Vauvahevostelua

Olen taas vaihteeksi päässyt hevosen selkään, yllätys yllätys Kristan luona. Sunnuntaina tunneille ei ilmoittautunut kovinkaan moni joten Krista kysyi haluanko mennä latvialaisella "vauva"hevosella Jönssillä. Tunnilla oli tällä kertaa hevosista mukana Antti, Mira ja naapurin Miska. Kaikilla meni oikein hyvin vaikka pieni dramaattinen hetki koettiin kun Antti liukastui ja humpsahti kyljelleen. Luojan kiitos rastastaja ei jäänyt alle vaan pääsi kierähtämään hieman kauemmas hevosesta. Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään ja tuntia saatettiin jatkaa normaalisti. Mira oli taas vaihteeksi oma itsensä, eli kokeili ratsastajaa muutamaan kertaan, onneksi Laura osasi varautua siihen ja pisti ponskun kuriin.

Tunnin jälkeen veimme Antin hetkeksi lepäämään kun laitoimme Jönssin valmiiksi. Herrasta oli ihan kamalan hauskaa nostaa pää korkeuksiin kun pikku-Laura ja pikku-Miia yrittivät roikkua sen korvissa ja saada samalla kuolaimia suuhun. Viimein se luovutti ja sen naamalla oli hyvin viaton ilme, ilmeisesti sillä oli hirveän kivaa meidän kustannuksella :)

Aurora lähti yhtäaikaa Antin selässä kentälle ja ratsastin Jönssillä maksimissaan parikymmentä minuuttia, se on kuitenkin todella nuori ja se on tullut Kristalle ottamaan hieman rennommin kun kotona ei ole kenttähommat juuri maistuneet. Alussa se oli täälläkin todella jähmeä, joten sen on annettu vain laiduntaa ja silloin tällöin se on ollut käsihevosena lenkillä. Voi olla että pojalla on ollut jopa kasvupyrähdys joka tietysti verottaa voimia, mutta nyt se tuntui jo suorastaan hyvältä!

Aloitin luonnollisesti käynnissä, tein ympyröitä ja kiemurauria ja pyrin pitämään sen hyvässä tasapainossa ja käynnin eteenpäin vievänä. Nyt sitä ei tarvinut koko ajan patistaa, ja kun se tuntui hyvältä kädelle ja jalalle siirryin ravityöskentelyyn. Tein alusta lähtien melko paljon siirtymisiä jotta saisin sen hieman aktiivisemmaksi. Hetkittäin tuntui että se kaatui ulospäin, joten ulkoapujen kanssa piti olla tarkkana. Ajoittain se tahtoi painua liian matalaan muotoon, toki korrekti kisamuoto ei ollut vielä tavoitteena, mutta kuolaimen alle sitä en halunnut päästää. Tärkeintä oli että se liikkui mielellään eteen ja kantoi itsensä. Laukkaa otin muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan ja se tuntui kuin istuisi jättimäisen keinuhevosen selässä, wow! Loppuravit ja käyntiin ja isot kiitokset hevoselle, olipas hyvä mieli kun tulin alas selästä.

Jönssillä on aina hieman huolestunut ilme :)

Tämän jälkeen pidin Auroralle vielä tunnin ja sen jälkeen kävelimme takaisin tallille, hoidimme hevoset ja ihanaakin ihanampi Miia oli paistanut ison kasan lättyjä ja keittänyt kahvit! Kauhean mättämisen jälkeen lähdin ajelemaan kotiin jossa ensitöikseni nakkasin koirat autoon ja menin kentälle niitä juoksuttamaan. Oli jotenkin tosi väsynyt ja laiska olo niin mikäs sen helpompaa kuin antaa niiden väsyttää toisensa, kätevää.

Maisemat on jotain niiiin upeaa!

Viikonloppuun kuului muuten koirailua, kävimme serkkuni ja hänen miehensä kanssa Limingan näyttelyissä pyörähtämässä. Esitin heille amstaffinartun Saran josta kerroinkin alkukesästä. Harmillisesti sillä on häntämutka jonka tiesimmekin todennäköisesti aiheuttavan hylkäyksen, mutta omistaja halusi koirastansa kuitenkin arvostelun. Sara käyttäytyi äärimmäisen mallikelpoisesti ja kehässä se esiintyi ensikertalaiseksi upeasti. Arvostelut olivat erittäin hyvät mutta hylky tuli hännän vuoksi. Kaikilla oli kuitenkin hyvä fiilis ja kotiin mennessä pyörähdimme Oulussa Oskarin Kellarilla syömässä ja Anttilan Top-Tenissä leffaostoksilla. Itse löysin alennuksella kauhuleffat V/H/S ja samaisen rainan jatko-osan. Aika karmivia, hrr...

Nyt on taas työviikko edessä, poislukien keskiviikko jolloin meillä on Reinon kanssa seuraava koetus edessämme eli Kemin epikset, iik, jännittää!! Mutta palaillaanpas silloin taas asiaan, hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!