Uimaan!

Me ollaan nyt koirien kanssa innostuttu toden teolla uimisesta. Kelit ovat olleet ihan himskatin kuumia ja eilen viimeksi olin niin tollo, että vein Rymyn lyhyelle kävelylle ja poika-rukka meinasi saada lämpöhalvauksen. Ei muuta kuin koirat autoon ja rannalle. Jälleen kerran tutut muksut olivat uimassa ja sinnehän Rymy hyppäsi sekaan välittömästi. Se ui aivan älyttömästi ja tämä on mulle jotain ihan uutta, minulla ei ole vielä ikinä ennen ollut koiraa joka nauttii kyseisestä hommasta noin paljon! Viimein se oli pakko viedä takaisin autoon sillä itse se ei suostunut vesileikkejä lopettamaan ja pitihän Reinonkin päästä polskuttelemaan. Reino ui huomattavasti vähemmän ja maltillisemmin ja lapsiltakin se kävi vain hieman hakemassa rapsutuksia eikä innostunut melskaamaan vedessä.

Jokseenkin sekoa meininkiä, Vaaraniemet uimaan lähdössä

Koirat yhtä hulluja kuin omistajatkin

Ja siis selitys on tosi kova, mitä lie tuossa hölötän

Tosiaan eilisellä Rymy-lenkillä oli tarkoitus palautella muistiin miten siinä hihnassa käveltiinkään ja kuinka pieniä, sieviä tyttöpentuja kohdellaan. Kävelimme siis Karoa ja Kiraa hakemaan ja nyt kohtaaminen sujui jo selvästi paremmin, häntäkin jopa heilui. Kävimme ihan pienen mutkan ja hetkittäin Rymy kävi pentua nuuhkaisemassa eikä saanut enää hepulia jos Kira vähän haukahti tai nappasi Rymyä karvoista kiinni. Takaisin tullessa poika olikin niin kuumissaan että painuimme jo yllä kertomalleni uimareissulle.

Niin rakastan Kainuunkylää!!

Are we there yet?!

Tänään kun tulin töistä, hain pikkuveljeni Antun kylään ja päätimme lähteä saman tien (yllätys yllätys!) rannalle koirien kanssa. Rymy pääsi taas ensimmäisenä vesille ja riehui aikansa kunnes Reiskakin pääsi uimaan. Olimme reissun päällä lähes tunnin ja koirat vaikuttivatkin melko väsyneeltä. Kumpikin söi harvinaisen hyvällä ruokahalulla iltasapuskat, uinti tunnetusti kasvattaa aivan valtavan nälän, ainakin allekirjoittaneella.

On se komia mötkylä!

Luettuani ystäväni Aadan blogista tosi innostavasta koiraleiristä sain taas oikein superinspiksen kouluttamiseen. Tehdäänpäs taas tällainen viikon mittainen suunnitelma jota noudatan pilkuntarkasti ja kerron sitten ensi tiistaina minkälaisiin tuloksiin päästiin.

Reinon plääni:

- johan tuota sivulle menoa on jankattu jo vaikka ties kuinka kauan, luulisi nyt sen jo menevän kuin vettä vain ILMAN pienintäkään käsimerkkiä, eli tämän tulee onnistua ensi viikolla
- maassa paikalla oloon kestoa, tavoite ensi viikolle on yksi minuutti, luulis onnistuvan
- vauhtia luoksetuloon ja niin että se istuu suoraan eteen josta se menee sivulle

Eiköhän tässä ole herra R:lle tarpeeksi pähkinää purtavaksi!

Rymyn plääni:

- Rymylle sivulle meno myös, sallitaan vielä ihan minimaalinen käsimerkki tarvittaessa
- liikkeisiin kestoa, eli se ei saa karata käskyn alta ennen kuin saa vapaa-käskyn
- luoksetulo

Huh, nyt on kyllä suunnitelmaa kerrakseen. Tähän lisäksi kumpainenkin ystävämme pääsee joka ilta lenkille, joko pyöräillen tai kävellen, Rymy mielellään ihan normihihnalenkille jotta voimme harjoitella siinäkin käytttäytymistä.