Reissuhommissa

Viime sunnuntaina pääsimme viimeinkin Reinon kanssa tekemään vastavierailun ystäväni Maaritin luo Ilveskorvelle. Kesälomani aikana Maarit vietti meillä pari päivää ihanan jämptiuroksensa kanssa ja sovittiin että syksymmällä tulen sitten heille kylään. Matkaan lähdimme kymmenen korvilla, Reino etupenkillä turvavyövaljaissa tyytyväisenä köllötellen ja minä musiikkia kuunnellen ja rauhasta nauttien. Pysähdyimme matkalla Merihelmen kohdalla ostamassa vähän matkaevästä ja kävimme samalla isän luona mökillä kahvilla. Kun olimme tarpeeksi vahvistaneet itseämme, minä kofeiinilla ja Reino kekseillä lähdimme jatkamaan matkaa. Ilveskorvelle oli meiltä matkaa noin kolmesataa kilometriä joten pian olimmekin perille.

Reino papan luona

"Joko ollaan perillä?"

Vitsit miten hieno talo Maaritilla ja Matilla olikaan! Ihan uusi hirsitalo isolla tontilla ja Tenulle oli rakennettu valtavan iso koiratarha. Reino oli ihan tohkeissaan kun pääsimme perille, se haisteli heti kaikki puskat ja pissat ja merkkaili tietysti itse päälle minkä ehti. Oletin että se olisi ollut ihan pähkinöinä kun pääsi taas Tenua moikkaamaan mutta mitä vielä! Se oli kiinnostuneempi tutkimaan paikkoja kuin nuuskuttelemaan kaveria. Tenu-parka luuli kaiken lisäksi Reiskaa tytöksi ja yritti sille koko ajan selkään. Tästähän Reino ei ilahtunut vaan antoi kovasti hammasta mutta Tenu ei lannistunut, heittäytyi vaan maahan selälleen naamallaan sellainen ilme että oi mikä ihana nainen, anna mennä vaan :D Tähän kaikkeen kun lisättiin vielä Maaritin kissanpentu Pekko joka muina miehinä hipsi lattian poikki menemään, oli sekasotku valmis. Pekko-parka meinasi saada slaagin kun Reiska syöksyi sinne ihan riemuissaan, sehän tykkää kissoista aivan valtavasti. Se ei aina muista olla kovin hienovarainen ja vaikka kissa sille kynttä antaisikin, se puristaa vain silmät tiukasti kiinni ja menee sivuluisussa uudellen tutustumaan.

Meikäläinen pölli heti kaverin pedin ja kaikki lelut!

Kaikki tämä johti loppujen lopuksi siihen että Pekko majaili vierailun ajan kodinhoitohuoneessa, Reino suurimmaksi osaksi omassa kuljetushäkissään ja Tenu ulkona, hamsteria ei tohdittu Reinolle edes näyttää! Illaksi olimme sopineet menevämme auttamaan Maaritin kaveria Anniinaa hakumetsään, hänellä olisi kokeet seuraavalla viikolla. Pääsimme maalimiehiksi molemmat, tai noh, jos pääsemiseksi voi kutsua sitä että makaa märässä metsässä mahallaan koiraa piilossa niin sitten :D Ei vaan, oli tosi mielenkiintoinen kokemus sillä en ole ikinä moista päässyt kokeilemaan. Muutenkin oli tosi hienoa päästä tutustumaan Anniinan koiraan Kovuun, se on lyhytkarvainen hollaninpaimenkoira ja aivan upea! Menetin sydämeni sille välittömästi, aivan upean näköinen ja luontoinen koira. Ehkäpä minun koiranhankintasuunnitelmat menevät uusiksi, voi olla että ei se bortsu sittenkään ole minun rotu. Holsku vaikutti kaikin puolin lupaavalta, nopea, ketterä maksikoira jonka ulkonäkökin miellyttää. Nooh, aika näyttää minkälainen se kolmas koira tulee olemaan.

Illalla kävimme vielä saunomassa ja nukkumaan menimme suhteellisen ajoissa sillä tarkoitus oli herätä katsomaan superkuuta. Ihme kyllä pääsimme ylös puoli viiden aikoihin ja kyllä kannatti, oli se upean näköinen! Hieman jopa ehkä pelottavakin, pimeässä metsässä tuijotella punaista kuuta, hrr...

Seuraavan päivän ohjelmassa oli ensimmäisenä aamulenkki jonka jälkeen lähdimme käymään vähän maisema-ajelulla. Tenu jäi kotiin ja Reiska pääsi kyytiin, sillä tarkoitus oli kävästä katsastamassa myös paikallinen agilityn harjoittelupaikka ja Maarit halusi säästellä Tenua illan tottistreeneihin ja seuraavan päivän metsähommiin. Reino meni kentällä vähän laiskanpulskeasti, voi kyllä johtua siitäkin että itse olin hieman kipeä ja energiatasot olivat aika nollassa. Noh, jos ei muuta niin ainakin saimme kivoja kuvia.

Ruuan jälkeen lähdimme Reinon kanssa ajelemaan kotia kohti, sillä seuraavana päivänä oli taas palattava töihin. Reissu oli oikein mukava, mitä nyt harmitti tuo Reinon käytös. Se ei oikein millään osannut rauhoittua, kissa jäi vaivaamaan mieltä kovasti ja sitä piti käydä kurkkimassa oven alta ja varmuuden vuoksi vielä vähän piipattava. Itse asiassa se piippasi näiden kahden päivän aikana varmasti enemmän kuin ikinä ennen. Voitte varmaan kuvitella kuinka älyttömän väsynyt se oli kun päästiin kotiin, raukkaparka nukkui kellon ympäri, ei edes illalla käynyt pissalla.

Oli mukava, vähän erilainen viikonvaihde, kerrankin oltiin reissussa ilman että päämääränä oli kisat tai kokeet.

Kyllä se agikoira taitaa olla!

Huh, pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa tänne blogin puolellekin. Nyt on ollut pirhanan kiire että päivittäminen on jäänyt. Pitemmittä puheitta, päätin Rovaniemen kisojen jälkeen ilmoittaa Reinon myös Ouluun molemmille päiville. Onneksi Minnakin lähti Ellan kanssa launtaina mukaan, ei tarvinnut yksin ajella ja meillä on kisareissuilla poikkeuksetta hervottoman hauskaa :) Yleensä joudumme lähtemään anivarhain liikenteeseen mutta tällä kertaa ykkösluokkalaiset oli jätetty viimeisiksi lähtijöiksi. Hyvissä ajoin kun lähdimme ajelemaan ehdimme käyttää koirat rauhassa lenkillä ja laittaa tavarat ja häkki paikoilleen. Jännitti tietysti, ainahan minua ja etenkin se miten Reino käyttäytyy. Joko se pysyy radalla tai sitten se sikailee, siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa.

Tuomarina meillä oli Rauno Virta ja ensimmäinen agirata osoittautu sopivan haastavaksi! Radan kävelyn aikana suunnittelin huolellisesti miten ohjaan mutta lähdössä iski epävarmuus. Pysyyköhän Reino hyvin paikallaan, malttaako se odottaa ja muutin ohjauskuviota lennosta. Niinhän siinä sitten kävi että kun en ollut kävellyt rataa tältä kantilta, en saanutkaan ohjattua Reinoa oikeaan päähän putkea ja vips, sinne se meni ja hylky oli taulussa. Loppuun asti vedettiin joka tapauksessa ja loppurata oli lähes ehjä yhtä kieltoa lukuunottamatta. Ainakaan Reino ei karannut vaan teki ihan tosissaan töitä minun kans, ihana poika!

Ai jaa, eikös se mennykkään niinkö piti?

Njääh, ei se haittaa, anna sitä nakkia silti!

Seuraavaksi olikin aika kävellä seuraava agirata ja nyt olo oli jo hieman varmempi. Päätin että ohjaan just eikä melkein niin kuin suunnittelinkin ja näin tein. Virhepisteitä kertyi kymmenen, ensimmäinen vitonen kepeiltä, taas tapani mukaan vein sen niille liian lujaa. Tässä kyllä koitan selitellä että en uskaltanut jarruttaa tarpeeksi sillä en edelleenkään luottanut Reinoon tarpeeksi ja ajattelin että jos se turhautuu hidastamisesta ja lähteekin siitä rallailemaan. Toinen vitonen otettiin puomilta, en saanut sitä hypyn jälkeen tulemaan vasemmalle puolelle ja siitä tuli pieni koukkaus joka tulkittiin kielloksi. Minnalla meni kuitenkin valtavan hienosti, eka radalta vitonen ja kolmoissija ja toiselta viimeinkin se nolla, luva ja luokkavoitto! Maksikoirakoita taisi olla kuusitoista ja vain kuusi niistä sai jälkimmäiseltä radalta tuloksen eli ei me Reinonkaan kanssa huonosti vedetty! Reino oli tuloslistassa viides ja vielä alitettiin ihanneaika reilusti vaikka sössittiinkin.

Sunnuntaina ajelin Ouluun Reiskan kanssa kahdestaan ja koirasta huomasi heti että se oli rennomman oloinen kuin edellisenä päivänä. Ensin oli vuorossa agirata joka lähti oikein hyvin. Lopussa oli kohta johon fiksuna tyttönä päätin tehdä vastakäännöksen, ajattelin että saan koiran siitä hyvin mukaani puomille enkä puomin alla olevalle putkelle. Olisihan se ehkä muuten onnistunut, mutta tein sen myöhässä enkä ottanut koiraa katseella mukaan. Oikea käsi huitaisi kohti putkea ja eiiiiii... sinne meni Reino :) Hieno hylky taas vaihteeksi, sattuuhan sitä ja kun usein sattuu niin tottuuhan sitä.

Harmillisesti kisoista ei ole videoita, mutta tässä eilisen treeneistä pätkää:

Viimeisenä oli sitten hyppyrata. Oikein mukavan ja kiltin oloinen rata jossa tosin sai juosta ja lujaa! Reino meni niin hienosti ja kepitkin onnistuivat. Jäljellä oli enää loppusuora, kolme estettä. Juoksin ja käskytin eteen-eteen kunnes jotain tapahtui... en tiedä, ilmeisesti itse hidastin ja Reino kääntyi katsomaan, ajautui VIIMEISEN hypyn väärälle puolen ja hyppäsi sen sielä! EEEEEIII!!!!!! Kuinka katkera loppu, perhana! Ihan oma moka, mutta voi luoja kuinka harmittaa. Niin hienoa nollaa tehtiin ja se olisi ollut voittorata kevyesti, tuloksia ei loppujen lopuksi tullut kuin kolme ja ei yhtään nollaa. Noh, minkäs teet, tämä on tätä. Kuitenkin, Reino teki ihan mahtavasti hommia, on se niin ihana ja rakas. Mukava oli näyttää muillekin että osaa se muutakin tehdä kuin rallitella. Hauska oli kun eräskin nainen joka on meidän kanssa samoissa kisoissa kiertänyt totesi että Reiskastahan tuli viikonlopun aikana agilitykoira :) Niinpä, ehkä tämä tahkoaminen on kuitenkin ollut kaiken vaivan arvoista. Toivotavaan että sama vire jatkuu eikä lannistuta vaikka joskus pojalla menisikin kuppi nurin ja se vähän tekisi omia muuvejaan!

Harjoiteltiin vähän keppejä :)