Aamuratsastus

Viimeinkin ratsailla! Lähdin Lirikan kanssa aamulenkille kentälle ja se oli menomatkan täynnä pöllöenergiaa ja oli ihanan herkän tuntuinen! Heti kentälle päästyämme otin ohjat ja saman tien ravin ja se toimi heti kunnolla. Keventelin, tein isoja ympyröitä ja suunnanmuutoksia ja annoin sen jälkeen hetken kävellä. Päätin jo alussa että heti kun se käy raskaaksi kädelle ja tuntuu vähänkään tahmealta, otetaan käyntipätkä.

Pitkin ohjin kävelyn jälkeen otin ohjat ja tein käynnissä avoja sekä pohkeenväistöjä. Kulmissa tein puolittaiset takaosankäännökset, niissä sen saa kokoamaan mielettömän hyvin ja valmistumaan seuraavaan tehtävään. Muistin kerrankin tarkkailla omaa olemusta ja istuntaa ja kun istuin ryhdikkäänä, napa ulkona ja katse eteenpäin oli hevonenkin selkeästi takajalkojensa päällä ja meni ylämäkeen. Ravi nousi mielettömän hienosti, se oli tahdikasta ja laadukasta ja siinäkin teimme avoja, pieniä voltteja sekä pohkeenväistöjä. Tästä ravista oli helppo nostaa laukka ja kiersimme kentän kerran ja teimme voltin ja vaihdoimme suuntaa diagonaalilla ilman vaihtoa. Ongelmamme on aina ollut liian voimakas asetus laukan suuntaan, sillä olen pelännyt sen vaihtavan laukan. Nyt keskityimme suoruuteen ja kauniseen siirtymiseen raviin.

Ravissa jatkoimme hetken vasemmalle ja siitä uusi laukannosto suoralla uralla ja sama tehtävä vasemmalle. Lopussa se alkoi hiukan painamaan, joten siirsin sen suosiolla raviin. Jonkun aikaa ravailtuamme otimme loppukäynnit ja haimme mummolasta sokerin ja istuskelimme hetken rupattelemassa.

Päätin mennä kotiin maaston kautta ja Lirika oli niin intopinkeänä että ajoittain jouduin muistuttamaan sitä puolipidättein ettei tarkoitus ole juosta alta pois. Pieni puu oli kaatunut pururadalle ja tamma oli niin onnellinen kun sai "hypätä" (lue: ravata puomin yli :) ja  annoin sen laukata lievän ylämäen reipasta laukkaa. Tästähän se kuumui ihan mahdottomasti ja pörisi ja pärisi ja olisi halunnut vain jatkaa. Onneksi tuli pitkä alamäki jossa kävelimme pitkin ohjin ja pääsimme tielle jossa oli tarkoitus vielä ravata ja laukata. Ravit menivät hyvin, Lirika oli kuulolla ja reipas ja laukka oli ihanan koottua ja voimakasta, oikein tunsin takajalkojen liikkeet. Annoin sen mennä todella reipasta vauhtia, sillä se pysyi kuulolla ja itse istuin satulassa kevyen istunnan sijaan. Voin sanoa että otti astetta enemmän vatsalihaksiin! Oli todella iloinen yllätys kun hurjasta vauhdista sain koottua laukan todella rauhalliseksi ja kauniiksi ja ravasimme vielä loppupätkän.

Kotiin kävellessämme Lirika ei vaikuttanut laisinkaan väsyneeltä, se jopa päätti säikkyä lenkkeilijöitä ja oli muutenkin ihan hassu! On se vaan maailman paras hevonen ja uskomattoman hyvä opetusmestari minulle!

Nyt olisi tarkoitus käydä hiukan kyläilemässä, syödä ja siivota talli ja ottaa loppupäivä rennosti!

Hiukan jo pyöristynyt tammna, paljon on vielä tekemistä

Poni yltäpäältä heinissä