Sivut

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Uusi tulokas

Perjantaiaamuna saimme soiton Jonin isältä: nyt olisi tarjolla koiranpentu joka joutuisi muutoin lopetettavaksi. Tiedän, maailma on samanlaisia tapauksia puolillaan, mutta olimme jo pidemmän aikaa ehtineet miettiä metsästysrotuista koiraa josta saisimme Jonille kaverin hirvimetsälle.  Tämä pentu oli kuulemma karhukoiran ja pystykorvan sekoitus ja iältään kaksi- tai kolmekuukautinen. Päätimme lähes siltä istumalta että pentu saa meiltä kodin.

Itse jouduin päiväksi töihin ja Joni lähti saman tien ostamaan koppitarvikkeita. Kävin ruokatauolla ostamassa pentupannan, ruoka- ja juomakupin sekä nahkahihnan sekä ruokaa. Olin kuin tulisilla hiilillä koko päivän ja kun viimein pääsin kotiin, Joni ja pentu olivat minua portailla vastassa. Herran jestas se koira oli iso! Ja aivan mahdottoman suloinen! Ilta meni nimeä keksiessä ja lopuksi päätimme että pennusta tulee Reino, oikein supisuomalainen nimi oli mielestämme hyvä. Reino ei pissanut kertaakaan sisälle ja söi hyvällä ruokahalulla koiranmakkaraa ja tuli kohtalaisen hyvin toimeen myös kissaneitien kanssa. Kahdesti se sai käpälästä kun ei tajunnut lopettaa nuuskimista ja kissa päätti että nyt riittää. Yön se nukkui meidän välissämme vuodesohvalla olohuoneessa ja kerran yön aikana se kävi pihalla tarpeillaan.



Aamulla oli todella haikea mieli jättää se kotiin, mutta tiesin sen olevan hyvissä käsissä. Töissä keräsin uuden pussillisen sille tarpeellista tavaraa, mukaan tarttui possulelu joka röhkii, koiranshampoo (se oli ollut hävyttömän likaisissa oloissa ressukka), heijastinliivi sekä harja. Töistä tullessani lähdimme Reinon kanssa ensimmäiselle remmilenkille pyörätielle. Tavoitteena oli opettaa se kulkemaan tien vasenta reunaa ja vetämättä. Lenkki oli lyhyt, sillä pentu ei tietysti jaksa vielä pitkää matkaa ja keskittymiskyky ei ole huippuluokkaa. Kävimme myös ajelemassa autolla josta se piti, istui ja köllötteli täysin tyytyväisenä. Nyt se osaa jo aika hyvin istua käskystä ja ottaa mielellään kontaktia. Pesustakin se piti, raukkaparka istui täysin tyyneenä suihkun lattialla ja latki vettä :)


Tänään kävimme tutustumassa mummolaan ja meidän muihin koiriimme. Hienosti osasivat kaikki olla ja pentu oli niin iloinen kuin olla voi!



Nyt täytyy kuitenkin alkaa aamukahville ja valmistautumaan työpäivään, mutta jatketaan juttua huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti