Loppusyksystä jaettiin seurassamme uudet ryhmäpaikat ja pääsin kuin pääsinkin toivomaani Rauno Virran ryhmään. Rauno on kokenut agilitaaja sekä tuomari jota arvostan suuresti ja oli todella onnenpotku että pääsin ryhmään mukaan. Meitä on ryhmässä viisi koirakkoa ja oikein mukavaa sakkia sattui treenikavereiksi. Pääasiassa Kätkä on kulkenut mukanani ohjatuissa treeneissä, Reino on päässyt nyt kuukauden vähän helpommalla. Raunon kanssa ollaan käyty läpi kaikki ihan perusjutuista lähtien, sillä ne ovat se kivijalka jonka varaan rakennetaan koko agilityura. Peruskäännös, valssi, persjättö ja takaaleikkaus ovat olleet todella tarkassa syynissä. Keinulle saimme hyviä vinkkejä, etenkin Kätkän kanssa joka on siinä ollut hieman hidas ja arka. Keinun päähän laitetaan palkka ja kun koira näkee sen, se saa hommaan vauhtia ja kun keinulauta painuu alas, palkka lennähtää juuri sopivan matkan päähän jotta koira automaattisesti tulee alas takatassut keinulla ja etutassut maassa. Eipä enää arkaile Kätkä!
Pätkä treeneistä:
Muutenkin tuntuu että Kätkä on saanut varmuutta valtavasti, se irtoaa ihan eri tavalla esteille ja kepit menevät jo hurjan hyvin treeneissä. Kisakepitkin ovat jo vähän edistyneet, mutta itse jännitän ja paineistan liikaa niin ne vielä menevät vähän säätämiseksi. Olen tosi tyytyväinen sen kanssa edistymiseen, kesällä meinasi välistä usko loppua :) Olemme myös kasvattaneet sen kuntoa intervallitreenillä, se on mukana potkurilenkeillä hihnassa (ei siis joudu vetotöihin) kun Reino ja Rymy hoitavat varsinaisen duunin. Välistä mennään pätkiä ihan täysiä, välistä ihan rauhallista ravia ja laukkaa. Tämän lisäksi treeniin kuuluu tietysti pitkät kävelylenkit ja vapaa-päivät ja irti telmiminen. Uskon että myös lihasten ja kunnon kehittyminen on osasyynä aksaradalla parantuneisiin suorituksiin.
Reinon kanssa olemme käyneet muutamissa ohjatuissa treeneissä mutta pääasiassa olen treenannut sitä itsekseni. Meillä tahtoi tulla takaisin vanha karkaus- ja rallatteluongelma, mutta Rauno antoi tähän aivan loistavan vinkin kun aikaisemmat konstit eivät enää auttaneetkaan. Aina kun tunnen että hepuli on tulossa niin heti vain ohjaamaan sitä määrätietoisesti jollekin esteelle, ihan sama mille kunhan vain ohjaan. Näin ollaan ainakin tähän asti saatu kuriin tätä, se ei ehdi lähteä omille teilleen vaan huomaa että saa olla vähän hepulissakin ja mammakin lähtee hommaan mukaan :) Tässä pitää vain itse olla ihan sikatarkka että ehtii mukaan, jos olen puoli sekuntiakaan myöhässä niin peli on menetetty. Näin saadaan myös Reiskalle lisää vauhtia jota kolmosissa tarvitaan. Olemme kisanneet muutamat startit ihan ok meiningillä ja uskon että kun palaset vain loksahtavat kohdalleen niin kyllä sieltä rupeaa hyviä suorituksia tulemaan.
Kiran kanssa olemme harjoitelleet säännöllisen epäsäännöllisesti. Kun meidän oma kenttämme tyhjennettiin talven alta, on harjoitus jäänyt hieman vähemmälle. Kävimme kuitenkin Kemin Koiraharrastajien hallilla Teemu Linnan koulutuksessa alkutalvella. Sain ihan mielettömän hyviä vinkkejä ja Teemu kehui kuinka hyvää työtä olimme Karolinan kanssa koiran eteen tehneet. Kuulemma erittäin lupaava tapaus! Kisattu on myös, mutta vielä tulee paljon hylsyjä. Nopea ja reaktiivinen koira kun Kira on, niin itselläni on mennyt nyt aikaa oppia ohjaamaan tyystin erilaista tapausta kuin omani. Viime kisat menivät kuitenkin jo hyvin, tulihan sieltä yksi sijoituskin viidellä ratavirheellä. Tähän oli hyvä lopettaa vuoden 2016 kisakausi ja lähteä uusin mielin tähän vuoteen.
Nyt olen saanut myös meidän halliimme avaimen joten pääsen treenaamaan itsekseni aina kun haluan. Tämä pitää hyödyntää, erityisesti Reinon ja Kiran kanssa joilla ei ole viikottaista ryhmäpaikkaa. Suunnitelmissa olisi myös ottaa Raunolta yksityistunti vaikka kerran kuukaudessa näillä kahdella.
Kulunut vuosi oli koirarintamalla mahtava ja vaikka siellä oli mullistuksia kuten seuran vaihto, en vaihtaisi päivääkään pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti