Tomera typykkä!

Niin se vain aika rientää! Lillan on jo reilut viisi kuukautta ja on solahtanut oikein mukavasti meidän perheen arkeen. Sisäsiisteys on jo aivan hyvällä mallilla, harvoin se enää lirauttaa lattialle. Viimeksi tänä aamuna ehdin ensimmäisen kerran väliin kun se meinasi pyllistää suoraan olohuoneen matolle ja ehdimme ulos. Hitaasti mutta varmasti se oppii. Hihnakäyttäytymiseen ollaan keskitytty nyt oikein tosissaan ja onhan se välillä aika hermoja raastavaa pysähdellä hihnan kiristyessä kun toisella olisi niin pirusti virtaa ja menohaluja. Onneksi on kuitenkin paikkoja jossa sen voi päästää vapaaksi ja sehän kyllä viilettää menemään! Autot eivät kiinnosta niin paljon kuin aikasemmin, olen pyrkinyt ehdollistamaan sen siihen että se tulee minun luo ja saa palkan kun auton näkee. Aivan alussa sillä tuntui olevan kovasti paimennusviettiä nelipyöräisiin mutta onneksi on kavereita jotka osasivat minua ohjeistaa kitkemään tämän heti pois.

Meillä kun ei kovin paljon ihmisiä ja koiria liiku, on niiden kohtaaminen vähän jännää ja joskus pitää hyppiä hieman kahdella jalalla että näkee paremmin. Onneksi se ei ainakaan vielä ole alkanut haukkumaan ja tähän aijon puuttua kyllä välittömästi jos niin käy. Reino-parka, välistä se katsoo minua vähän kärsivän näköisenä kun moinen pikkukirppu terrorisoi meidän lenkkejä ja sekoilee mukana :) Aivan kuin ei olisi itse ollut samanlainen höperö ja vielä pahempikin!

Treenin alla on edelleen ollut vahva luoksetulo ja tätä se tarjoaa todella mielellään. Aina pyrin pitämään mukana jotain hyvää taskun pohjalla, mutta paras mitä voin Lillanille tarjota on taisteluleikki. Se suorastaan rakastaa sitä ja mikäs sen helpompi ja mukavampi palkkaustapa olisikaan. Käskyt istu ja maahan ovat edelleen hyvällä mallilla, vielä hetkittäin se saattaa ne sekoittaa keskenään mutta tämä nyt on ihan normaalia tässä vaiheessa. Kontaktin pysyminen perusasennossa on kivalla mallilla, jos se tipahtaa niin heti vain dramaattisesti oijoijoij ja kehu kun menee oikein. Seisomis-harkatkin aloitettiin, käskynä meillä on tähän halt. Selkeä, erilainen kuin muut ja ytimekäs. Yleensä treenaillaan aamu/iltaruualla ja pihalla monesti leikin lomassa otetaan nopeita istumisia ja maahanmenoja ja lopetetaan silloin kun koiralla on kaikista mukavinta.

Neiti on osoittanut olevansa hieman dominoiva luonne, mutta se tekee sen hyvin salakavalasti. Jos kyseessä olisi ensimmäinen koirani niin en ehkä sitä edes huomaisi. Se ikään kuin hivuttautuu ylemmäs, oli kyseessä sitten ihminen tai toinen koira. Se röyhkeästi änkeää toisen iholle vaikka esimerkiksi Sulokin kertoo hyvin voimakkaasti että lapa kuuseen. Lillan ei tästä hätkähdä vaan tunkee hitaasti mutta varmasti toisen iholle ja saattaa jopa nousta toisen niskan päälle. Missään vaiheessa se ei näytä hampaita eikä murise, ihan hiljaa vaan korvat takana tunkee kohteen luo. Ihmisille se tulee myös suoraan naamalle, iloisesti nuollen kasvot märiksi, mutta jossain vaiheessa se yrittää luikerrella niskan päälle, ihan kirjaimellisesti. Tänä aamuna kun lojuin vielä sängyssä se päätti kävellä tyynyn yli ja jäi seisomaan niin että kasvoni jäin sen vatsan alle. No ei seissyt kauan :) Tällaisia pieniä juttuja se tekee, mutta kun sen tiedostaa ja kylmän rauhallisesti siirtää hänet sivuun ja alemmas niin eiköhän se siitä. Joskus olen näyttänyt tarvittaessa hampaita joka on myöskin äärimmäisen tehokas keino ainakin tämän neitokaisen kanssa.

Kaiken kaikkiaan opetellaan tuntemaan toisemme ja haetaan sellaista yhteistä hyvää fiilistä. Haluan että ymmärrämme toisiamme ns. puolesta sanasta ja yritän käyttää paljon aikaa ja vaivaa siihen että opin ymmärtämään tätä minulle tyystin tuntematonta koirarotua ja tätä nimenomaista yksilöä. Haluan että meillä on vahva yhteinen perusta mille voimme rakentaa sitten jatkossa harrastuspohjan ja pyrin olemaan kiirehtimättä liikaa vaikka vaikeaa se on :D Näin rapean kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen voin todeta että ihana koira ja ihana rotu <3