RIP Karamba Yankee

Haluan omistaa tämän kirjoituksen Karamba Yankeen muistolle, hevoselle, joka on myös blogissani aikaisemmin seikkaillut.

Karamba oli mielettömän kaunis, uskomattoman kiltti ja rakastettu hevonen. Se yritti aina parhaansa, niin kärryjen edessä kuin ratsainkin. Karamban tie ei aina ollut helppo, vastoinkäymisiä ja loukkaantumisia sattui ja aina Tanja hoiti hevosensa parhaan taitonsa mukaan kuntoon. Kesä oli Karamban viimeinen, mutta se oli ihana! Laiduntilaa riitti, metsän suojiin pääsi tarpeen vaatiessa ja aina oli omistaja huolehtimassa että vettä oli riittävästi, ötökkämyrkkyä tarpeeksi ja kaikki hyvin.

Treenaamaan pääsi ihan uudella tavalla: nyt sai laukata ja ihminen olikin selässä kärryjen sijaan! Laitumellakin sai laukata hyvällä omalla tunnolla, milloin missäkin heitettiin pukkeja ja kirmattiin koko lauman kanssa.

Viimeisessä startissa päästeltiinkin oikein kunnolla! Uskon vakaasti että Karamba olisi voittanut, ellei etummaiset hevoset olisi väsyneet ja jääneet eteen notkumaan. Yhtäkaikki, poika teki hienon juoksun ja Tanja oli onnensa kukkuloilla! Vielä viime viikolla päätin lähteä Tanjan kanssa seuraavan viikon raveihin katsomaan Karamban monte-lähtöä, mutta kohtalo päätti toisin. Onnettoman sattuman seurauksena hevosen etunen murtui harjoituksissa ja klinikalla päätettiin että kaikkein ystävällisintä hevosta kohtaan olisi lopetus.

Tanja teki raskaan, mutta oikean päätöksen hevosensa puolesta ja oli mukana loppuun saakka huolehtien että Karamba pääsee taivaslaitumille rauhaisasti ja kunnialla.

Olen niin, niin pahoillani molempien puolesta ja toivon että jokaisesta meistä löytyisi niin paljon eläinystävällisyyttä että uskaltaisi tarpeen vaatiessa tehdä vaikeita päätöksiä.

"

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
... mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

"

Eino Leino