Onnistuneita treenejä

Nyt on kyllä pakko kirjoittaa ja hehkuttaa, takana on kahdet todella onnistuneet treenit Reinon kanssa! Keskiviikkona olimme Aadan kanssa sopineet harjoitukset kentälle ja otin poikkeuksellisesti molemmat pojat mukaan. Aloitin Reinon kanssa niin että vein sen kiinni kentän laidalle ja kun se nosti elämän, kävin komentamassa sitä ja kun se oli hiljaa, naksautin ja heitin nakinpalan. Toistin naksauttelua useasti ja niin että kävelin hetkeksi siitä kauemmas ja naksautin kun se oli hiljaa. Aivan kuin se olisi pikkuhiljaa saanut juonen päästä kiinni ja vain muutaman kerran se haukkui. Rakensimme radan jossa oli ensin suoralla linjalla muuri ja rengas, tästä käännyttiin vasemmalle putkeen josta sitten muistaakseni neljä estettä valsseilla ja yksi takaakierrolla.

Reiska aloitti ja lähdin sillä tavalla liikkeelle että palkkasin sitä runsaasti kontaktista jo silloin kun kävelimme lähtölinjalle ja toden totta: naksautus sai sen niin innokkaaksi että se unohti tyystin että muualla voisi olla hauskempaa kuin minun kanssani. Ensin se ei meinannut hypätä muurin yli kunnolla vaan hyppäsi sen päältä, mutta kun laitoimme yhden estepuomin siihen päälle se huomasi sen olevan ihan tavallinen este ja loikkasi komealla hypyllä yli. Palkkasin heti esteen jälkeen ja tätä jatkui koko rata. Sehän ei itse esteiden takia tarvi vahvistupalkaa, mutta nyt pedataan varmempaa yhteistyötä ja kontaktia ihan kisojakin varten. Toisella radalla palkkasin harvakseltaan ja kolmannella se oli saanut sellaisen draivin päälle että örinällä mentiin! Olin TODELLA tyytyväinen!

Aadalla ja Beassillakin meni huikean paljon paremmin kuin aikasemmin. Koira ei ole enää samalla lailla kädessä kiinni ja irtoaa paremmin. Se myös selkeästi lukitsee esteet itse mikä on hyvä edistysaskel. Treenasin vielä keinulla kontaktialueita two-on-two-menetelmällä, eli mennessä etutassut osuvat kontaktialueeseen ja takatassut jäävät maahan, alastullessa sama homma eli etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Aika nopeasti se tämän tuntui tajuavan, hyvä! Vielä muutamat kepit ja Reiskan treeni oli siinä.

Torstaina ajelin taas kerran Pelloon ja aloitimme sielläkin hiljaisuusharjoituksilla. Eipähän koira möykännyt häkissä juuri yhtään, lähinnä se minun perään haukkuminen on haitannut. Silloin jos se paukuttaa kun toinen on radalla, se ei ole niin vakavaa, mutta komentamishaukkua ei tarvi harrastaa. Ari pisti meidät tekemään ihan kauhean vaikeita ratoja ja ilman apuja en olisi osannut valita oikeita ohjauskuvioita ikinä. Keskityin siihen että saan sen hyvin mukaan, mutta nyt en palkannut radalla muuta kuin kontakteilla ja se meni hyvin. Ahtikin sanoi että aivan erilailla Reino pysyy minun mukana, eli edistymistä on tapahtunut. Vielä on kuitenkin piiiitkä ja kivinen tie siihen että sen läsnäolo on varmaa, mutta harjoitellaan kovasti. Jäi niin hyvä mie nuista harkoista, kaikista tärkeintä on se että meillä on yhdessä Reinon kanssa hauskaa ja nyt alkaa tuntua että me ollaan tiimi, ei vain ohjaaja ja koira.

Toivottavasti saisin työvuorot järjestettyä niin että pääsisin parin viikon päästä järkättäviin möllikisoihin Rovaniemelle, tärkeintä olisi nyt saada ratoja alle mahdollisimman paljon niin kyllä siitä vielä joskus hyvä tulee.