P niinkuin Pablo

Kuten viime postauksessa kerroinkin, minun piti mennä Pablolla Oonan ohjauksessa puomitunti. Lähdin heti töiden jälkeen suoraan tallille ja välillä nappasin koutsin kyytiin. Meillä toimii Oonan kanssa kyllä ihan loistavasti tiimityö, tallin pihassa päätetään kumpi tekee ja mitä ja sitten hommiin. Tällä kertaa Oona halusi ottaa siivousvuoron ja reippaana tyttönä tarttui heti talikkoon. Minä hain Pablon tarhasta jossa se raukka nökötti ihan lumisena ja hylätyn näköisenä. Poika oli tänään hauskalla tuulella, kaikkia ja kaikkea piti saada maistaa ja yhdessä välissä sen kaulaa harjatessa se päätti napata minun liivin kauluksen huuliensa väliin ja imeskeli sitä ihan autuaana, höperö hevonen!

Herra P söpistelee

Maneesilla oli jo vilskettä kun nousin selkään ja lähdin verryttelemään ruunaa. Oona heitteili kehiin taas hyviä neuvoja istunnasta, mulla tahtoo lähteä kevennys liian ylös ja irtoan satulasta turhan paljon, tähän pitää kiinnittää huomiota. Estesatulassa huomaan myös että en saa kunnolla jalkaa hevosen ympärille, etenkin kun meikäläisellä on tällaiset lyhyet koivet ja toki satulakin on tyystin erilainen kuin koulupenkki. Aluksi P tuntui tosi jähmeältä ja löysältä ja en saanut sitä pohkeesta eteenpäin. Tähän auttoivat vanhat kunnon siirtymiset ja pikkuhiljaa alkoi herran etupää keventyä ja takapää tuli energisemmäksi. Tein laukkalisäyksiä, kokosin ja taas lisäsin. Harjoittelin myös kevyttä istuntaa, se on ollut mulle tosi vaikeaa jostain syystä.

Karsea kuva, mutta ainakin ratsastajalla on iloinen ilme jos ei muuta!

Kun olimme lämmenneet, Oona laittoi meille ympyrälle kaksi puomia viuhkan muotoon ja ne piti ensin ylittää ravissa. Tässä meinasi aluksi käydä niin että heitän ohjat pois ja en ratsasta puomien yli jolloin tahdista ja rytmistä ei ole tietoakaan. Napakan käskytyksen jälkeen keräsin itseni ja saimme muutaman kivan ylityksen. Tämän jälkeen siirryttiin laukkaan ja sama homma. Olihan se alkuun taas pari kertaa vähän sinne päin, mutta aika äkkiä sain homman hanskaan ja tuli ihan sieviä esityksiä.

Harmillisesti maneesin tuli tässä vaiheessa niin paljon porukkaa että päätimme jättää puomiharkat sikseen. Meillä on suhteellisen pieni maneesi ja itse en tunne oloani vielä kovin varmaksi puomeilla enkä kavaleiteilla, niin en uskaltanut ottaa riskiä että ratsastan jonkun kumoon ja keskittyminen ei ole parasta luokkaa näille tehtäville.

Tunnista jäi silti tosi hyvä mieli sillä Oona oli tyytyväinen ja hevonen tuntui kaikin puolin kivalta. Huomasin myös että mulla on kunto kasvanut aika kivasti, nyt jaksaa ratsastaa eikä vain huohottaa ja huutaa että pliis ei enää! Mulla oli myös eka kertaa sykemittari päällä ja alle puolen tunnin ratsastus ehti käyntipätkineen kuluttaa 260 kcal! On se rankka harrastus vaikka edelleenkin suurin osa ei-hevosihmisistä taitaa olla sitä mieltä että ratsastaja vain istuskelee ja nauttii maisemista ;)

"Siis mitä, ai mää vai?"

Miten teillä on mennyt alkutalven treenit? Olisiko heittää kehiin mitään kivoja harjoituksia, sana on vapaa!