Loma täynnä koiramaista menoa

Ihanaakin ihanampi loma on nyt takana ja on kerrankin ehtinyt viettää koirien kanssa aikaa oikein kunnolla. Rymy on päässyt pidemmille lenkeille ja Reino ja Lillan ovat köpsytelleet lenkeillä pääasiassa kaksistaan ja välistä Minnan poikien kanssa. Maanantaina meillä alkoi kauan odotetut Raunon treenit ja olipa aivan sikaihanaa treenata taas tutussa sakissa! Tehtiin pienen pientä radan pätkää jossa oli yllättävän paljon kuitenkin tekemistä ottaen huomioon että esteitä suoritettiin vain viisi :D Lähtöön saatiin Raunolta kullanarvoinen vinkki laittaa lelu hihnan kanssa samaan myttyyn ja tehdä siitä Lillanille vähän sellainen numero että katsos mikä täällä on. Sitten vain vapautettiin aina välistä takapalkalle esteiden sijaan ja tämä toimii toivottavasti myös jatkossa kisoissa. Jätetään leluhihna sinne taakse ja koira ei voi olla varma vapautetaanko se taakse vai radalle, kätevää!

Vaikea paikka oli saada Lillan hyppäämään pituuden jälkeisen esteen eikä menemään varsin kutsuvasti olevaan putkeen. Ensin treenikaveri seisoi putken suun edessä ja sen jälkeen pikkupiiku meni hienosti. Kun seuraavalla kierroksella ei ollutkaan blokkia edessä, toistui sama virhe kun eka kerralla. Ratkaisin tilanteen niin että hieman ennen hyppyä suhahdin hiljennys/kokoamiskäskyksi ja heti perään käsky hyppää. Tällä päästiin rikkomaan sen putkeen-lukittautuminen ja se kuunteli tosi hienosti! Tosi paljon pitää tehdä töitä ajoituksen kanssa, koira kun on nopea ja pirun herkkä sekä nopea myös reagoimaan joten paljon vaaditaan kyllä meikäläiseltä :D

Tiistaina käytiin Teresan tokotreeneissä ja voi luoja, Lilleri hajotti koko osaston paikallaolossa! Se on aina ollut tosi hienosti eikä ole koskaan mennyt härkkimään vieruskaveria mutta nyt tapahtui jotain aivan höpöhöpöä. Oma vika, olisi pitänyt ajatella että kun treenitilanne on huomattavasti vaikeampi, paljon vieraita koiria ja pitkä matka, olisi pitänyt helpottaa tehtävää. Vielä mitä, yli-itsevarma ohjaaja jättää koiran ja marssii vaaditun matkan päähän ja vielä pöljänä on koko sen ajan mitä vaaditaan, tai ainakin yritti olla. Loppuvaiheessa Lillan nimittäin kääntyi vienosti kurkkien sivulle ja ehdin vain ajatella että voi ei, niin oli kelpie jo täydessä vauhdissa. Se oli bongannut rivistöstä sellaisen ihanan nuoren labbisnartun joka kaikin mokomin lähti leikkiin mukaan ja niin ne kaksi sitten ryysäsivät pitkin hallia onnensa kukkuloilla. Virkamiesbordercollie-Sulo oli aivan pöyristynyt kun kakarat yrittivät saada senkin mukaan juoksuun ja saikin tiukalla ärähdyksellä labbiksen lopettamaan pöljäilyn. Valitettavasti Lillania ei paljon Sulon komentelut kiinnostaneet ja se sai vain lisää pökköä pesään. Meni tovi ennen kuin sain pienen pölvästin saalistettua ja häpeissäni pyytelin anteeksi niin oikealta kuin vasemmalta. Onneksi treeniryhmäläiset olivat ihan fine eikä minua ainakaan suorilta tuomittu :D Muuten treenit menivät ihan ok, vieläkin taisteltiin sen istumassa pysymisen kanssa mutta kaukot olivat kympin arvoiset. Olin saanut malttia äänensävyyni ja katse pysyi koko ajan hieman koiran yli, ei suoraan koiran silmissä.

Käytiin toiset Janin treenit ennen oman ryhmän tauolta paluuta, oli tosi vauhdikasta menoa!

Kotona ollaan treenattu tosi paljon sitä istumassa pysymistä ja se on sujunut oikein mallikkaasti, eli kyllä meillä toivoa vielä on ;) Kentällä ollaan tehty hieman myös aksaharkkoja ja viime lauantaina se oli aivan sairaan hieno! Se pysyi hienosti yli kymmenen metrin päässä eikä noussut kertaakaan! Itse rataharkka meni myös loistavasti, olin aivan älyttömän tyytyväinen niin koiraan kuin itseenikin. Keppejäkin tehtiin muutaman kerran, nyt ovat tikut jo ihan pystyssä mutta ohjurit ovat vielä paikallaan. Olen koko ajan pyrkinyt harjoittelemaan niitä niin että en jumiudu tiettyyn kohtaan/vauhtiin/puoleen ja rohkeasti lähettänyt sen kepeille vaikka ja mistä. Oli aika huikeaa nähdä kun lähetin sen keppien loppupäästä aloittamaan pujottelun ja sinne se meni ja teki puhtaat kepit! Wau mikä koira, en voisi parempaa toivoa!

Asennonvaihtotreenit ovat siinä pisteessä että olen voinut siirtyä jo koiran eteen pyytämään kaikki vaihdot. Huomasin että kun itse siirryin koiran sivulta eteen, Lillanilla tuli heti pieni eteenpyrkimys seisomaan noustessa. Ratkaisin tämän niin että laitoin puisen kapulan etujalkojen eteen ja tein vaihdot ensin sen kanssa. Seuraava etappi on sitten kapulan poishäivyttäminen, mutta en hoppuile sillä tämä pitää saada lihasmuistiin ja selkärankaan.

Pikkuhiljaa pitäisi saada oma kenttäkin tyhjennettyä talvivarastoon, lumi tulee hetkenä minä hyvänsä ja siirrytään kokonaan halliin treenailemaan. Nyt onkin viikottain Raunon treenit ja sen lisäksi käyn Laivakankaalla vetämässä mölliryhmää jonka ohessa voin sitten treenata Lillanin itsenäisesti. Pitkä, kylmä talvi taas edessä, hrr....

Treeni-intoa silti jokaiselle, muistakaa nauttia koirienne kanssa olemisesta ja tekemisestä, on ne meille niin upeita ystäviä <3