Useimmat tapaamani ihmiset eivät voi ymmärtää tätä kaikkea ja ennen kaikkea sitä kuinka tärkeitä hevoseni minulle ovat. Osa hevosihmisistäkään ei selkeästi käsitä kuinka koen ne ja kuinka minulle on kaikista tärkeintä saada olla niiden kanssa. Loppujen lopuksi minulle on aivan sama vaikka en enää ikinä ratsastaisi Lirikalla tai ajaisi ponilla metriäkään, kunhan ne vain olisivat terveitä ja onnellisia ja saisin huolehtia niiden hyvinvoinnista kaikin mahdollisin tavoin.
Lirikan kanssa koen sellaisia asioita mitä en olisi edes uskonut mahdolliseksi. Aamuisin se tervehtii pehmeällä hörähdyksellä, töykkii turvallaan ja etsii makupaloja ja ruokaa. Silloinkin kun se on saanut aamuheinänsä se katsoo lempein silmin ja hamuaa turvallaan kuin kiittäen. Kotiin tullessani se suo minulle hetken, laittaa päänsä syliini ja selkeästi ilmaisee tyytyväisyyttään tullessani takaisin. Ulkoillessa se nauttii niin paljon ympäristöstään ja rauhallisesta käyskentelystä ettei sitä voita mikään ratsastusharjoitus tai kilpailusuoritus.
Ison eläimen ilmaistessa kipuaan ja tukeutuessaan sinuun on niin suuren vastuun ja kiitollisuuden ympäröimänä että sanat eivät riitä sitä kuvailemaan. Vastuu siitä, että olet ainoa joka voi tilanteelle yhtään mitään ja kiitollisuus siitä että hevonen luottaa sinuun niin äärimmäisen paljon että uskoo sinun olevan sen tuki ja turva. Sairaan hevosen hoito on mielettömän raskasta mutta silti palkitsevaa, siinä punnitaan todellinen hevosenomistaja.
Tiedän että tulee päivä jolloin on luovuttava ystävistäni ja teen sen hymy huulillani, sillä se on viimeinen palvelus jonka rakkaalle ystävälleni voin tehdä. Haluan niiden tuntevan turvallisuutta ja rauhaa kun aika koittaa ja haluan antaa molemmille mahdollisuuden lähteä arvokkaasti. Ei eläinlääkärin piikkejä vaan ajan koittaessa kaikki tapahtuu kotona kauniina päivänä jolloin mikään ei häiritse tai ole huonosti.
Ottaessani eläimen perheeni jäseneksi olen tehnyt päätöksen että se on tullut jäädäkseen eikä sitä lähetetä minnekään eteenpäin ellei kykyni huolehtia siitä kärsi minusta riippumattomista syistä. En voi sietää nykypäivän kulutushysteriaa joka ulottuu myös lemmikeihin. Otetaan uusi kun vanhaan kyllästytään, perheessä puhkeaa "allergia" joka mystisesti poistuu seuraavan lemmikin saapuessa taloon.
En todellakaan koe olevani maailman paras lemmikin omistaja, minussa on virheitä niin kuin kaikissa meissä mutta yritän parhaani ja haluan että ystäväni voivat hyvin. En kertakaikkiaan voi tappaa edes hiirtä tallissa tai hämähäkkiä sisällä vaan mieluummin toimitan molemmat ulos niille sopimattomista paikoista. Monet pitävät tätä heikkoutena mutta itse koen tämän vahvuutena. Osaan olla empaattinen ja eläytyä toisen asemaan sekä kunnioitan elämää sen kaikissa muodoissa. Uskon karmaan ja uudelleen syntymiseen ja haluan elää tämän elämäni mahdollisimman hyvin ja toisia kunnioittaen.
Minua on tituleerattu "liian eläinrakkaaksi" ja vaikka miksi, mutta itse tiedän mitä olen ja miksi, se riittää minulle. Rakastan eläimiäni, mutta vain eläiminä sillä ne eivät ole ihmisiä eikä niitä niin pidä kohdellakaan.
Huolehtikaa kaikki rakkaimistanne ja muistakaa myös että joskus tulee aika jolloin on aika päästää irti. Eläin ei voi itse sitä hetkeä kertoa, sinun on se ymmärrettävä ja annettava ystäväsi lähteä rauhassa ilman kipuja.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
. mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino -
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
. mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino -
Kiitos Janica suuresta rohkeudestasi päästää Hansu taivaslaitumille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti