Hevosihmiset, hirviöitäkö?

Mikäs sen parempi ajatusten tuuletuspaikka olisikaan kuin oma blogi? Tänään on tapahtunut paljon, mutta se ei sinänsä saanut mulle kimmoketta kirjottaa tästä aiheesta. Tilanteita ja tapahtumia on monia joista etenkin me hevosihmiset varmasti tunnistamme osan ja ehkä jopa itsemme.

Tänään puhuin viimeksi erään ystäväni kanssa joka soitti minulle varsin pahalla mielellä ja murheissaan. Tallikaveri oli tuumannut ei niin hyvin menneiden kisojen jälkeen kyseiselle ystävälle että hänen pitäisi ostaa tyystin erilainen hevonen halutakseen menestyä. Kyllä, tällainen kommentti olisi voinut olla oikeasti ihan hyväntahtoinen ja rakentava, mutta kun ei ollut. Hevonen on hieno ja osaava ja ratsastaja on mennyt sen kanssa paljon eteenpäin joten tällainen kommentti ei ollut mitenkään perusteltu. Kommentin sanoja halusi selvästi pahoittaa ratsastajan mielen, muuta perustetta tälle ei ollut. Onko syynä kateus, huono itsetunto vai mikä, sitä en tiedä, mutta en vain voi ymmärtää ihmisiä jotka haluavat aiheuttaa toiselle tarkotuksella pahaa mieltä. Mitä siitä loppujen lopuksi saa itselleen? Onko itsellä jotenkin parempi mieli kun on saanut ensin lytätä toista maanrakoon?

Toinen erittäin hyvä esimerkki sattui muutama vuosi sitten kisoissa ollessani katsomossa. Radalla oli silloin nuori nainen suhteellisen uuden hevosensa kanssa ja kuulin kuinka eräs porukka arvosteli ratsastajaa kovaan ääneen. Hevonen oli kuulemma laihtunut ja tiputtanut kaikki lihaksensa kun oli uudelle omistajalle päätynyt. Ja voi taivas miten huonosti heillä radalla meni, eihän tuota voi edes katsoa! Tuon tason hevonen ja ei sen paremmin mene ja mitähän lie vielä. Voin kertoa että meinasin vaipua häpeästä maan rakoon sillä ratsastajattaren ystävät istuivat kyseisen porukan vieressä ja kuulivat joka sanan. Toivoin vain että minua ei yhdistetä samaan sakkiin ja että he olisivat kyllin ystävällisiä jättääkseen moiset puheet omaan arvoonsa eivätkä kertoisi niitä kyseiselle ratsastajalle.

Onhan näitä esimerkkejä vaikka ja kuinka paljon ja kyllä, tunnustan että minäkin olen varmasti syyllistynyt selän takana pahan puhumiseen ja toisten arvostelemiseen. Se ei ole kaunista käytöstä ja haluankin päästä siitä kokonaan eroon. Vanha sananlasku pitää edelleen erittäin hyvin paikkaansa: "Se mitä et voi sanoa päin toisen kasvoja on sellainen asia mitä ei pidä puhua myöskään selän takana". Jos minun mielestäni joku ratsastaa huonosti, uskon että kyseisen ihmisen valmentaja kertoo hänelle miten parantaa suoritustaan. Ei ole välttämättä minun asiani puuttua asiaan ellei apuani nimenomaan pyydetä. Miksi en ajattelisi jostain toisesta mieluummin jotain hyvää kuin jotakin pahaa? Jos joku hoitaa hevosensa eri tavalla kuin minä, se ei välttämättä ole huonompi tapa. Mitä minä voisin oppia häneltä ja voinko minä antaa hänelle jotain omista vahvuuksistani. Niin kauan kuin hevonen voi hyvin ja ei mennä eläinsuojelullisesti arveluttaville poluille kannattaa miettiä tuleeko juuri minun sanoa asiasta mitään ilkeää? Tai vielä pahempaa, verhoilla ilkeä kommentti "rakentavaksi kritiikiksi" kun se sitä ei oikeasti ole.

Jos toista oikeasti haluaa auttaa, sen tekee silloin oikeasti ystävällisesti ja lopputuloksellaan ei pyri loukkaamaan toista eikä korostamaan omaa paremmuuttaan. Jos katsot ratsastusvideota ja ainoa mitä keksit siitä on kommentti jossa kerrot ratsastuksen olevan rumaa, jätä se sanomatta. Sen sijaan mieti mikä voisi olla sellainen asia mistä voisit sanoa jotain positiivista. Tällä en tarkoita sitä että pitää hehkuttaa kaikkea minkä näkee, vaan esimerkiksi sanoa että että hieno juttu, vaikka ette ole vielä aivan valmiita ratsukkona, näkee että olette työskennelleet yhdessä tavoitteiden saavuttimiseksi tai että vau, istuntasi on parantanut valtavasti, jatka samaa rataa! Ei se ole keltään pois että antaa positiivista palautetta, päinvastoin! Itselle tulee hyvä mieli ja todennäköisesti palautteen saaja saa vielä aimo annoksen lisää treenimotivaatiota.

Suomessa vallitsee kamala lynkkauskulttuuri ainakin mitä hevosharrastukseen tulee. Kaikkien pitää kilpailla kaikesta, kellä on hienompi hevonen, talli, ratsastusvaatteet, traileri tai mitä vielä. Miksi ei vain voi nauttia siitä omasta harrastamisestaan? Toki kaikilla ei ole samanlaiset mahdollisuudet rahallisesti, mutta helpottaako se oma olo sillä että mollaa niitä joilla on materialistisesti asiat paremmin? Kaikilla heilläkin on omat ongelmansa vaikka se ei aina siltä meistä "tavallisista tallaajista" tuntuisikaan.

Argh, en edes tiedä mistä tämä kaikki kumpuaa, mutta pakko päästä avautumaan! Tai joo, tunnustetaan, tiedänhän minä... Seuraavana kotiläksynä ja muistutuksena, kaikkia asioita ei pidä myöskään netissä jakaa vaikka kuinka harmittaisi, toinen opetus tälle iltaa ;)