olemaan hommaa, mutta yhtä kaikki, parempaa elämäntapaa minun on vaikea kuvitella!

Eläinihminen jo pienenä tyttönä!