Pieni agiliitäjä

Käytiin eilen lenkin jälkeen vähän hömppäilemässä kentällä ja kun sattui pikkuvelikin olemaan mukana kameramiehenä, pitihän sitä hieman kuvailla. Päästettiin pikkukelpie vähän "aksaamaan" ja voi kuinka Lillan rakastaa putkia, se menisi niitä ihan koko ajan jos lupa vain olisi! Päästin sen pari kertaa tekemään putken, tehtiin muutama takaakierto ja paukuteltiin keinua. Neidillä olisi ollut halua tehdä paaaaljon enemmän, mutta koska se on vielä niin pieni, joutui se tyytymään tällä kertaa tähän.

On se sitten kyllä ihana pieni tyyppi, parempaa en olisi voinut toivoa! Tärkeää on nyt että en ahnehdi liikaa (vaikeaa se tosin on!) ja annan sille aikaa olla vauva. Tosi vaikea löytää se tasapaino kuinka paljon tekee ja mitäkin, mutta uskon että hyvä ohjenuora on jättää kaikki tekeminen siihen kun se vielä itse haluaisi jatkaa. Kaiken pitää olla superkivaa eikä se saa tuntua työltä missään vaiheessa.

Sisäsiisteyskin alkaa olla jo ihan kivassa vaihessa, vahinkoja tapahtuu enää harvoin. Kissojen kanssa aletaan olla hyvää pataa, Irma on kouluttanut Lillanista kissaa kunnioittavan toverin. Se on ihan loistava kuinka se osaa olla pennun kanssa rauhallinen ja jos ylilyöntejä tapahtuu, se ihan tyyneesti läppää käpälällä ja sitten taas rauhoittuu. Kun pentu osaa olla kunnolla, se puskee ja kiehnää sitä ja selkeästi osoittaa haluavansa olla kaveri <3

Kaiken kaikkiaan arki alkaa olla helpompaa kun meillä kaikilla on jo selkeät rutiinit miten toimitaan, niin ihmisillä kuin eläimilläkin.