Mietteitä Kätkästä

Viimeisen viikon aikana olen kokenut pienimuotoisen valaistumisen. Tämä lampun syttyminen koskee tällä kertaa Kätkän treenausta ja sen pienen sielun ymmärtämistä paremmin. Alusta asti se on ollut todella mukava treenikaveri, tekee mielellään ja todella innokkaasti sekä keskittyy tehtävään. Mutta... etenkin viime aikoina "ongelmaksi" on muodostunut sen turhan kova kiihtyminen harjoituksissa. Se on ennenkin haukkunut, näpsinyt ja läähättänyt mutta nyt kun oikeasti pitäisi suorittaa tehtäviä jossa vaadittaisiin parempaa keskittymistä on tämä käytös korostunut. Koiralle on ollut todella vaikeaa opettaa esimerkiksi keppejä sillä se kuumuu niin älyttömästi ettei se enää keskity ollenkaan, hyppii ja haukkuu ja louskuttaa vain leukojaan.

Viime viikon perjantaina päätin että nyt asialle on tehtävä jotain. Lähdimme aamupäivästä Karon kanssa ajelemaan Pelloa kohti sillä mikäs sen mukavampi tapa olisikaan viettää pitkäperjantai kuin aksatreenit? Mukana mulla oli Reino ja Karolla luonnollisesti Kira, Kätkä otettaisiin mukaan vasta Pellosta Kristan äidin luota. Ihan ensimmäiseksi kun otin Kätkän häkistä kävelin sen kanssa ympäri hallia oikein korostetun rauhallisesti ja keskityin vain hengittämään tasaisesti. Tämän jälkeen vein sen helpon tehtävän äärelle, pyysin istumaan ja lähdimme suorittamaan kun koira oli aivan rauhallinen. Aluksi se oli melko tyyni, mutta tehtävän edetessä kierrokset nousivat ja kun lähdin kävelemään sen kanssa esteeltä pois, se haukkui kumeasti, yritti hyppiä vasten ja leuat louskuttivat. Aina kun näin tapahtui, pyysin sen rauhallisesti maahan. Tässä vaiheessa sitä ei kestänyt silittää, sillä se kierähti heti selälleen kuin koppakuoriainen ja potki tassuillaan kuin polkutraktori. Kun se oli siinä rauhassa, jätin sen paikalleen ja kävelin ensimmäisen esteen luo ja kutsuin sen sinne. Taas istumaan ja rauhallinen silitys rinnasta. Kun koiran hengitys oli normaalia jatkettiin tehtävän kimpussa.

Etenkin loppua kohden huomasi että koira rupesi keskittymään itse tehtävään paremmin ja sen meno oli huomattavasti hallitumpaa kuin aikasemmin. Uskon että kun se menee ylikierroksille, ei harrastaminen ole enää koirastakaan kivaa. Silloin kun kuppi menee nurin, Kätkä turhautuu ja silloin ei mikään tehtävä ota onnistuakseen ja sitten ei ole enää kellään kivaa. Uskon ja toivon että nyt oltaisiin tämän asian tiimoilta oikealla tiellä, ainakin nyt kahdet viime treenit ovat olleet huomattavasti onnistuneempia ja rauhallisempia. Omat jalkanikaan eivät ole olleet mustelmilla kynsien osumista, jes :)

Keinua ollaan harjoiteltu keppien ohella nyt hurjasti, hyvältä näyttää kun vain ei päästä harjoitusvälejä liian pitkäksi. Keppejä mennään väliin verkoilla ja välistä ilman ja joskus niin että siellä on vain muutama verkko auttamassa. Keinulla poika menee jo melko rohkeasti ja kakskakkoset menee kontakteilla aivan loistavasti.

Nyt on luottavainen fiilis tulevan suhteen, etenkin kun kesä kolkuttelee kohta ovella ja tarkoitus olisi ottaa poika meille asumaan hetkeksi. Päästään olemaan enemmän yhdessä treenien lomassa, sekin varmasti auttaa itse harrastamista.