Paljon on ihania ja onnellisia hetkiä, mutta parhaiten on mieleeni jäänyt ensimmäinen nollarata Reinon kanssa. Niin kauan olin hakannut päätäni seinään että onnistuminen tuntui aivan uskomattomalta! Maalissa tirahti itku, olin niin onnellinen. Toiseksi parhaiten on mieleeni jäänyt ihan hetki sitten tehty laavureissu jonne lähdin ihan vain koirieni kanssa keskenään. Oli ihanan rauhallista, syötiin makkaraa ja tulisteltiin, suorastaan täydellistä siis.
Onko sulla lajeja joita haluisit päästä kokeilemaan koiriesi kanssa (et ole vielä päässyt/voinut)
Tavoitteet koiriesi kanssa?
Pari vuotta sitten ostin ns. koirapotkukelkan, kicksparkin jarruineen ja varusteineen. Siitä syttyi pieni kipinä kokeilla joskus sprinttikisoja Rymyn kanssa, se kun rakastaa vetohommia. Koirajuoksukin kiinnostaa ja uskonkin että ensi vuonna voisin lähteä kokeilemaan molempia ihan kisamielessä.
Tavoitteeni koirien kanssa on tulla aina vain paremmaksi ohjaajaksi ja omistajaksi. Haluan oppia ymmärtämään niiden sielunelämää ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla edistäen niiden hyvinvointia. Kilpailullisia tavoitteita on tietysti aina, haluan nostaa Reinon parhaaseen maksikoirakastiin ja tämä jos mikä vaatii töitä!
Miten päädyit koiraharrastajaksi? Entä agilityn pariin?
Koiraharrastajaksi olen päätynyt äärimmäisen eläinrakkaan luonteeni ansiosta. Hoidin sukulaisten ja naapurien koiria niin pitkään kunnes sain viimein puhuttua vanhempani ympäri omaan koiraan. Sen jälkeen meillä onkin ollut koiria aina.
Agilityn keksin kolmisen vuotta sitten sillä ystäväni Minna harrasti lajia. Hankimme Pellosta seuran vanhat esteet meille käyttöön ja pyysimme Minnaa pitämään meille kurssin. Siitä se sitten lähti ja kun talvikausi lähestyi, hain Pelloon treeniryhmään jossa harrastan edelleenkin.
Mikä on parasta koirissasi? Entä agilityssa?
Tähän on pakko eritellä molemmat tassuttajat, sillä arvostan niissä eri piirteitä. Rymyssä parasta on ehdottomasti sen lempeä ja ihmisrakas luonne. Se on myös todellinen huumoriveikko joka osaa nauttia elämästään joka solulla. Ikinä sillä ei ole pahaa päivää ja sen pääkoppa on kunnossa, koira osaa tarvittaessa rauhoittua eikä jää mietiskelemään menneitä. Kunnon äijä!
Reinossa parasta on sen sosiaalisuus muita koiria kohtaan, se osaa lukea tilannetta kuin tilannetta eikä ajaudu kärhämiin kovinkaan helposti. Se on myös hyvin persoonallinen ja senkin huumorintaju on huippuluokkaa. Se rakastaa taisteluleikkejä, piilosta, jahtaamista, mitä ikinä vain keksitkään! Ja se sen örinä kun kone lähtee käyntiin, loistava tyyppi!
Agilityssa parasta on lajin hektisyys ja vauhti. Se tunne kun kaikki vain natsaa kohdalleen ja tunnet että olette koiran kanssa samalla aaltopituudella, sitä ei voita mikään!
Mikä on tavoitteesi agilityssä? Mahtavin kokemus matkan varrelta? Kuinka paljon reenaat viikossa?
Henkilökohtaisesti tavoittelen vielä jonakin päivänä MM-kisapaikkaa ja haluaisin päästä myös Cruftsin International Invited-kisaan. Reinon kanssa nämä unelmat eivät valitettavasti toteudu jo senkään takia että se on sekarotuinen eikä näin ollen voi osallistua arvokisoihin.
Mahtavin kokemus aksaurallamme taitaa olla nousu kolmosiin joka tapahtui saman kisapäivän aikana. En olisi ikinä moista uskonut mutta niin vain kävin. Myös se, että olen saanut aivan mielettömän upeita ystäviä lajin parista on kullan arvoinen juttu.
Talvikaudella treenaan aksaa pari kertaa viikossa, tiistaisin harjoittelen samalla omieni kanssa kun pidän ryhmälleni harjoitukset. Torstaisin treenataan sitten tosissaan Korteniemen Arin johdolla. Kesäaikaan pystyn hyödyntämään oman kentän jossa käyn pari kertaa viikossa.
Arvonnassa onni suosi tällä kertaa Katia, laitan sinulle viestiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti