Nyt se on loman loppu

Juhannus takana ja huomenna alkaakin sitten työt. Toisaalta oikein mukavaa, saa taas rytmin elämään, toisaalta taas olisin voinut lomailla vielä pari viikkoa. Viimeinen lomaviikko meni hurjan nopeasti, sillä tekemistä oli vaikka muille jakaa. Keskiviikkona kävin aamupäivästä äidin kanssa Kemissä ja siitä suoraan lähdin tallille pitämään tuntia Oonalle ja Hannalle. Torstaina kävimme Kristan, Oonan ja Auroran kanssa käyttämässä ponia klinikalla, se oli satuttanut silmänsä heilastelemassa ja se piti käydä Oulussa asti tarkastamassa. Onneksi siellä ei ollut mitää vakavampaa (olimme jo Kristan kanssa maalailleet kauhukuvia silmän poistamisesta lähtien!) ja se oli lähtenyt hyvin paranemaan paikalliseläinlääkärin määräämillä lääkkeillä. Olipas vain huvittavaa nähdä poni tämän tauon jälkeen, olin itse hieman tunteellisissa fiiliksissä ja iloisin mielin tulin autosta ulos ja huutelin ponille. Pannahinen, se ei edes korvaansa kääntänyt ja vaikka loppujen lopuksi olin jo sen turvan edessä se oli kuin minua ei huomaisikaan. Pelkäsi raukka varmaan että joutuu takaisin meille kun viimeinkin on taas kavereita! Eipä siinä, kauheaa olisi ollut jos se olisi jäänyt perään hirnumaan, onpahan toisella uudessa kodissa ainakin hauskaa.

Rennosti hengaillen

Klinikalla käynnin yhteydessä kävimme myös ihastelemassa hevoskamoja siinä Äimänraution hevostarvikeliikkeessä ja sorruin tuhlaamaan Kingslandin ratsastuspaitaan. Se oli vain niin vastustamattoman ihana ja kaiken lisäksi mahtui mulle päälle niin pakkohan se oli ottaa. Oona oli ihan katkera kun sitä ei ollut pienemmässä koossa, heh, kerrankin isommasta koosta on hyötyä!

Kotiin päästyäni vaihdoin pikaisesti vaatteet ja pakkasin treenikamppeet valmiiksi ja lähdin Reinon kanssa hakemaan Annea ja Friidaa agilityharkkoihin. Tällä kertaa meillä oli rata poikkeuksellisen "helppo" eli ei sisältänyt mitään teknisiä jippoja, enemmänkin harjoiteltiin irrottautumista. Ensin oli kolme estettä suoralla linjalla josta piti lähettää koira mahdollisimman kaukaa putkeen. Putkesta ulos tullessa kolme estettä suorassa linjassa josta taas putkeen. Piti muistaa odottaa tarpeeksi kauan että koira tulee putkesta ulos jotta sen saa ohjaajan oikealle puolelle, muuten sitä ei saanut ohjattua seuraaville esteille. Viimeisellä näistä kolmesta esteestä putkesta poispäin vastakäännösja kaksi keskilinjalla olevaa estettä. Alla taas minun mahtava ratapiirros joka ei ole oikeita mittasuhteita nähnytkään:

Ensimmäinen ongelma meillä oli Reinon kanssa se, että kaikki muu tahtoi herraa taas kerran kiinnostaa kauhean paljon enemmän kuin se mihin minä sitä ohjasin. Eka kolme estettä meni hyvin, mutta putkesta viis veisaten se karkasi sivummalla olleen A-esteen päälle. Toisella kertaa se meni katselemaan Aria ja mitä milloinkin. Jouduimme laittamaan sen jäähylle häkkiin ja uusi yritys. Se ei jostain syystä millään halunnut mennä putkeen joten Ari meni putken suulle odottamaan lelun kanssa ja palkkasi sen siinä pari kertaa. Sitten siirryttiin lelun kans putken toiselle suulle ja palkattiin siellä. Sitten rupesi lyyti kirjoittamaan! Paitsi että seuraavalla putkella se veti täyden stopin vauhdista ja osittain törmäsi putken suuhun.. huoh! Selkeällä ohjauksella se viimein meni sinne, onneksi. Vastakäännöksissä meillä ei ole enää ongelmia, niissä Reino vastaa minun ohjaukseen oikein hyvin. Loppujen lopuksi rata meni tosi kivasti ja saatiin kehujakin. Saimme tehdä vielä yhden erilaisen radan, mutta säästän teidät toiselta ratapiirrokselta tällä kertaa. Siinä Reino malttoi keskittyä ihan eri lailla. Pitänee taas vain jäähdyttää sitä häkillä kun se päättää rälläillä eikä keskity, näkyy toimivan.

Minneen ollenkaan tykkää kun en saa juosta mihin haluan, niin kerta!!

Mitä, ai mää vai?

Rymykin pääsi estradeille lauantaina Rovaniemen juhannusnäyttelyssä. Suuri ja harras toiveeni oli saada sille arvosteluksi erittäin hyvä ja senhän me nappasimmekin. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja juoksutin sitä kunnolla kehässä etukäteen, oli hyvä tilaisuus kun mikään kehä ei ollut vielä alkanut. Karo vinkkaili kehän laidalta jos se seisoi huonosti ja sain korjattua sen aika mukavasti. Itse oikeassa kehässä se käyttäyi tosi hyvin, aivan eri malliin kuin Oulussa. Vaikka junnu-uroksia oli useampia yhtäaikaa, se keskittyi juoksuun ja meni keveästi ja letkeästi. Se ei väistänyt tuomaria ollenkaan samalla lailla kuin edelliskerralla vaan antoi tutkia hyvin. Moitteita tuli tällä(kin) kertaa liian leveästä ja jykevästä päästä ja lyhyestä kuonosta, mutta koska muu rakenne ja liike kompensoivat niin paljon, sai poika EH:n ja voitti junnu-urokset! Erikoismaininta vielä mahtavista takaosan lihaksista, jes! Tästä on hyvä jatkaa, seuraavan kerran vaatimattomasti Maailman Voittajaan Helsinkiin :)

 Tänään kävimme taas ratsastamassa Kristan heposilla. Antti oli jälleen kerran ihana oma itsensä, harjoittelimme jopa hieman avotaivutusta mikä ei kuulosta kovinkaan vaativalta suoritukselta, mutta yrittäkääs itse kokeilla sitä hevosella joka vetää palkokasvin syvälle nenuunsa jos se ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan. Nytkin oli nippa nappa ettei se pyrkinyt pystyyn, mutta rennolla ja rauhallisella ratsastamisella siitäkin selvittiin. Laukkakin oli kivaa ja letkeää, saas nähdä miltä se näyttää videolta, mulla tuppaa aina käymään niin että jos ratsastus tuntuu oikein kivalta, se yleensä näyttää kauhealta. Pitemmittä puheitta, nyt värjäämään hiukset ja laittamaan pyykit kuivumaan, pitää jaksaa vielä aamulla käyttää koirat lenkillä ennen töihin menoa.