RIP Karamba Yankee

Haluan omistaa tämän kirjoituksen Karamba Yankeen muistolle, hevoselle, joka on myös blogissani aikaisemmin seikkaillut.

Karamba oli mielettömän kaunis, uskomattoman kiltti ja rakastettu hevonen. Se yritti aina parhaansa, niin kärryjen edessä kuin ratsainkin. Karamban tie ei aina ollut helppo, vastoinkäymisiä ja loukkaantumisia sattui ja aina Tanja hoiti hevosensa parhaan taitonsa mukaan kuntoon. Kesä oli Karamban viimeinen, mutta se oli ihana! Laiduntilaa riitti, metsän suojiin pääsi tarpeen vaatiessa ja aina oli omistaja huolehtimassa että vettä oli riittävästi, ötökkämyrkkyä tarpeeksi ja kaikki hyvin.

Treenaamaan pääsi ihan uudella tavalla: nyt sai laukata ja ihminen olikin selässä kärryjen sijaan! Laitumellakin sai laukata hyvällä omalla tunnolla, milloin missäkin heitettiin pukkeja ja kirmattiin koko lauman kanssa.

Viimeisessä startissa päästeltiinkin oikein kunnolla! Uskon vakaasti että Karamba olisi voittanut, ellei etummaiset hevoset olisi väsyneet ja jääneet eteen notkumaan. Yhtäkaikki, poika teki hienon juoksun ja Tanja oli onnensa kukkuloilla! Vielä viime viikolla päätin lähteä Tanjan kanssa seuraavan viikon raveihin katsomaan Karamban monte-lähtöä, mutta kohtalo päätti toisin. Onnettoman sattuman seurauksena hevosen etunen murtui harjoituksissa ja klinikalla päätettiin että kaikkein ystävällisintä hevosta kohtaan olisi lopetus.

Tanja teki raskaan, mutta oikean päätöksen hevosensa puolesta ja oli mukana loppuun saakka huolehtien että Karamba pääsee taivaslaitumille rauhaisasti ja kunnialla.

Olen niin, niin pahoillani molempien puolesta ja toivon että jokaisesta meistä löytyisi niin paljon eläinystävällisyyttä että uskaltaisi tarpeen vaatiessa tehdä vaikeita päätöksiä.

"

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
... mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

"

Eino Leino

Päiväni kuvina

Yliväsynyt, tuskin herännyt Laura

Nyt napataan!

Olikin liian jännittävää, täytyy hieman tutkailla tilannetta

Chinchu-neidit odottavat ruokaa

Seuraavana kissat...

Irma on omatoiminen

Mira odottaa aamuheiniä

Lirika aamupalalla

Poni aamiaisheinillä

Sääskimyrkkyä kuluu!

Lirikan lihotusprojektin ratkaiseva osa



Matkalla töihin

Vakava ilme

Kotiin tulossa, kissat tarkastavat ostokset

Hevoset haettu sisälle

Lirpan ihana puuro valmistumassa

Ja hyvin näyttää maistuvan!

Sääskiovi pitää inisijät loitolla

Rauhallista, eläimet hoidettu ja hetki omaa aikaa.

Sellainen päivä se

Voi ihmiset, osallistukaa nyt ihmeessä tuohon arvontaan että pääsen niistä hupuista eroon!! Ei vaan, tänään oli melkoisen rankka päivä, ihmisiä oli kuin pipoa ja työkaveriani Villeä lainaten oltiin ikään kuin askeleen jäljessä koko päivän. Vaikka kuinka juoksit ja vastailit puhelimeen, aina oli joku homma kesken. Ei tämä ole enää ihmisten hommaa :)



Tässä vaiheessa vielä energinen työntekijä

Kotiin päästyäni menin ensi töikseni siivoamaan karsinat ja hain pollet sisään. Mittasin Lirikan lämmön ja tällä kertaa mittari näytti alilämpöä?! 35,8 celsiusta olivat lukemat ja olin ihan että whaaat? Taas paniikkipuhelu Maijalle (Riikka parka on saanut varmaan tarpeeksi minusta ja jätti suosiolla vastaamatta!) että mitä ihmettä nyt teen. Oulun päästä rauhoiteltiin ja käskettiin mittaamaan lämpö uudelleen tunnin päästä ja katsomaan tilannetta sitten. Olihan se Maija taas oikeassa, puoli yhdeksältä lämpö oli täysin normaali ja ruokin tammat ja painelin sisään hengähtämään hetkeksi.

Tänään on tehty myös heiniä, eli lue: isä ja appiukko ovat puurtaneet päivän pellolla ja paalanneet reilut neljäkymmentä paalia heinää. Kiire oli tullut, sade oli loppuvaiheessa ripsinyt jo niskaan mutta niin vain paalit saatiin turvaan kuivamaan latoon! Haimme vielä kahdeksan maissa paalamatta jäänyttä irtoheinää ison käryllisen, siitä tammat saavat syödä pari päivää niin paljon kuin maha vetää. Laidunheinä on ainakin tähän asti vaikuttanut vain positiivisesti Lirikan mahaan, toki käyn vielä iltakierroksen tarkastamassa mikä on molempien vointi.

Heinäkuorma

Muutaman sanasen haluan tässä vaiheessa kertoa aiheesta hevosenomistajan raha-asiat (toisin sanoen köyhyys) sillä sitä todella moni aika ajoin kyselee. Kun ostaa hevosen, joutuu todennäköisesti tekemään hieman lainaa. Tätä sitten lyhennetään kuukausittain pankin/lainaajan kanssa sopima summa, omassa tapauksessani 150 euroa. Seuraava juokseva kulu on tietysti ruoka. Meillä puolet vuodesta pärjätään omalla heinällä, joka on mielettömän iso säästö. Yhden hevosen ja yhden ponin heiniin menee meillä 70-130euroa joka kuukausi jos omaa enää ole saatavilla. Tämän lisäksi mahaherkkä hevoseni joutuu syömään myös Greenmixiä eli puristettua heinäpellettiä jota kuluu kuukaudessa noin kaksi säkkiä, kustannusarvio noin 40 euroa. Öljyä menee kanisteri, hinta noin 20€. Pellava, kaura ja mysli tuovat oman lisänsä ja hinta-arviona voidaan karkeasti pitää 50€.

Kuivikkeet eivät myöskään ole ilmaisia, etenkin jos joutuu ostamaan kutterinpurun säkkitavarana säilytystilojen puutteen vuoksi. Iso purupaali maksaa noin 12 euroa ja niitä menee etenkin talvikuukausina jopa viisi- kuusi kappaletta. Kengitys ja raspaus tekevät myös oman osansa, Lirika onneksi kengitetään todella harvoin ja hinta pyörii 60-75 euron välillä, ponin vuolu 20 euron paikkeilla. Rokotukset ja raspaukset maksavat vuodessa kahdelle hevoselle noin 200 euroa ja siihen lisätään mahdolliset eläinlääkärin muut kulut. Tämä on todellinen menoerä johon on syytä varautua, meillä meni alkuvuoden aikana pelkkään Lirikaan reilusti yli tuhat euroa. Jos hevonen on alle kuusitoistavuotias, suosittelen lämpimästi kunnon vakuutuksien hankkimista, loppupeleissä pääsee paljon halvemmalla!

Varusteetkaan eivät ilmaisia ole: itselläni upposi pelkkään satulan hankintaan yli kolmetuhatta euroa (ei, en todellakaan kadu hetkeäkään!) ja se on maailman paras satula! Rööslin satulat ovat parasta mahdollista nahkaa ja käyttömukavuudeltaan huippuluokkaa niin hevoselle kuin kuskillekin. Käytettynäkin niista saa helposti 1500-2000 euroa ja olenpas jopa vuokrannutkin omaani! Harjat, loimet, kotiapteekkitavarat jne. maksavat myös ja nekin on syytä hankkia etukäteen.

Itselle ei paljoa humputteluun rahaa jää ellei satu olemaan sikarikas, mutta kyllä se kaikki on sen arvoista! Voin olla ostamatta vaatteita ja meikkejä, käymättä ulkona syömässä tai bilettämättä kalliissa baareissa. Se on yksinkertaisesti valinnoista kiinni ja minä olen valinnut hevoset elämääni!

Tässä rakkaan murmelini nimi hakattuna ihoon, aivan parasta!

Arvonta

Päätin pistää pystyyn pienen arvonnan blogini rekisteröityneiden lukijoiden kesken. Palkintona on ihana Horse Comfortin korvahuppu, väri sininen ja koko full. Ei mahtunut meidän aasinkorvalle päähän ja takaisin en viitsi viedä kun laput ja kaikki ovat irrotettu.

Kommentoi ja laita sähköpostiosoitteesi niin saat yhden arvan, suosittele blogiani omassasi niin saat kaksi arpaa (linkitäthän tällöin blogisi osoitteen!)

Arvonta suoritetaan 31.7.2012 .

Festarointia ja hevoshommia

Jopas on ehtinyt paljon tapahtua muutamassa päivässä! Viikonloppu aloitettiin railakkaasti Twin City-festareilla Torniossa ja perjantaina oli oikein hyviä esiintyjiä. Pääsimme lähtemään kahdeksan jälkeen ja ehdimme hyvin näkemään Chisun joka avasi illan. Päätin olla selvin päin sillä seuraavana päivänä olisi töihin kahdeksaksi, mutta jotenkin ihmeellisesti siinä kävi taas niin, että Joni kantoi lähes samaa tahtia juomaa minulle kun kävi itselleenkin hakemassa :)

Olin odottanut Palefacea ehkä eniten mutta petyin kyllä kovasti. Saattoihan olla, että ihmiset eivät vain olleet vielä niin fiiliksissä eivätkä jaksaneet oikein innostua bailaamaan mukana, mutta keikasta jäi todella vaisu fiilis. PMMP taas oli mahtava, harmi ettemme ehtineet katsoa keikkaa loppuun sillä muilla oli niin kova kiire katsomaan Petri Nygårdia toiselle lavalle, enkä viitsinyt yksinkään sinne jäädä. Petri oli odotetusti oikein hyvä, lavashow oli melkoisen härski kuten odottaa saattoikin. Näin paljon tuttuja, harmi vain että kaikkia ei ehtinyt  jututtaa.

Kotiin lähdimme ajamaan vasta kahdelta yöllä ja nukkumaan taisin mennä vasta kolmen jälkeen.

Ratsastin Lirikan lauantaina kentällä ja se oli todella tahmea. Seuraavana päivänä sama homma, olin suorastaan epäreilu sitä kohtaan ja harmittaa kun menetin hermoni selässä. Päätin sitten viedä hevoset takaisin kotiin, sillä uskon että se on ollut todella väsynyt laitumella olosta, se kun ei uskalla siellä nukkua juuri lainkaan ja itikat kiusaavat jatkuvasti. Eilen kävimme kevyen lenkin, ajattelin että en turhaan sitä stressaa ja laita tukalaan tilanteeseen jos sillä vielä on maha kipeä. Kotiin tullessamme se oli todella väsynyt eikä huolinut edes sokeria ja kuopaisi pari kertaa maata. Häntää nostaessa se päästi ison kasan ihan löysää lantaa ja mitatessani kuumeen huomasin sillä olevan lämpöä. Soitin Riikalle taas konsultaatiopuhelun ja sen jälkeen huristelinkin apteekkiin hakemaan Tehobaktia massua varten.

Illalla lämpö oli onneksi laskenut normaalilukemiin ja hevonen ei hohkannut enää niin kuumana kuin aikaisemmin. Aamulla oli jo lantakin normaalimman näköistä ja uskalsin laittaa tytöt tarhaan kun oli niin hyvä ilma. Olkoot nyt vielä levossa pari päivää, sitten aloitamme rennon ja rauhallisen maastoilun hevosen tahtiin, on se jo ansainnut leppoisammat eläkepäivät!

Nyt taidan alkaa siivoilemaan ja sen jälkeen pitää lähteä tyhjentämään lantala, tuleepahan jotakin hyödyllistä tehtyä vapaapäivänä!

Kainuunkylän kuulumisia

Eilen kävimme viimeinkin kengityksessä, tauko oli nyt lähes yksitoista viikkoa. Lirika on kiitollinen kengättävä sillä sen kavion kasvu on todella hidasta joten on aivan turha hätäillä kuuden tai kahdeksan viikon välein hakemaan uusia monoja. Entiset kengät tosin olivat tällä kertaa aivan älyttömän kuluneet, kesä ja kovemmat pohjat tietysti vaikuttavat asiaan.

Aamulla sain uskomattoman energiapuuskan ja siivosimme Jonin kanssa koko talon lattiasta kattoon! Olipas vain ihanaa kun tuoksui ihana pesuaine ja kaikki oli niin siistiä! Kävimme myös ostoksilla sillä odotimme illaksi vieraita ja tarkoitus oli grillata. Kaiken tämän jälkeen isä tuli Anttu mukanaan hakemaan meitä kengitysreissulle, ensin veimme kuitenkin kentälle isän nikkaroimat estekannattimet jotka olivat ihan superhienoja! Anttonin kanssa talutimme hevoset kesälaitumelta meille kotiin talliin, poniahan ei voi jättää yksin aitaukseen sillä se tulee läpi vaikka minkälaisista sähköviritelmistä. Lirika meni hienosti traileriin (kuten aina) ja lähdimme ajelemaan kohti Torniota.

Perillä Lirika pääsi heti kenkäykseen ja ensin se näki varsansa Riikan pitkästä aikaa. Summertime In Riga on nyt 5-vuotias ja Lirikan kanssa ne ovat nähneet toisensa viimeksi noin vuosi sitten. Ihana kun molemmilla oli korvat ihan tötteröllä ja ilmeet kertoivat kuinka tamma ja varsa tervehtivät toisiaan äänettömästi. Siinä ne seisoivat nenät vastakkain hyvän tovin, toinen käytävällä kiinni ja toinen pesupaikalla. Kun Riikalla lähdettiin ratsastamaan Lirika katseli huolestuneena perään kuin kysyäkseen mihin se lapsi nyt meni?

Lirika oli kohtalaisen nopeasti kengässä ja annoin sille vielä iltapäiväappeen ennen kotiin lähtöä. Kotimatka sujui nopeasti ja päästyään omaan karsinaansa Lirika oli niin väsynyt että se nuokkui kaltereita vasten eikä jaksanut edes vieraita tulla tervehtimään. Hevoset ovat nyt kärsineet kamalan paljon erityisesti mäkäräisistä jotka kuhisevat korvissa ja vatsan alla sääskimyrkyistä huolimatta joten en yhtään ihmettele että toista väsytti.

Ilta oli mukava, oli ihana nähdä vanhoja ystäviä ja nauraa kaikille typerille lapsuuden tempauksille. Meillä menikin kohtalaisen myöhään ja voin tunnustaa että aamulla oli hieman kohmeloinen olo kun menin tammat ruokkimaan :) Päiväheinien jälkeen lähdimme Karon kanssa molempien hevosten kanssa lenkille, Karo kärryissä ponilla ja minä Lirikan selässä. Alkusählingistä selvittyämme pääsimme hyvälle reitille ja poni nautti menosta täysin rinnoin! Se ei olisi millään halunnut päästää Lirikaa edelle ja sen kisavietit heräsivät tosissaan pitkällä suoralla, suloinen pallero.

Itse tein puomit!

Pienen maastolenkin jälkeen menin vielä Lirikalla kentällä jossa sain sen hetken alkujäykkyyden jälkeen menemään oikein kiitettävästi. Hyppäsimme pientä ristikkoa ja pystyä ja aluksi tammalla oli taas sama meininki kuin edellisellä kerralla. Otin sen kunnolla kontrolliin, teimme siirtymisiä, avoja, sulkuja ja ratsastin kunnolla jalalla. On se ihme juttu että aina sitä lipsuu samoihin virheisiin jos ei koko ajan muista kontrolloida omaa istuntaa ja apujen käyttöä. Huomaan että alan ratsastaa liikaa kädellä ja keskityn ihan vääriin asioihin. Kun vain muistan ratsastaa eteen kaikki muu kuten tahti ja muoto tulevat sieltä kyllä. Ilman eteenpäin pyrkivää liikettä on ihan turha haaveilla selän käytöstä, saati tahdikkaista ja miellyttävistä askellajeista. Kun laukka oli pyörivää mutta helposti koottavaa, menimme uudelleen esteille ja se meni todella hienosti ja rauhallisesti. Olin supertyytyväinen molempiin hevosiin tänään ja pitkien loppukäyntien jälkeen menimme kotiin. Pesin molemmilta suurimmat hiet sekä intiimialueet joista lähinnä nisissä oli kamalia kerrostumia likaa ja töhnää. Kylmäsin myös molempien jalat ja sen jälkeen parturoitiin kesätukat tytöille :) Lirikalle tuli oikea näpsäkkä ratsuharja ja ponin valtavaa pehkoa nypin varmaan puoli tuntia, se on todella hidasta ja vaivalloista.

Tästä lähdettiin

Pieni pätkä klania

Tällainen siitä tuli

Nyt on väsynyt mutta tyytyväinen olo, vielä pitäisi mennä iltaruokkimaan tytöt ja siistimään talli ja satulahuone.  Ai niin, unohdin melkein hehkuttaa: Lirikan paino oli noussut lähes kuusikymmentä kiloa joten jotain on tehty oikein, aivan mahtavaa! Vielä kun säännöllisellä ja oikeaoppisella treenillä saadaan lihakset kohdilleen niin onhan se komea :) Nyt kuitenkin pitää lähteä jyrsijät huolehtimaan ja sen jälkeen painun tallille, se on moikka moi taas!

Hop hei esteille!

Päätin olla viimeinkin reipas ja viimeistelin maalaamani puomit ja vein ne kentälle. Tein myös pienet estekannattimet jotta Lirika pääsisi vähän virkistämään muistoja ihanista estehevosajoistaan. "Este" oli varmaan maksimissaan 50cm eli pieni ja säälittävä rääpäle siis. Aloittelimme käynnissä ja hetken ratsastettuani huomasin toisen takakengän olevan irtoamaisillaan ja tulin alas selästä jotta voisin irrottaa sen kokonaan. Eipäs ollutkaan ihan helppo homma, jouduin soittamaan anopin auttamaan ja aikamme ähellettyämme saimme sen irti. Kuinkahan monella on yhtä mahtava anoppi, kysynpäs vaan :)

Viimein pääsimme töihin kunnolla. Lirika oli vetelä kuin mato eikä oikein keskittynyt siihen mitä tehdään. Se oli ravissa ihan hyvä, mutta tiedän sen pystyvän paljon parempaankin ja en kertakaikkiaan voinut tyytyä tuollaiseen. Hikisen urakan jälkeen sain sen väläyttämään omaa loistavaa raviaan hetkittäin ja päätin olla siihen tyytyväinen. Ensimmäisen kerran kun käänsin sen esteelle, se oli lähinnä hämmästynyt eikä edes oikein hypännyt, kunhan kömysi jotenkin yli. Toisella kertaa se huomasi mitä ollaankaan tekemässä ja innostui. Se meni esteen vauhdikkaasti ja kolmannella kerralla se vain lähti! Tuntui että sen takaosa oikein vajosi alemmas kun se nykäisi itsensä vauhtiin ja loikkasi yli kuin olisi ollut GP-radalla! Menin molempiin suuntiin muutaman kerran ja aina se hyökkäsi eteenpäin niin lujaa että en yksinkertaisesti voinut tehdä mitään. Lopuksi aloin jo oikeasti harmistua kun se ei todellakaan kuunnellut yhtään minua ja päätin että mennään sitten vaikka käynnissä. Menimmehän me, kunnes matkaa oli enää kaksi metriä esteelle ja sitten lähdettiin! En ihan oikeasti voi ymmärtää miten ihmeessä sen entinen omistaja Ali on uskaltanut mennä sillä 140cm ratoja, on varmasti ollut tammassa pitelemistä :) Jos en ihan väärin muista, ratsukko voitti mm. pronssia junioreiden SM-kisoissa aikoinaan, olisi ollut aivan mahtavaa nähdä Lirika tuolloin radalla.

Me tyydyimme hyppäämään vielä pari kertaa tuon rääpäle-esteen jonka jälkeen ravattiin ja venytettiin oikein kunnolla eteen-alas. Lirika käveli irti kentällä loppukäynnit ja piehtaroi antaumuksellisesti kunnes oli sitä mieltä että nyt kelpaisi ryyppy vettä ja suihku. Päästin molemmat hevoset takaisin laitumelle ja lähdin kotiin repimään saappaat jalasta ja vaihtamaan bikinit päälle. Ilma oli todella painostavan kuuma, olin ihan hiessä ja hevosenkarvoissa joten päätin käydä uimassa. Voi mikä autuus oli pulahtaa kylmään veteen!

Illalla kävin vielä ruokkimassa karvanassut ja loppuilta kuluikin pitkästä aikaa True Bloodin merkeissä. Tänään molemmilla hevosilla on ollut vapaa ja ilmakin oli sopivasti sateinen, ei olisi ollut kovin mukava tuossa säässä ratsastaa. Huomenna on myös hevoseton päivä sillä töiden jälkeen lähdemme Jonin kanssa serkkuni häihin. Nyt ei auta kun laittaa pikkuhiljaa pää tyynyyn että jaksaa herätä aikaisin töihin, öitä kaikille!

Laidunkauden aloitus

Huh, nyt on ollut todella pitkä tauko kirjoittamisessa, on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Lirika on pyöristynyt hienosti kuukauden aikana ja ainakin toistaiseksi se on vaikuttanut terveeltä. Hevoset pääsivät kesälaitumelle pari viikkoa sitten ja vihreää on syöty sillä seurauksella että poni on lihonut kunnon valaaksi ja Lirika on hieman maltillisemmin kerännyt painoa.

Oli ihana seurata kuinka molemmat nauttivat päästyään "vapauteen", kummatkin kiertelivät laitumen joka nurkan eivätkä oikein tienneet mistä aloittaa syömisen! Ensimmäisen yön olin tietysti aivan älyttömän huolissani Lirikan mahasta, mutta onneksi se reagoi vain positiivisesti laitumeen.

Muutaman päivän molemmat saivat vain syödä ja nauttia vapaasta ja nyt olen maltillisesti liikuttanut molempia. Lirika liikkuu nyt 3-4 kertaa viikossa juoksuttaen, ratsastaen ja uiden ja ponin olen juoksuttanut myös pari kertaa viikossa. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä molempien kanssa maastoon. Karoliina on lupautunut ajamaan ponin ja itse ratsastan Lirikan, saas nähdä tulemmeko kaikki ehjänä sieltä takaisin!

Viime viikonloppu meni kokonaan työkeikalla Kaakamossa Pajarin tallin kisoissa. Sää suosi ja sain oikein mukavasti väriä pintaan monen tunnin ulkoilun ansiosta. Kisat olivat erinomaisesti järjestetty ja enenmmän viikonvaihde tuntui vapaalta kuin työnteolta. Kingslandin vaatteet tekivät hienosti kauppansa ja muutenkin reissusta jäi oikein postiivinen tunne.

Eilen ratsastin Lirikan kentällä ja se oli kohtalaisen hyvä. Ravissa se ei ihan niin mukavan tuntuinen ollut kuin parhaimpina hetkinään, mutta laukka meni todella hyvin. Tunsin kuinka takaosa työskenteli aktiivisesti ja laukka pyöri hyvin eikä hevonen painanut laisinkaan kädelle. Harjoittelimme pohkeenväistöjä ja meillä on siinä monesti vaikeuksia säilyttää tahti ja muoto joten siinä on vielä paljon työstämistä. Avot menivät tavallista paremmin, oikeaan suuntaan mentiin jopa lennokaasti, vasen teettää vielä töitä. Lopuksi olin tyytyväinen kokoanisuuteen ja annoin tamman puhaltaa ja kävellä jonka jälkeen se pääsi takaisin laitumelle.

Tänään ajatuksena olisi mennä hieman puomeja koordinaatioharjoituksena sekä pieniä ristikoita mielen virkistykseksi, katsotaan mitä mummeli tykkää!

Alla vielä muutama kuva Lirikan muodonmuutoksesta, kyllä se on käynyt hurjan laihana!