Verta, hikeä ja kyyneleitä

Hurja päivä takana! Lähdimme aamupäivästä Karon ja koirien kanssa lenkille ja molemmat saivat juosta irti pururadalla josta jatkoimme matkaa luontopolkua pitkin Huitaperin vaaraan. Kävellen lenkki oli huomattavasti raskaampi kuin ratsastaen ja aikaa matkaan meni kaiken kaikkiaan kaksi tuntia. Koirat olivat iloisia ja onnellisia, tosin välistä piti huolehtia etteivät ne päässeet näköetäisyyden ulkopuolelle, emme halunneet häiritä luonnon eläinten pesimisrauhaa.

Kotiin päästyäni nakkasin hevosille heinät ja keitin itselleni makaroonia, levähdin hetken ja lähdin Lirikalla ratsastamaan. Tarkoitus oli tänään kuvata ja arvatahan saattaa mitä siitä seurasi: hevonen ei mennyt ollenkaan hyvin ja oma ratsastus oli jännittynyttä ja pinkeää. Alusta asti tunsin kuinka Lirika oli tahmea ja haluton, se painoi kädelle todella raskaasti eikä todellakaan kantanut itseään. Turhauduin ja suutuin (tiedän, se on niin väärin..) kun mikään ei onnistunut! En saanut herätettyä Lirikaa ollenkaan ja jos siihen sai edes hetkeksi liikettä se vain juoksi alta. Loppujen lopuksi lähdin pienelle maastolenkille jossa se meni aavistuksen paremmin, mutta tämän päivän "harjoituksen" olisi voinut kyllä jättää väliin. Uskon että kuuma ilma ja huonosti nukuttu yö laitumella eivät helpottaneet tilannetta, saatikka oma keskittymiskyvyn puute. Laitan nyt kuitenkin tuohon loppuun muutaman pätkän, onpahan sitten jotain mihin verrata kun menee hyvin!

Illalla kävimme vielä grillaamassa anoppilassa ja nyt istun rättipoikkiväsyneenä koneella. Hevoset oli pakko nakata sisään, sääsket ovat ihan yhtäkkiä ilmestyneet ja enpäs tietenkään ole varustautunut sääskimyrkyllä :( Täytyypä käydä huomenna ostamassa DR Repeliä joka pitäisi pitää otukset loitolla!