Naksutinkoulutus

Edellisessä postauksessa kerroinkin että olen palannut takaisin käyttämään koulutuksessa naksutinta ja haluaisin nyt hieman kertoa, miksi tähän päädyin ja miten se edesauttaa koiran oppimista. Naksutin, sen yleistymisestä huolimatta, on kuitenkin vielä monelle tuntematon kapistus ja tahdon jakaa hyväksi havaitsemani vinkit.

Naksutin- tai toiselta nimeltään klikkerikoulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Ensimmäiseksi koira ehdollistetaan naksuttimen ääneen, eli naksautus ja palkka monta kertaa peräkkäin. Kannattaa muistaa että on olemassa arkoja koiria jotka saattavat pelästyä naksun ääntä, uskokaa tai älkää! Muistan kuin eilisen päivän kun innoissani aloin opettaa vanhaa koiraani Viljoa klikkeriin. Se istui kiinnostuneena lörppäkorvat äärimmäisen koholla ja kun se kuuli naksuttimen äänen, se säikähti pahanpäiväisesti ja juoksi makuuhuoneen sängyn alle piiloon! Arvatkaas vain oliko vaikeaa saada sitä enää ehdollistumaan siihen positiivisesti! Osassa klikkeireistä on onneksi äänensäätö, mutta kapistuksen voi myös laittaa esim. sukan sisään joka vaimentaa ääntä tehokkaasti. Jos koira ei ole äänestä moksiskaan, voi naksutinta käyttää ilman "lisävarusteita". Kun koira selkeästi yhdistää klikkerin äänen palkintoon, sitä voidaan ruveta käyttämään itse koulutuksessa.

Miksi sitten haluan käyttää naksutinta? Edut ovat suuret verrattuna perinteiseen palkitsemiseen, sillä ääni on lyhyt ja selkeästi erottuva sekä joka kerta samanlainen toisin kuin ihmisen ääni, jonka sävyt muuttuvat kulloisenkin tunnetilan mukaan. Palkkaaminen tapahtuu myös naksuttimen oikean käytön aikana huomattavasti nopeammin kuin perinteisesti, sillä positiivinen vahviste tulisi antaa 0,5-08 sekunnin aikana. Idea koulutuksessa on myös se, että koira itse tarjoaa ratkaisuja ja oikeasta se palkitaan naksautuksella. Tietysti liikkeet pilkotaan pienempiin osiin ja alussa palkitaan jo vähän sinnepäin menevästä suorituksesta jotta koira motivoituu yrittämään lisää. Enää ei ole myöskään niin tärkeää missä itse makupala on, se voi odottaa vaikka pöydällä, kun perinteisellä tavalla se on usein ohjaajan kädessä suoraan koiran edessä.

Jos opetan esimerkiksi maahan menoa, odotan että koira tarjoaa sitä itse ja naksautan palkinnoksi. Huomaa että minulla on paljon aikaa ottaa nakki pöydältä tai taskusta, sillä koira on saanut jo positiivisen vahvisteen suoritteesta. Liitän käskysanan maahan menoon vasta kun koira osaa tarjota toimintaa itsenäisesti. Tämän jälkeen palkkaan vain käskysanan jälkeen tapahtuneesta maahan menosta, jos se tämän jälkeen tarjoaa maahan menoa itsenäisesti, jätän sen huomiotta.

Alla oleva video on hyvä esimerkki erehdyksineen ja yrityksineen:

 Naksutintreeniä

Kuten kaikessa treenissä, pitää muistaa malttaa lopettaa ajoissa, eli treenataan vain pieniä aikoja kerralla eikä koskaan, koskaan kouluteta pahantuulisena! Jos sattuu että oma käsi toimiikin koiraa nopeammin ja naksahdus tulee liian aikaisin tai väärässä kohdassa, sanotaan vain ohops ja jätetään palkkaamatta. Omaa naksuttimen käyttöä on hyvä harjoitella esimerkiksi pallottelemalla tenniksellä ja joka kerta kun pallo osuu maahan, naksautetaan (tämä tietysti ilman koiraa!).


Aluksi naksutin voi tuntua kömpelöltä ja hieman hankalaltakin, mutta älä luovuta, siihen oppii nopeasti ja hyödyt ovat suuret. Naksutin on edullinen kapine ja niitä onkin hyvä olla muutama, ainakin tällaisella hömelöllä joka hukkaisi oman päänsäkin ellei se oli kiinni! Yksi treeniliivin taskuun, toinen koirantavarakoriin jne. Onpahan ainakin saatavilla tarpeen vaatiessa!

Siinä muutama perusperiaate naksutinkoulutuksesta, jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne sekä mielipiteitä! Oletteko kokeilleet klikkeriä ja mitä piditte? Puolesta vai vastaan?