Sellainen päivä se

Voi ihmiset, osallistukaa nyt ihmeessä tuohon arvontaan että pääsen niistä hupuista eroon!! Ei vaan, tänään oli melkoisen rankka päivä, ihmisiä oli kuin pipoa ja työkaveriani Villeä lainaten oltiin ikään kuin askeleen jäljessä koko päivän. Vaikka kuinka juoksit ja vastailit puhelimeen, aina oli joku homma kesken. Ei tämä ole enää ihmisten hommaa :)



Tässä vaiheessa vielä energinen työntekijä

Kotiin päästyäni menin ensi töikseni siivoamaan karsinat ja hain pollet sisään. Mittasin Lirikan lämmön ja tällä kertaa mittari näytti alilämpöä?! 35,8 celsiusta olivat lukemat ja olin ihan että whaaat? Taas paniikkipuhelu Maijalle (Riikka parka on saanut varmaan tarpeeksi minusta ja jätti suosiolla vastaamatta!) että mitä ihmettä nyt teen. Oulun päästä rauhoiteltiin ja käskettiin mittaamaan lämpö uudelleen tunnin päästä ja katsomaan tilannetta sitten. Olihan se Maija taas oikeassa, puoli yhdeksältä lämpö oli täysin normaali ja ruokin tammat ja painelin sisään hengähtämään hetkeksi.

Tänään on tehty myös heiniä, eli lue: isä ja appiukko ovat puurtaneet päivän pellolla ja paalanneet reilut neljäkymmentä paalia heinää. Kiire oli tullut, sade oli loppuvaiheessa ripsinyt jo niskaan mutta niin vain paalit saatiin turvaan kuivamaan latoon! Haimme vielä kahdeksan maissa paalamatta jäänyttä irtoheinää ison käryllisen, siitä tammat saavat syödä pari päivää niin paljon kuin maha vetää. Laidunheinä on ainakin tähän asti vaikuttanut vain positiivisesti Lirikan mahaan, toki käyn vielä iltakierroksen tarkastamassa mikä on molempien vointi.

Heinäkuorma

Muutaman sanasen haluan tässä vaiheessa kertoa aiheesta hevosenomistajan raha-asiat (toisin sanoen köyhyys) sillä sitä todella moni aika ajoin kyselee. Kun ostaa hevosen, joutuu todennäköisesti tekemään hieman lainaa. Tätä sitten lyhennetään kuukausittain pankin/lainaajan kanssa sopima summa, omassa tapauksessani 150 euroa. Seuraava juokseva kulu on tietysti ruoka. Meillä puolet vuodesta pärjätään omalla heinällä, joka on mielettömän iso säästö. Yhden hevosen ja yhden ponin heiniin menee meillä 70-130euroa joka kuukausi jos omaa enää ole saatavilla. Tämän lisäksi mahaherkkä hevoseni joutuu syömään myös Greenmixiä eli puristettua heinäpellettiä jota kuluu kuukaudessa noin kaksi säkkiä, kustannusarvio noin 40 euroa. Öljyä menee kanisteri, hinta noin 20€. Pellava, kaura ja mysli tuovat oman lisänsä ja hinta-arviona voidaan karkeasti pitää 50€.

Kuivikkeet eivät myöskään ole ilmaisia, etenkin jos joutuu ostamaan kutterinpurun säkkitavarana säilytystilojen puutteen vuoksi. Iso purupaali maksaa noin 12 euroa ja niitä menee etenkin talvikuukausina jopa viisi- kuusi kappaletta. Kengitys ja raspaus tekevät myös oman osansa, Lirika onneksi kengitetään todella harvoin ja hinta pyörii 60-75 euron välillä, ponin vuolu 20 euron paikkeilla. Rokotukset ja raspaukset maksavat vuodessa kahdelle hevoselle noin 200 euroa ja siihen lisätään mahdolliset eläinlääkärin muut kulut. Tämä on todellinen menoerä johon on syytä varautua, meillä meni alkuvuoden aikana pelkkään Lirikaan reilusti yli tuhat euroa. Jos hevonen on alle kuusitoistavuotias, suosittelen lämpimästi kunnon vakuutuksien hankkimista, loppupeleissä pääsee paljon halvemmalla!

Varusteetkaan eivät ilmaisia ole: itselläni upposi pelkkään satulan hankintaan yli kolmetuhatta euroa (ei, en todellakaan kadu hetkeäkään!) ja se on maailman paras satula! Rööslin satulat ovat parasta mahdollista nahkaa ja käyttömukavuudeltaan huippuluokkaa niin hevoselle kuin kuskillekin. Käytettynäkin niista saa helposti 1500-2000 euroa ja olenpas jopa vuokrannutkin omaani! Harjat, loimet, kotiapteekkitavarat jne. maksavat myös ja nekin on syytä hankkia etukäteen.

Itselle ei paljoa humputteluun rahaa jää ellei satu olemaan sikarikas, mutta kyllä se kaikki on sen arvoista! Voin olla ostamatta vaatteita ja meikkejä, käymättä ulkona syömässä tai bilettämättä kalliissa baareissa. Se on yksinkertaisesti valinnoista kiinni ja minä olen valinnut hevoset elämääni!

Tässä rakkaan murmelini nimi hakattuna ihoon, aivan parasta!