Kyllä se agikoira taitaa olla!

Huh, pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa tänne blogin puolellekin. Nyt on ollut pirhanan kiire että päivittäminen on jäänyt. Pitemmittä puheitta, päätin Rovaniemen kisojen jälkeen ilmoittaa Reinon myös Ouluun molemmille päiville. Onneksi Minnakin lähti Ellan kanssa launtaina mukaan, ei tarvinnut yksin ajella ja meillä on kisareissuilla poikkeuksetta hervottoman hauskaa :) Yleensä joudumme lähtemään anivarhain liikenteeseen mutta tällä kertaa ykkösluokkalaiset oli jätetty viimeisiksi lähtijöiksi. Hyvissä ajoin kun lähdimme ajelemaan ehdimme käyttää koirat rauhassa lenkillä ja laittaa tavarat ja häkki paikoilleen. Jännitti tietysti, ainahan minua ja etenkin se miten Reino käyttäytyy. Joko se pysyy radalla tai sitten se sikailee, siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa.

Tuomarina meillä oli Rauno Virta ja ensimmäinen agirata osoittautu sopivan haastavaksi! Radan kävelyn aikana suunnittelin huolellisesti miten ohjaan mutta lähdössä iski epävarmuus. Pysyyköhän Reino hyvin paikallaan, malttaako se odottaa ja muutin ohjauskuviota lennosta. Niinhän siinä sitten kävi että kun en ollut kävellyt rataa tältä kantilta, en saanutkaan ohjattua Reinoa oikeaan päähän putkea ja vips, sinne se meni ja hylky oli taulussa. Loppuun asti vedettiin joka tapauksessa ja loppurata oli lähes ehjä yhtä kieltoa lukuunottamatta. Ainakaan Reino ei karannut vaan teki ihan tosissaan töitä minun kans, ihana poika!

Ai jaa, eikös se mennykkään niinkö piti?

Njääh, ei se haittaa, anna sitä nakkia silti!

Seuraavaksi olikin aika kävellä seuraava agirata ja nyt olo oli jo hieman varmempi. Päätin että ohjaan just eikä melkein niin kuin suunnittelinkin ja näin tein. Virhepisteitä kertyi kymmenen, ensimmäinen vitonen kepeiltä, taas tapani mukaan vein sen niille liian lujaa. Tässä kyllä koitan selitellä että en uskaltanut jarruttaa tarpeeksi sillä en edelleenkään luottanut Reinoon tarpeeksi ja ajattelin että jos se turhautuu hidastamisesta ja lähteekin siitä rallailemaan. Toinen vitonen otettiin puomilta, en saanut sitä hypyn jälkeen tulemaan vasemmalle puolelle ja siitä tuli pieni koukkaus joka tulkittiin kielloksi. Minnalla meni kuitenkin valtavan hienosti, eka radalta vitonen ja kolmoissija ja toiselta viimeinkin se nolla, luva ja luokkavoitto! Maksikoirakoita taisi olla kuusitoista ja vain kuusi niistä sai jälkimmäiseltä radalta tuloksen eli ei me Reinonkaan kanssa huonosti vedetty! Reino oli tuloslistassa viides ja vielä alitettiin ihanneaika reilusti vaikka sössittiinkin.

Sunnuntaina ajelin Ouluun Reiskan kanssa kahdestaan ja koirasta huomasi heti että se oli rennomman oloinen kuin edellisenä päivänä. Ensin oli vuorossa agirata joka lähti oikein hyvin. Lopussa oli kohta johon fiksuna tyttönä päätin tehdä vastakäännöksen, ajattelin että saan koiran siitä hyvin mukaani puomille enkä puomin alla olevalle putkelle. Olisihan se ehkä muuten onnistunut, mutta tein sen myöhässä enkä ottanut koiraa katseella mukaan. Oikea käsi huitaisi kohti putkea ja eiiiiii... sinne meni Reino :) Hieno hylky taas vaihteeksi, sattuuhan sitä ja kun usein sattuu niin tottuuhan sitä.

Harmillisesti kisoista ei ole videoita, mutta tässä eilisen treeneistä pätkää:

Viimeisenä oli sitten hyppyrata. Oikein mukavan ja kiltin oloinen rata jossa tosin sai juosta ja lujaa! Reino meni niin hienosti ja kepitkin onnistuivat. Jäljellä oli enää loppusuora, kolme estettä. Juoksin ja käskytin eteen-eteen kunnes jotain tapahtui... en tiedä, ilmeisesti itse hidastin ja Reino kääntyi katsomaan, ajautui VIIMEISEN hypyn väärälle puolen ja hyppäsi sen sielä! EEEEEIII!!!!!! Kuinka katkera loppu, perhana! Ihan oma moka, mutta voi luoja kuinka harmittaa. Niin hienoa nollaa tehtiin ja se olisi ollut voittorata kevyesti, tuloksia ei loppujen lopuksi tullut kuin kolme ja ei yhtään nollaa. Noh, minkäs teet, tämä on tätä. Kuitenkin, Reino teki ihan mahtavasti hommia, on se niin ihana ja rakas. Mukava oli näyttää muillekin että osaa se muutakin tehdä kuin rallitella. Hauska oli kun eräskin nainen joka on meidän kanssa samoissa kisoissa kiertänyt totesi että Reiskastahan tuli viikonlopun aikana agilitykoira :) Niinpä, ehkä tämä tahkoaminen on kuitenkin ollut kaiken vaivan arvoista. Toivotavaan että sama vire jatkuu eikä lannistuta vaikka joskus pojalla menisikin kuppi nurin ja se vähän tekisi omia muuvejaan!

Harjoiteltiin vähän keppejä :)