Hyvän mielen blogihaaste

Tämän blogihaasteen tarkoituksena on miettiä asioita, jotka tuovat hymyn huulillesi, saavat sinut iloiseksi ja ennen kaikkea ovat sinulle tärkeitä. Kuka tahansa saa vapaasti osallistua ja halutessaan myös haastaa muita mukaan!

5 asiaa joista olen ollut kiitollinen tänään

Sain nukuttua aivan älyttömän hyvin ja aamusta asti olo on ollut poikkeuksellisen pirteä. Aamu alkoi myös varsin mukavasti kun pienen pieni Aune-kissa mönki kainaloon ja kehräsi siinä tyytyväisenä, on ihanaa että oma lemmikki tykkää olla lähellä. Mietin myös kuinka onnekas olen kun minulla on työpaikka tämän päivän Suomessa jossa taloudellinen tilanne on mikä on. Olen myös äärettömän tyytyväinen kotikylääni, parempaa asuinpaikkaa en voisi itselleni kuvitella. Ihanat työkaverit piristävät myös päivää, huippuhyvästä työporukasta kannattaakin olla kiitollinen!

5 asiaa jotka olen tehnyt jonkun muun eteen viimeisen kuukauden aikana

Jotenkin nämäkin asiat tahtovat liittyä koiriin, yllätys yllätys :) Esitin ystävälleni hänen bordercolliensa Rovaniemen Juhannusnäyttelyssä, tavoitteena saada alle yksi näyttelytulos vähintäänkin arvostelulla Hyvä. Jäi tosi hyvä mieli itsellekin kun koira saikin pykälää paremman arvostelun ja omistajaperhe oli niin iloisia asiasta.

Viikko sitten sunnuntaina agilitytreenien päätteeksi kävin viemässä pyörätuolilla liikkuvan ystäväni koiran autolla kotiin, sillä se venäytti jalkansa harjoituksissa eikä omistaja halunnut rasittaa sitä tarpeettomasti. 

Eilen autoin mieheni siskoa opettamaan koiralleen kontaktiesteet ja hienosti meni!  

Viime viikolla kävin leikkaamassa siskoni koiran kynnet sillä se on hoidossa äitini luona ja hän ei tähän operaatioon halunnut alkaa, Arsi nimittäin inhoaa sitä yli kaiken!

Pari päivää sitten olimme jälleen kerran näyttelyissä ja esitin tällä kertaa samaisen kyytiläisen jonka vein kotiinkin, ystäväni ei oikein itse pyörätuolin kanssa kehään voinut mennä.

5 asiaa jotka joku muu on tehnyt puolestasi viimeisen kuukauden aikana

Ihana ystäväni Krista on tuonut minulle koiraansa treeneihin jotta pääsisin harjoittelemaan sen kanssa. Tähän kuluu häneltä huomattavasti omaa aikaa ja rahaa ja olenkin hänelle äärettömän kiitollinen. 

Agilityohjaajamme Ari on käyttänyt myös älyttömän paljon aikaa ja vaivaa opettaakseen minua paremmaksi ohjaajaksi. Tietystikään ei yksin minua, vaan koko porukkaa, mutta olen silti älyttömän kiitollinen että hän jaksaa viikosta toiseen panostaa meihin niin paljon.

En nyt muista onko tämä viimeisen kuukauden aikana tapahtunut, mutta ystäväni Minna lahjoitti minulle koiranhihnan kun toinen hihnani meni rikki, kiitos siitä!

Treenikaverini Ahti on lahjoittanut minulle Racinelin Agility & Sport-koiranruokaa ties kuinka paljon, yhden pannan ja Hurtan viilennysloimen, ihan käsittämätöntä!

Kaikki ihanat ystäväni ovat jaksaneet kuunnella huoliani, jakaneet ilon hetkiä ja olleet läsnä.

 

5 asiaa jotka saavutit viimeisen vuoden aikana

Ensimmäinen sijoitus virallisissa agilitykisoissa Reinon kanssa, oli kyllä aivan upea fiilis!

Sain Reiskan oppimaan pysäytyskontaktit kunnolla eikä vain sinnepäin.

Voitin itseni ja uskalsin lähteä epävirallisiin kisoihin huonosti menneen kisakauden jälkeen jolloin meillä ei onnistunut kerrassaan mikään.

Olen oppinut koirista ja ohjaamisesta valtavasti ja kehittynyt ihmisenä paljon.

Minut valittiin Länsirajan Kennelkerhon Vuoden koiraihmiseksi.

Mainitse kolme ihmistä jotka ovat vaikuttaneet elämääsi eniten

 

Vanhempani, avopuolisoni sekä sisarukseni.

Elämäsi viisi parasta hetkeä

Se hetki kun sain viisitoistavuotiaana nykyiseltä avopuolisoltani viestin jossa hän kertoi haluavansa seurustella kanssani.

Tunne, kun entinen oma hevoseni Lirika viimein toimi allani ensimmäisen kerran kuin unelma, höyhenen kevyenä ja energisenä.

Lainakoira Nemon kanssa ROP-sijoitus Helsingin Messarin näyttelyissä ja isoon ryhmäkehään pääsy.

Sijoitukset ja voitot Reinon kanssa agilityssä, onnistumisen ilo kun sain sen toimimaan lajissa muiden epäilyksistä huolimatta.

Se hetki kun minusta tuli ensimmäisen kerran täti. 


Mihin kirjaan tai elokuvaan palaat aina kun tarvitset piristystä?

Cathy Kellyn "Unelmista totta" on tullut luettua ties kuinka monta kertaa. "Nuoret Vaimot" (Olivia Goldsmith) on myös aivan loistava. Vanhemmista teoksista Jackie Collinsin "Hollywoodin miehiä" on myös aivan paras!

Mikä on ihaninta/kauneinta mitä sinulle on sanottu?

Eräs ihana ihminen totesi minulle kerran näin: " Olet kuin skumppa, poreileva ja pirteä ja sinun kanssa olo on aina yhtä juhlaa" <3

Millainen olisi sinun mielikuvien täydellinen päivä?

Aamu alkaisi rauhaisasti, saisin viettää aikaa puolisoni kanssa. Myöhemmin agilitykisoihin jossa menisi hienosti ja loppuillasta kotona juhlistettaisiin voittoa ;)

Katse peiliin

Eilisen agilitytreeneissä huomasin yhtäkkiä että jotain on muuttunut. Mietiskelin hetken että miksi kaikki tuntuu nykyään täysin erilaiselta kuin ennen? Sama koira minulla on hihnan päässä, samat ihanat treenikaverit, sama ohjaaja ja sama treenihalli. Sitten tajusin että mikä muutos vaikuttaa minuun varsin voimakkaasti: olen itse muuttunut ohjaajana ja ihmisenä, tehnyt suorastaan täyskäännöksen. Aikaisemmin olin todella kova, käytin voimakkaasti ääntä ja tarpeettoman paljon negatiivisia vahvisteita. Treeneihin mentäessä oli aina sellainen olo että pysyyköhän Reino radalla ja kuinka paljon se touhuilee omia juttujaan. Jos se erehtyi riehaantumaan ja keskittyminen herpaantui, puutuin siihen kauhean kovalla kädellä ja negatiivisella sävyllä. Luulin oikeasti että se tarvii sen enkä nähnyt omassa toiminnassani mitään pahaa. Onhan koirani hieman vaikea rotu lajiin ja muutenkin se possuilee aika ajoin. Miten se muuten oppisi että niin ei saa tehdä jos en sitä sille kerro?

Niinpä niin. Uusi alku tuli meille pakostakin kun Reino purkasi kaiken jännityksensä ja kokemattomuutensa kisoissa radalta karkailuun. Emme päässeet kuin pari estettä ja se katosi paikalta. Muutaman pieleen menneen kisan jälkeen tajusin että jossain on menty pahasti pieleen. Kyllä, Reinon hermorakenne on huono ja se ei kestä valtavaa painetta, mutta se ei selittänyt silti kaikkea. Päätin että tästä alkaa uudenlainen harjoitusohjelma. Tähän kuului välittömästi häkkiin vieminen jos se lähtee touhuamaan omiaan ja ei keskity treeneihin. Tälläkin pääsimme jo pitkälle, mutta varsinainen läpimurto omassa ajattelussa tapahtui Seppo Savikon koulutuksessa jossa hän käytti loistavaa esimerkkiä: 

Jos itse teet virheen töissä kovassa kiireessä ja paineessa ja pomo sättii sinua ja käskee tehdä paremmin tai lähteä kotiin, miltä sinusta tuntuu? Todennäköisesti pahalta ja lannistetulta ja voit olla varma että fiilis tekemiseen on kadoksissa. Entäpä jos pomo taputtaakin sinua olalle, sanoo että ei haittaa, mene hetkeksi hengähtämään ja yritetään sitten uudestaan yhdessä. Saat hetken kerätä itseäsi ja tunnelma pysyy positiivisena ja haluat varmasti yrittää uudestaan.

Sama juttu Reinon kanssa: jos se purkaa itseään rallittelemalla otan sen kiinni mitään sanomatta ja vien sen rauhassa häkkiin, annan sen hengähtää siellä hetken. Tämän jälkeen haen sen positiivisella asenteella takaisin ja sitten koitetaan uudestaan. En saa käyttää ollenkaan negatiivista äänensävyä, ainoastaan positiivista.

Eilen tajusin että hyvänen aika, meillähän on koko ajan kivaa Reiskan kans! Vaikka halliin tulisi vieraita koiria, se silti pitää minua hauskempana vaihtoehtona mikä on tosi iso saavutus. Nyt siitä huokuu yrittäminen ja tekemisen ilo. Enää en pelkää virheitä tai sitä että se ei keskity, meillä on hyvät työkalut sen käsittelemiseen. Olen itse paljon rennompi ja tämä välittyy tietenkin myös koiraan. Enää en ajattele että voi paska, kohta se lähtee tekemään omiaan ja rallittelemaan, jos se lähtee niin sitten se lähtee, sille ei voi sitten mitään. Koirakin on huomannut että höpötyksestä seuraa se ettei se saa tehdä enää sen mielestä niin hauskaa hommaa ja tokenee nopeasti takaisin työmoodiin. Kuinka paljon vaikuttaa oman toimintansa ja ajattelutavan muuttaminen! Enemmän pehmeyttä, vähemmän kovuutta. Mietteitä siitä miksi koira tekee niin kuin se tekee ja mikä sitä auttaisi parhaiten. En koskaan voi itseäni kutsua kukkahattuilijaksi, olen silti hyvin jämäkkä tarpeen vaatiessa, mutta ylimääräinen kovuus on menneen talven lumia ja saa pois pysyäkin!

Rakastan <3

Seepra karkuteillä

Viimeinkin tämä meikäläisen hevosteluinto osoittaa elpymisen merkkejä. Mullahan menee tämä ihan kausittain, joskus ei maailmaan muuta mahdukaan kuin koirat, mutta sitten tulee jakso jolloin heppailu pääsee melkein samalle tasolle.

Tiistaina lähdin tallille kera Kristan ja Oonan. Tällä kertaa en halunnut vielä ratsastaa, sillä itselläni oli vielä kisat koirien kanssa illalla ja meikäläisen kunto ei riitä molempiin :) Oona meni ensin Taaken, joka on muuttanut nyt hetkeksi samalla tallille Pablon kanssa sillä se tarvii kaverin kun muut hevoset ovat muuttaneet kesäksi muualle. Jestas että tyypit menivät hienosti! Taakesta näkee että se nauttii kun voi liikkua kunnolla eikä tarvitse varoa pohjaa.

Oona ja Taake treenaa

Laukkakin alkaa olla jo kivalla mallilla, Oona sai kaivettua siitä hienoa liikettä. Puomejakin harjoiteltiin sekä lisäksi pieniä kavaletteja niistähän poika innostui vallan mahdottomasti. Onhan se hauskan näköinen kun se kuitenki aika ajoin sotkeutuu jalkoihinsa, niitä on kuitenkin neljä kappaletta ja koitapa siinä niitä asetella kun laukka on vielä varsin vieras askellaji. Mutta hienoa kehitystä on poika esittänyt!

Sillä välin kun Oona ratsasti, minä pitelin Pabloa jolla oli hieno uusi seepraloimi ötököiden varalle. Se ei näyttänyt herraa liiemmin helpottavan sillä aikansa yritettyään kertoa että sääsket syö, haloo nainen. se päätti ottaa hommat omiin kavioihinsa. Hätkähdin kun se alkoi yhtäkkiä ravistella päätään ihan mahdottomasti ja hups, sinne lensi korvahuppu ja perässä suitset! Ja mitä tekee Pablo? Painelee täysiä kentän toiseen päähän Oonan ja Taaken luo asenteella "ÄITI AUTA!".

Nyt lähti!!

"Äiti ne kiusaa!!"

"Muista sitte mitä mutsi sano, rapsutat sitte kans!"

Ei kai siinä voi kun nauraa ja saalistaa karkuteillä juokseva seepra takaisin. Tästä viisastuneena käveleskelin äijän kanssa ja kyhnytin sitä säännöllisin väliajoin ja tästäkös ruunimus tykkäs!

"Nyt puhut asiaa!"

Taaken jälkeen Oona hyppäsi oman hevosensa selkään ja treenin jälkeen lähdimme Kristan kanssa kohti Kemin kisoja joista erillistä postausta hieman myöhemmin.

Eilen kävimme Kristan kanssa talleilemassa, Oona oli työhommissa joten sain mennä pitkästä aikaa herra P:llä. Tuntuipas taas että olenpas korkealla ennen kuin tottui jättiläismäiseen hevoseen. Pablo oli alusta saakka tosi kevyt kädelle ja pidin itsekin räpyläni rauhassa ja suuhun hyvän tuntuman. Keskityin ratsastamaan jalalla eteen samalla hevosta tukien. Teimme alkuun paljon kolmikaarisia, hieman lisäyksiä diagonaaleilla ja sitten ihan perusravityöskentelyä. Halusin että se on aktiivinen, mutta rento ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen.

Hieno herra!

"Kato, oon näin söpis <3"

Yleensä Pablo tahtoo olla sellainen mittarimato, pitkä ja matala, mutta nyt sain pysymään aika mukavasti jo hieman ylempänä. Laukka vasempaan kierrokseen oli meille vaikea, se tahtoo kaatua kovasti oikeita apuja päin ja heittää minutkin ulos istumaan. Muuten se oli niin kiva, oikeastaan kivempi kuin pitkiin aikoihin mulla.

Jos vaikka osais pitää sen pään pystyssä :)

Kehuja hepolle!

Oli niin lystiä ratsastaa, en olisi malttanut lopettaa mutta kun huomasin että itselläni loppuu kunto niin hevonenkin ikään kuin lysähti. Silloin oli oiva hetki antaa pojan ravata pitkänä ja matalana loppuravit ja kiittää hevosta hienosta työstä. Krista meni vielä Taaken ja kyllähän siitä neitosesta on löytynyt kouluratsastaja! Alun hakemisen jälkeen oli mukava katsoa hienoa yhteistyötä ja sitä kuinka hienosti Krista tsemppaa kun vähän välistä vinkkasi jotain sivusta.

Krista ja Taake

Hoidimme hevoset ja Krista jäi vielä tallille ruokkimaan ruunat kun minun piti jo kiirehtiä illan agilityharkkoihin. Meillä on pyörähtäneet käyntiin lauantain harkat omalla kentällä  Minnan johdolla ja vitsit meillä on kiva sakki! Nämä ovat sellaiset hyvän mielen treenit, toki tehdään tosissaan mutta olen jostain syystä koko ajan hymy korvissa, liekkö seura niin kivaa?

Mutta jeps, tällä kertaa oli vähän tätä hevosteluakin, nauroin tässä taannoin Kristalle että kohta ne viskaa minut pihalle Hippola-blogiyhteisöstä kun en ole aikoihin kirjoittanut mitään hevosteluista :)