Tunnaritreeniä

Voi kääk, olen etukäteen jännittänyt ja pelännyt tunnistusnoutoa ihan sikana, siitä kun on kuullut tarinoita suuntaan jos toiseen. Vaikeuksia kuuluu olevan kapuloiden pureskelussa, liiallisesta vauhdista ettei malteta nuuskutella ja mitä vielä. Mietin ja suunnittelin siis pitkään ennen kuin uskalsin lähteä tähän asiaan perehtymään Lillanin kanssa. Luin netistä eri ohjeita ja päädyin yhden kapulan taktiikkaan. Huomautan vielä että tämä on ensimmäinen koira jolle tunnaria opetan joten kaikenlaisia virheitä varmasti matkalla sattuu.

Aloitin niin että tartutin oman hajuni yhteen kapulaan ja laitoin sen sohvapöydän taakse. Se tietää sanan etsi, joten päätin että käytän sitä tässä käskynä. Se lähti nuuskien etsimään ja löysi kapulan ja yritti välittömästi ottaa sen suuhun. Tein tätä pari kertaa ja naksulla palkkasin kun se nuuskien löysi kohteen. Jotenkin tuntui että onko tämä nyt sinnepäinkään ja kokeilin ottaa kapulan käteen ja pyysin käskyllä etsi sitä nuuhkimaan. Kun se nuuhkaisi se sai palkan. Tämän jälkeen laitoin kolme kapulaa verkon alle ja pyysin taas samalla käskyllä nuuskimaan. Sehän malttamattomana yritti kaivaa kapuloita tassulla, haukkui ja yritti purra niitä verkon läpi. Kun se edes vähän nuuhkaisi sinnepäinkään, palkkasin. Pidettiin taukoja, käytiin ulkona ja tehtiin uudestaan. Viimein tuntui että se alkoi oikeasti hieman tajuamaan että hei, näitä pitää nuuskia ihan oikeasti. Tähän lopetettiin ensimmäisen päivän treeni.

Seuraavana päivänä toistin saman kädestä oikean kapulan haistelun ja sen jälkeen laitoin taas kolme kapulaa verkon alle. Nyt se kokeili pari kertaa että josko ne sieltä irtoaisivat jos tassulla kaivaa mutta muisti hyvinkin pian mitä piti tehdä. Se alkoi selkeästi merkkaamaan sitä oikeaa kapulaa ja palkkasin pienestäkin sinnepäin menevästä nuuskaisusta. Palkkasin niin että heitin namin kauemmas jotta ehdin siirtää oman kapulan paikkaa. Pikkuhiljaa se alkoi merkkailemaan lähes koko ajan oikein ja uskalsin kokeilla ilman verkkoa. Ensin se otti vain summissa kapuloita suuhun, mutta tästä merkkasin virheen "ohhoh" ja latoin verkon takaisin päälle. Pari kertaa verkolla ja uudestaan se pois. Nyt se malttoi jo haistella ja useamman kerran se merkkasi oikein. Tässä vaiheessa en vielä halunnut että se ottaa kapulaa suuhun, sen kyllä ehtii, vaan että haistellen etsintä vahvistuisi eikä se kiirehtisi nappamaan vääriä suuhun.

Kolmantena päivänä tehtiin ihan samaa harjoitusta, koko ajan edistyen. Nyt jäi tassulla kaivamiset pois kokonaan ja se merkkasi oikein mallikkaasti. Tämän jälkeen pidettiin viikon tauko, olen huomannut että silloin ne asiat muhii alitajunnassa ja usein breikin jälkeinen treeni onnistuu mukavasti. Niin kävi nytkin, sillä eilen aloitin taas verkolla josta siirryin hyvin pian kolmeen kapulaan. Tämä sujui erinomaisesti joten päätin ottaa riskin ja lisätä kapuloita. Vähän jännäsin että haukkasinko liian suuren palan kun laitoin yhteensä kuusi kapulaa, mutta mitä vielä! Sitä innokkaammin Lillan etsi mitä useampi kapula oli lattialla. Toistin harjoituksen noin kymmenisen kertaa ja päätin sen superpalkkaan. Olin kertakaikkiaan niin onnellinen, oli todellinen voittajafiilis! Tottakai voimme ottaa takapakkia mutta eikös silloin pidä olla iloinen kun onnistuu?

Ei sillä, on meillä vaikeuksiakin ollut. Olin niin vakaasti päättänyt että me tehdään seuruusta todella tarkka, ei varmana lähde koira edistämään! Olin siis tehnyt käsky, askel palkka-menetelmällä ajatuksena että lisään askelia pikkuhiljaa. Huomasin kuitenkin että kun yritin lähteä etenemään pitempää pätkää, niin sen kontakti tippui ja vauhti hiipui. Se ikään kuin paineistui, eikä lähtenyt innokkaasti mukaan. Eli ei edistänyt ei mutta ei se kyllä mukanakaan pysynyt :) Olin huomannut treeneissä että esimerkiksi liikkeiden välissä se seuraa todella mallikkaasti, siis ilman käskyä. Ystävän vinkkien avulla lähdin hyödyntämään tätä ja aina kun se tuli oikeaan paikkaan ja innokkaasti seuraamaan palkkasin ja vapautin. Pikkuhiljaa kun tuli todella onnistunut pätkä liitin siihen uuden käskysanan jota tästä lähin rupean käyttämään. Eli ensin odotetaan että koira tekee oikean suorituksen ja siihen lisätään vihjesana. Turha sanoa käskyä ennen kuin koira tietää mitä sillä haetaan. Tällä metodilla olemme saaneet jo ihan kivoja pätkiä, aikaa, aikaa ja positiivista virettä! Niinkuin kaveri minulle sanoikin, herran jestas, sehän on vielä ihan kakara :)


Kaukoja ollaan tehty edelleen ilman käsiapuja matkaa pidentäen. Vaihdot on mielestäni aika kivalla mallilla, ainoa mitä mietin on se että se nousee istumaan aika hitaasti. Tai ei hitaasti mutta ei pomppaa. Kuinka suuri vaikutus tällä on pisteisiin, osaisiko joku viisaampi sanoa? Laitan videon alle josta näkee missä vaiheessa tällä hetkellä ollaan. Pyrin saamaan myös tunnariharkkaa videolle, toivotaan että se jatkuu yhtä hyvällä vireellä jatkossakin.

Pikkuhiljaa pääsemme taas jatkamaan myös agilityharjoituksia, oma kenttämme on sulanut ja nyt pitäisi vain ehtiä roudaamaan esteet sinne. Ihanaa kun on kesä, on kyllä niin kivaa kun saa treenata kotona eikä aina tarvitse ajaa älyttömiä kilometrimääriä!