Jumalauta, en enää jaksa! Tämä päivä päättyi taas niin mahtavasti ettei tosikaan... Aamupäivä oli oikein mukava, aurinko paistoi ja sain siivottua terassin ja portaat ja hevoset paistattelivat päivää laitumella. Lirika sai pitää vapaapäivän ja kävin Karon ja koirien kanssa pitkän kävelylenkin metsässä.
Illalla lähdin normaalisti iltatalliin ja ajattelin siivota karsinat ennen kuin haen hevoset sisään. Lirikan erikoinen käytös sai minut kuitenkin seuraamaan hetken tilannetta ja kuinkas ollakaan: siellä se kuopi vihaisesti maata, tuhisi ja oli selkeästi piehtaroinut. Pieni toivonkipinä rinnassa tarjosin sille heinää jolle se vain tuhahti. Selvä, TAAS ähkyä. Tässä vaiheessa ajattelin että tämä on taas ohimenevä juttu, hetken taluttelen ja se on siinä. Tamma nosti häntää ja teki ison lantakasan jonka jälkeen kokeilin viedä sitä karsinaan. Saman tien se yritti makuulle joten ei kun jatketaan talutusta. Päätin soittaa päivystävälle eläinlääkärille tarvitsevamme ainakin kipulääkettä, mahdollisesti myös letkutuksen. Yllättäen päivystys oli Kolarissa joten matkaan menisi ainakin kaksi tuntia. Emme voineet hetkeksikään pysähtyä, Lirika yritti heti makuulle joten kävelin lähes kolme tuntia yhteen menoon ja voin sanoa että alkoi jaloissa tuntua! Odottaessani eläinlääkäriä soitin terapiapuheluita ystävilleni, en vain enää jaksanut yksin pyörittää ajatuksia päässäni.
Eläinlääkärin saavuttua paikalle Lirika oli edelleen kovin kipeä ja se saikin heti kipulääkettä. Laitoimme tammalle liinat jotta se voitaisiin rektalisoida, mutta tämä ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan: Lirika sai mielettömän hepulin tuntiessaan paineen kintereissään ja latasi niin käsittämättömän sarjan karsinan oveen että säikähdimme molemmat! Mene siinä sitten ottamaan jaloissa roikkuvia liinoja irti ja toivo ettei oma pää ole välissä jos seuraava potku tulee. Kädet täristen sain liinat irti ja ehdotin että hevonen ihan suosiolla rauhoitettaisiin toimenpidettä varten. Tämän jälkeen saatiin suoli tutkittua ja sen jälkeen letkutettiin vielä parafiiniöljyä sieraimen kautta mahalaukkuun.
Sain onneksi kipulääkettä varan vuoksi jos Lirikan tila huononee. Nyt tamma nuokkuu karsinassaan ja menen tunnin päästä kurkkaamaan miltä tilanne siellä näyttää.
Perjantaina on ensitöikseen soitettava klinikalle ja varattava aika tähystykseen. Ei tuollainen ähkyily ole normaalia ja kun tamma on vielä laihtunutkin huolestuttavasti. Eläinlääkäri sanoikin että voihan siellä olla joku tulehdus tai hevosella on yksinkertaisesti joku sairaus joka aiheuttaa nuo oireet. Ottaa päähän kun en aikaisemmin ole tajunnut viedä sitä tarkempiin tutkimuksiin, tunnen olevani käsittämättömän huono hevosenomistaja ja kaiken lisäksi idiootti. Kyllä, lihakset ovat laskeneet, kyllä se on laihtunut, kyllä se ähkyilee, kyllä sen selkälihakset ovat jumissa, kyllä olen paska hevosenomistaja.
Nyt koen niin kamalaa olotilaa ettei sitä voi sanoin kuvailla. Miksi juuri minulla Lirika meni tuollaiseksi? Mitä olen tehnyt väärin? Oikeasti, olen parhaani yrittänyt ja kysynyt neuvoa viisaammilta mutta mikään ei auta, aina on jotain pielessä. Tällä hetkellä väsyttää, masentaa ja itkettää ja pelkään Lirikan puolesta. Jos se nyt tuosta selviää, mikä tuomio tulee Oulussa? Olenko valmis tekemään isoja päätöksiä jotka eivät koskaan ole helppoja? Toivon että huomenna on selkeämpi pää ajatella näitä asioita, nyt olen kertakaikkiaan niin väsynyt etten tiedä mitä ajatella.
Elämä on välistä niin rankkaa ja epäreilua, mutta toivon että kaikki kääntyisi parhain päin ja Lirikalla olisi vielä monta ihanaa vuotta jäljellä! Palataan huomenna ja pitäkää kaikki peukkuja tamman puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti