Sniisk!

Meillä on jyllännyt nenäpunkki/ylähengitystie-infektio jo monta viikkoa, ensin sairastui Reino jonka oireet tosin menivät ohi lääkityksellä. Vaikka tabletit annettiin myös Rymylle yhtäaikaa, alkoi se toisen pillerin jälkeen räkimään ja aivastelemaan. Tästä päättelin että kysessä tuskin on nenäpunkki ja asia varmistui viimeistään silloin kun kissatkin alkoivat pärskiä. Olemme siis olleet karanteenissa koko sakki. Sivu suun meni viime viikonlopun Tornion kisat ja ensi sunnuntain Oulun skabat, harmistuksen harmitus. Kaikista eniten korpeaa kuitenkin Ville Liukan koulutus jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kätkäkin nimittäin sai saman räkätaudin kuin meidän koirat enkä päässyt silläkään treeneihin.

"Ai punkki? Vai flunssa?"

"Ei hidasta, katsos, olen ihan terveen näkönen!"

 Onneksi mistään vakavammasta ei kuitenkaan ole kyse, mutta epidemia on ollut paikkakunnalla kohtalaisen laaja ja toivonkin että kaikkien sairastuneiden lemmikkien omistajat malttaisivat mielensä ja odottaisivat kaksi viikkoa oireiden loppumisen jälkeenkin ennen kuin tuovat koiransa julkisille paikoille.

Onneksi on kuitenkin ihania ystäviä jotka hädässä auttavat ystävää ja sain lainata pari viikkoa sitten Ahtin ihanaa Hukkaa. Tämä valkoinen herrasmies on ennenkin ollut minulla treeneissä ja ollaanpas me yhdet kisatkin korkattu. Oli tosi kiva harjoitella koiralla joka jo osaa ja sain aivan uudenlaisia oivalluksia mm. kepeille viennistä. Hukka suoritti varmasti ja mukavasti, oli oikein hyvän mielen treenit. Teimme myös ketteryystreeniä "tikapuilla" ja lämmittelimme oikein extrahyvin.

Lämmittelylenkillä

Herra matkalla kotiin

Seuraavan viikon harkat jäivätkin väliin, sillä Kätkä ja Reino olivat vielä molemmat karanteenissa ja en huomannut kysyä lainakoiraa tarpeeksi ajoissa. Omalla kentällä olen uskaltanut käydä poikien kanssa jo kerran ja teimme Reinon kanssa irtoamisharjoituksia.


Kuvassa näkyy estejärjestys ja idea oli se, että Reino suorittaisi kyseisen kuvion lähes itsenäisesti. Aluksi vein sille palkan kipossa odottamaan ensimmäisen esteen taakse. Reino yritti välittömästi huijata ja karkasi esteen ohi purnukalle, harmi vain että siinä oli kansi päällä :) Sitten se huomasi että saakeli, tässähän pitää tehdä duunia ja hyppäsi esteen pari kertaa ihan kiltisti. Seuraavksi siirsin palkan kakkosesteelle jotta Reiska kiertäisi itsenäisesti. Kolmanneksi vaikeutin tehtävää niin, että palkka siirtyikin kakkosesteen laskeutumispaikkaan. Tässä poika epäröi parikin kertaa että pitikö kiertää vai ei, mutta hyvin se sitten hoksasi. Pyrin itse olemaan koko ajan lähtöalueella ja kauko-ohjaamaan. Viimeinen vaikeusaste oli se, että palkka siirrettiin viimeisen hypyn laskeutumispuolelle. Tässä meni hetki ennen kuin onnistuttiin, mutta vitsit se meni lopuksi hyvin! Oli tosi ihanaa päästä reenailemaan omaakin välistä!

Rymykin sai käydä tokoilemassa, hyppimässä ja sekoilemassa. Sillä oli niin kivaa! Molemmat pojat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä kun pääsivät tekemäänkin jotain ja meillä kaikilla taisi olla leveä hymy naamalla kun tultiin kotiin.

Eilen pääsi Kätkä onneksi reenaamaan ja Krista lähti mukaan kuvailemaan. Harjoittelimme mm. putkelle kaukaa lähetystä, keinua, takaaleikkausta ja A-estettä. Keinuhan on meille ollut keppien ohella se vaikea juttu ja oli tosi kiva että päästiin paneutumaan siihen kunnolla. Pari kertaa Kätkä oli sitä mieltä että huii, en ehkä tuukaan mutta sitten se ajatteli että hui hai, sama kai tuo on ja meni hienosti. Muutaman kerran jouduin ottamaan keinun uudestaan koska pysäytys ei onnistunut. Tässä oli kuitenkin tapahtunut jo aivan huimaa edistystä.

"Haukkaan tuota muijaa persuksista heti ko kiinni saan!"

 A-esteellä se tuli monesti aika sivuun ja sillä lipsahti sen vuoksi tassut pois kontaktilta. Tästä saan syyttää vain itseäni, sillä minun liike veti liikaa sivuun ja se ei ole vielä valmis siihen. Kaukaisimmalle putkelle lähetykseen tarvittiin Arin apua ja kun koutsi oli putken suulla palkkaamassa hoksaksi koira mihin tässä oikein pitää mennä. Loppujen lopuksi rata onnistui oikein mallikelpoisesti. Ihana kun käytiin oikein kunnolla pätkittäin rata läpi ja jokainen ongelmakohta ratkottiin ennen kuin edettiin.

Ja hei! Kätkän ja minun treenien alkamisesta on tasan vuosi!! Sen kunniaksi kuva lähes samalta päivältä ja samasta paikasta. Mikä on muuttunut? ;)

 

Treenistä jäi todella hyvä mieli, tästä on tuon karvaisen poron kanssa hyvä jatkaa. Kesäksihän se muuttaa meille asumaan jotta päästään vähän enemmän tekemään ja harjoittelemaan. Ennen kaikkea on tärkeintä että opin tuntemaan koiran paremmin ja se uskaltaa alkaa luottaa minuun. Ajatuksena olisi nyt kesä harjoitella ja käydä epiksiä ja tähdätä syksyllä sitten ykkösten kisoihin.

Tällaista taas täällä, miten teillä on kevät mennyt koirien kanssa, onko tassuttelijat pysyneet terveenä?

Vastaukset kysymyksiin

Mikä on sinun ja koiriesi paras muisto?

Paljon on ihania ja onnellisia hetkiä, mutta parhaiten on mieleeni jäänyt ensimmäinen nollarata Reinon kanssa. Niin kauan olin hakannut päätäni seinään että onnistuminen tuntui aivan uskomattomalta! Maalissa tirahti itku, olin niin onnellinen. Toiseksi parhaiten on mieleeni jäänyt ihan hetki sitten tehty laavureissu jonne lähdin ihan vain koirieni kanssa keskenään. Oli ihanan rauhallista, syötiin makkaraa ja tulisteltiin, suorastaan täydellistä siis.

Onko sulla lajeja joita haluisit päästä kokeilemaan koiriesi kanssa (et ole vielä päässyt/voinut)
Tavoitteet koiriesi kanssa?

Pari vuotta sitten ostin ns. koirapotkukelkan, kicksparkin jarruineen ja varusteineen. Siitä syttyi pieni kipinä kokeilla joskus sprinttikisoja Rymyn kanssa, se kun rakastaa vetohommia. Koirajuoksukin kiinnostaa ja uskonkin että ensi vuonna voisin lähteä kokeilemaan molempia ihan kisamielessä.

Tavoitteeni koirien kanssa on tulla aina vain paremmaksi ohjaajaksi ja omistajaksi. Haluan oppia ymmärtämään niiden sielunelämää ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla edistäen niiden hyvinvointia. Kilpailullisia tavoitteita on tietysti aina, haluan nostaa Reinon parhaaseen maksikoirakastiin ja tämä jos mikä vaatii töitä!

Miten päädyit koiraharrastajaksi? Entä agilityn pariin?

Koiraharrastajaksi olen päätynyt äärimmäisen eläinrakkaan luonteeni ansiosta. Hoidin sukulaisten ja naapurien koiria niin pitkään kunnes sain viimein puhuttua vanhempani ympäri omaan koiraan. Sen jälkeen meillä onkin ollut koiria aina.

Agilityn keksin kolmisen vuotta sitten sillä ystäväni Minna harrasti lajia. Hankimme Pellosta seuran vanhat esteet meille käyttöön ja pyysimme Minnaa pitämään meille kurssin. Siitä se sitten lähti ja kun talvikausi lähestyi, hain Pelloon treeniryhmään jossa harrastan edelleenkin.


Mikä on parasta koirissasi? Entä agilityssa?

Tähän on pakko eritellä molemmat tassuttajat, sillä arvostan niissä eri piirteitä. Rymyssä parasta on ehdottomasti sen lempeä ja ihmisrakas luonne. Se on myös todellinen huumoriveikko joka osaa nauttia elämästään joka solulla. Ikinä sillä ei ole pahaa päivää ja sen pääkoppa on kunnossa, koira osaa tarvittaessa rauhoittua eikä jää mietiskelemään menneitä. Kunnon äijä!

Reinossa parasta on sen sosiaalisuus muita koiria kohtaan, se osaa lukea tilannetta kuin tilannetta eikä ajaudu kärhämiin kovinkaan helposti. Se on myös hyvin persoonallinen ja senkin huumorintaju on huippuluokkaa. Se rakastaa taisteluleikkejä, piilosta, jahtaamista, mitä ikinä vain keksitkään! Ja se sen örinä kun kone lähtee käyntiin, loistava tyyppi!

Agilityssa parasta on lajin hektisyys ja vauhti. Se tunne kun kaikki vain natsaa kohdalleen ja tunnet että olette koiran kanssa samalla aaltopituudella, sitä ei voita mikään! 

Mikä on tavoitteesi agilityssä? Mahtavin kokemus matkan varrelta? Kuinka paljon reenaat viikossa?

Henkilökohtaisesti tavoittelen vielä jonakin päivänä MM-kisapaikkaa ja haluaisin päästä myös Cruftsin International Invited-kisaan. Reinon kanssa nämä unelmat eivät valitettavasti toteudu jo senkään takia että se on sekarotuinen eikä näin ollen voi osallistua arvokisoihin.

Mahtavin kokemus aksaurallamme taitaa olla nousu kolmosiin joka tapahtui saman kisapäivän aikana. En olisi ikinä moista uskonut mutta niin vain kävin. Myös se, että olen saanut aivan mielettömän upeita ystäviä lajin parista on kullan arvoinen juttu.

Talvikaudella treenaan aksaa pari kertaa viikossa, tiistaisin harjoittelen samalla omieni kanssa kun pidän ryhmälleni harjoitukset. Torstaisin treenataan sitten tosissaan Korteniemen Arin johdolla. Kesäaikaan pystyn hyödyntämään oman kentän jossa käyn pari kertaa viikossa.

Arvonnassa onni suosi tällä kertaa Katia, laitan sinulle viestiä!