Täällä taas, viikko onkin mennyt koirailujen merkeissä. Keskiviikkona kävin ystäväni Annen luona treenaamassa hänen koiraansa Suomen lapinkoira Friidaa. Tarkoitus oli hieman katsoa miten se suhtautuu näyttelyhihnaan ja osaako se seistä paikallaan ja kulkea kehässä. Alussa se ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin ja yritti koko ajan istua. Vanha hyväksi havaittu kikka toimi taas, eli käsi massun alle ja vaikka se seisoi kaikkea muuta kuin elegantisti sai se siitä palkkion. Viimein kun sillä syttyi lamppu päässä ja herneet kolahtivat oikeaan kohtaan seisomista pystyikin jo säätelemään. Oikein kivasti meni, on se mukava ja fiksu koira. Toivottavasti se esiintyisi hyvin sitten Pellossa, olisi mukava saada sille hyvä tulos.
Friida
Torstaina meillä olikin taas aksatreenit. Anne ja Fridakin lähtivät mukaan ja matka meni ihmeen hiljaisesti vaikka meillä oli koiria auto täynnä. Pienen lämmittelylenkin jälkeen aloitimme treenit samoilla harjoituksilla kuin viimeksi, eli irtoamista takaa leikkauksilla. Ajattelin jo etukäteen että voi pee, nämä eivät ainakaan onnistu mutta perhana, sehän meni hienosti. Alussa Reino irtosi jopa liiankin hyvin ja pienten mutkien kautta se suoritti tehtävän oikein. Seuraavaksi kokeiltiin pussia joka oli oletetusti Reiskalle aika pelottava. Se meni niin kauan hyvin kunnes pussi laskettiin kokonaan maahan jolloin se totesi että ei helkkari, tuonne en uskalla mennä! Pienestä se on kiinni, kun rakoa oli muutama sentti sinne suikahdettiin oikein innoissaan mutta tämä oli eka kerta kyseisellä esteellä joten suotakoon vielä tällainen suoritus.
Rata oli nyt harvinaisen helppo: este, este, putki, takaakierto, este (tässä sai mennä joko valssilla tai persjätöllä) este, putki, putki ja este. Ainoa hankaluus oli meillä tuo persjättö, Reino yritti kaikin keinoin tulla vasempaan käteen kiinni. Arikin meni sen kanssa pari kertaa ja totesi että nyt voimme suorittaa sen kohdan valssilla. Alla video joka havainnollistaa ongelmakohdan. Pääasiassa olin oikein tyytyväinen treeneihin, kotonakin ollaan saatu tokoiltua molempien poikien kanssa joka päivä joka varmasti osaltaan vaikuttaa Reinon kohtalaisen hyvään ohjattavuuteen.
Viikonloppukin on takana ja tuli kyllä rentouduttua oikein kunnolla. Perjantaina istuimme Karon kanssa pitkästä aikaa iltaa ja pidimme chinchu-neitejä irti ja suunnittelimme kevään koiratapahtumia. Lauantaina oli hieman tukka kipeänä ja hyvällä omalla tunnolla nukuin reilut viiden tunnin päikkärit. Illalla teimme Jonin kanssa ruokaa ja naapurit kävivät taas vaihteeksi kyläilemässä. Tämä päivä on mennyt koirien kanssa sisällä köllötellen, huomenna jaksaa taas aloittaa uuden työviikon!
Sunnuntaina oli mahtavaakin mahtavampi päivä! Aamu alkoi kohtalaisen aikaisella herätyksellä ja eläimet ruokittuani lähdin kylästelemään mummolaan. Aamukahvien jälkeen suuntasin anoppilaan ja Viljolla oli hauska hetki kun se varasti minun kalliin Pikeurin neulepannan ja riehui sen kanssa sydämensä kyllyydestä. Ihana vetää limainen panta päähän tuohon pakkaseen, hrr.. Kotiin päästyäni siivosin hevosten karsinat ja siirryin ns. chinchillahuoneeseen jossa riittikin työtä. Se on ollut eräänlainen varastohuone johon onkin kerääntynyt kaikenlaista tavaraa ja raivaaminen kävi jo todella työstä. Hirveällä energialla sain kaiken järjestettyä ja imuroinnin ja luuttuamisen jälkeen se alkoi jo näyttää huoneelta. Matto lattiaan ja avot! Vielä kun saimme sinne sohvan ja tietokoneen niin pikkuveikallakin on hieman mukavampi vierailla.
Raivokkaan siivoamisen jälkeen palkitsin itseni lähtemällä tallille jossa Noora odottelikin minua Tumsinin kanssa. Laitoimme (no okei, Noora laittoi) hevosen kuntoon ja suuntasimme maneesiin. On muuten aika luksusta kun on lämmitetty maneesi -30 asteen pakkasessa, meikä tykkää. Olipas aika nostalginen oli, viimeksi olen kyseisessä maneesissa rastastanut joskus yläasteikäisenä. Tumsin tuntui alusta saakka hyvältä, kuunteli apuja hyvin, ainoa miinus oli sen voimakas punkeminen vasenta pohjetta vasten. Tämän sain korjattua pienellä raipan näpäytyksellä muutamaan kertaan. Tein paljon siirtymisiä ja hevonen vaikutti oikein keveältä ja yhteistyöhaluiselta. Harjoittelin avotaivutuksia ja hieman pohkeenväistöä ja vaikka olen kyllä ihan tosi ruosteessa, meni se paremmin kuin odotin. Pilotti teki kovasti virheitä, mutta onneksi hevonen antoi paljon anteeksi, kiitos Tumsin. Lopuksi annoin sen laukata letkeää ja isoa laukkaa pyöreässä ja matalassa muodossa ympäri maneesia molempiin suuntiin ja vielä loppuravit eteen alas. Kyllähän tuosta liikettä löytyy, vielä kun osaisi istua siellä!
Talleilun jälkeen kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdimme Marin kanssa kuuden maissa ajamaan Pelloa kohti agilitytreeneihin Reinon ja Fannin kanssa. Perillä huomasimme että kukaan muu ei ollut paikalla ja hetken odoteltuamme soitimme Arille että oliko harkat jostain syystä peruttu. Kukaan muu ei ollut halukas/kykenevä tulemaan paikalle, mutta Ari tuli pitämään meille sitten privaattitreenit. Harjoittelimme ihan perusasioita kuten takaa leikkausta jossa huomattiin irtoaako koira kunnolla ja eihän ne irronneet... Ei sillä, kyllä Reino meni loppujen lopuksi ihan mallikkaasti. Kaikista suurimpia ylläreitä oli se että se itse vapaana ollessaan meni puomille kuin pröystäilläkseen ja suoritti sen varsin mallikelpoisesti. Tästä oli hyvä jatkaa keinulle joka sekin meni muitta mutkitta. Kerran se sai keinun kallistumaan takaisin taakse jolloin se hieman säikähti ja seuraavan kerran se piti laittaa takaisin hihnaan jotta se menisi sen hyppäämättä pois ja onnistuihan sekin. Oli oikein mukavat treenit ja tänään taas jatketaan!
Ihan ensimmäiseksi tahdon esittää mitä suurimmat pahoitteluni että kirjoitan vasta nyt, syytän työkiireitä ja kaikkea mahdollista, eli toisin sanoen olen ollut liian laiska kirjoittamaan. Arvonnan voitti Eeri, kiitos kaikille kommenteista ja palautteesta, vinkit on laitettu korvan taakse! Tässä välissä ei ole oikeastaan ihmeempiä ehtinyt tapahtua, meillä on ollut mahdottoman kylmä ja lunta on tullut kiitettävästi. Lenkillä on ollut kurja käydä kun pakkanen ottaa hengitykseen ja etenkin se itse lähteminen on todella tuskaista. Olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja ravistanut jouluna keräämiäni kinkkukiloja ja käynyt taas jopa juoksemassa, hyvä minä! Reinosta ei ole kyllä ollut yhtään mitään apua, se ei ole ollut laisinkaan kiinnostunut vetämään vaan hölköttelee vieressä (tai takana...) kuin laiska lehmä. Se siitä koirajuoksusta sitten, noh, tuleepahan itselle lisätreeniä.
Eilen meillä oli ensimmäinen kerta tapakasvatuskurssista. Olen lupautunut yhdeksi neljästä kurssinvetäjistä, mikä lie mielenhäiriö minua kysyneillä onkaan ollut? Eka kerta aloitettiin luennolla jota pelkäsin etukäteen aivan tuskaisesti. Mikään ei ole kamalampaa kuin yleisön edessä puhuminen luokkahuoneessa tai luentosalissa. Olin etukäteen superahdistunut ja mietin sataan kertaan miksi hemmetissä olen taas kaikkeen lupautunutkin. Vielä pöydässä istuessani haikailin ikkunaa jossa luki exit ja mietin voisinko mitenkään huomaamattomasti livahtaa siitä ulos. Kaikista naurettavinta tässä kaikessa oli se, että minä en edes itse joutunut koko luentoa pitämään vaan kaksi muuta kurssinvetäjää olivat ottaneet tehtävän hoitaakseen, mutta ikinä ei tiedä keksiikö joku jonkun aiheen mistä minun pitäisikin osata puhua säkenöivän älykkäästi. Onneksi näin ei käynyt ja selvisin kunnialla parin tunnin mittaisesta piinasta ja ajelin kotiin vasta kymmenen maissa.
Reino ei ollut laisinkaan ilahtunut näin myöhäisestä kotiin tulosta ja haukkui erittäin kärttyisästi ja mieltään osoittaen kun menin sisälle. Hain saman tien pojille sapuskat ja vettä ja niine hyvineni palasin takaisin sisälle sillä seuraavana aamuna olisi taas aikainen herätys. Reino päätti kuitenkin sinnikkäästi pitää koko naapuruston hereillä ja haukkua poksutti eikä millään meinannut lopettaa vaikka pariin otteeseen sitä käytiin komentamassa. Viimein se luovutti ja varmaan pienessä karvaisessa päässään mietti soittoa eläinsuojeluvalvojille, niin vähän huomiota se päivän aikana sai.
Toivottavasti tulevina päivinä olisi hieman enemmän aikaa ja vähemmän pakkasta että pääsisi treenailemaan paremmin!
Jippii! Ei voi muuta kuin hihkua, molemmat koirat ovat olleet perättäisinä päivinä aivan uskomattoman hienoja karvakorvia. Eilen meillä oli joulutauon jälkeen agilitytreenit joissa hiljaa mielessäni toivoin kevyttä harjoittelua johtuen edelleen jatkuvasta flunssasta. Pöh ja pah, Ari oli kehittänyt meidän pään menoksi taas ihan mahdottomia juoksuratoja. Aloitimme Reinon kanssa jälleen kerran puomilta ja itselläni ei ollut mitään ennakko-odotuksia, lähinnä se että kuvaamassa mukana ollut Karo saisi ikuistettua Reiskan kauhukohtauksen. Totuttuun tapaan Ari nosti pojan taas keskeltä puomia kyytiin ja se meni kuin vettä vain. Toisella kerralla se jätettiin taas kauemmaksi ja yhtä hyvin meni taas! Kolmas ja neljäs kerta menivät myös nostamalla, mutta loppujen lopuksi poika meni koko puomin aivan loistavasti ihan itse! Olin niin onnessani että ei tosikaan: siis Reino joka on pelännyt puomia henkensä edestä meni sen nyt kuin vettä vain, wau!
Toinen tehtävä oli osa rataa, ensin kaksi estettä ja putki, sitten pujottelu joka meidän osalta meni vielä täysin penkin alle sillä sitä on harjoiteltu vasta todella vähän. Sekin meni ihan ok, minun onnistuneet valssit ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen sillä en saanut niitä taaskaan huonoa palautetta. Toisena tehtävä oli mennä radan loppuosa kepeiltä, eli este, putki hieman hankalammasta kulmasta ja sen jälkeen hyppyjä neljä. Reino suoritui hyvin, kaikki kämmit oli taas kerran ohjaajan mokia mutta nekään eivät olleet pahoja. Lopuksi menimme koko radan ja sekin sujui ongelmitta, olen oppinut paremmin muistamaan erilaisia ratoja kun niitä on päässyt treenailemaan. Olin tosi tyytyväinen harjoituksiin, ainoastaan flunssa hankaloitti hommaa hieman.
Tänään lähdimme Marin kanssa kohti Torniota Rymy kyydissämme, tarkoitus oli mennä Arctic Agility Teamin järjestämiin mätsäreihin Laivakankaalle. Matkalla haimme Venlan Marin isän luota ja perillä olimme juuri kun ilmoittautuminen oli alkanut. Rymy oli aluksi aivan sekopäinen, se riehui ja pomppi sekä yritti kaikin keinoin käydä tervehtimässä jokaista kaveria. Onneksi olimme tulleet niin ajoissa sillä Rymy oletetusti rauhoittui kunhan oli saanut purkaa pahimmat energiansa. Kehään menimme aika luottavaisina, Rymy osaa seistä aika rauhassa, asento ei vain vielä ole mitä parhain. Nyt on kuitenki tarkoitus hakea sitä rauhallisuutta ja varmuutta jotta voimme jatkossa korjata asentoa tarvittaessa ilman että se saa hepulia. Rymy suoriutui hienosti punaiselle nauhalle ja jäimme odottelemaan että Mari ja Venla menevät kehään, pikkukoiria oli aivan älyttömän paljon. Venla-neiti nappasi myös punaisen nauhan ja siinä vaiheessa olimme jo molemmat tosi tyytyväisiä meidän junnuihin. Molemmat jouduttiin laittamaan aikuisten kanssa samaan vaikka ikää onkin vasta juuri ja juuri yhdeksän kuukautta, siihen nähden ne onnistuivat loistavasti vanhempien konkareiden seurassa.
Iloinen parivaljakko
Rymy sai mennä näistä kahdesta ensimmäisenä kehään jossa valittiin punaisen nauhan saaneiden paras koira. Meitä taisi olla kehässä noin kaksitoista ja Rymy sijoittui neljänneksi ja sai ruusukkeen sekä pienen herkkupussin, arvatkaas vain oliko mamma ylpeä! Seuraavaksi pääsi kehään Venla joka ylsi lähes kahdestakymmenestä koirasta ensimmäiseksi ja pääsi BIS-kehään. Viimeinen kehä olikin paha, sillä koiria oli paljon ja kaikki olivat todella hyvän näköisiä sekä esiintyivät hienosti. Venla kuitenkin malttoi mielensä ja seisoi upeasti puhumattakaan liikkeestä! Siinä on koira joka osaa esiintyä: se ei ole liian "opetettu" vaan Mari antaa sen luontaisen energian ja temperamentin tulla esiin sopivasti ja silti se osaa käyttäytyä. Tuomaritkin osasivat arvostaa sitä ja tiukan kisan jälkeen he sijoittivat sen BIS-kakkoseksi, hienoa Kainuunkylä! Mahtava harjoituspäivä, kiitos järjestäjille ja mukaville kilpakumppaneille! Oli myös mukava tavata toinen jämpti-ihminen, koira oli kaunis narttu joka ylsi myös BIS-neloseksi, upea saavutus siltäkin.
Venla esiintyy
Kauneusunet on pop!
Nyt jäämme odottelemaan Pellon näyttelyä ehkä hieman luottavaisemmin mielin kun saatiin yksi kunnon harjoitus alle. Toivottavasti poika esiintyisi sielläkin asiallisesti, enempää siltä ei vielä tässä vaiheessa voi odottaa. Luulenpa että Rymy on niitä hitaasti kehittyviä tyyppejä, mutta otetaan sillä mielellä tämä vuosi että harjoitus tekee mestarin ;)
Voihan flunssa! Uudenvuoden aattona sairastuin ja siitä lähtien on ollut tosi kipeä olo, harmillista sillä tekemistä kyllä riittäisi enemmän kuin ikinä. Sitkeästi olen kuitenkin raahautunut töihin ja huolehtinut eläinlauman ja nyt olisikin kaksi vapaapäivää edessä. Eilen kysyin Nooralta josko saisin tulla taas Tumsinilla ratsastamaan pitkästä aikaa ja onnekseni se sopi hyvin. Viime kerrasta jäi tosi hyvät fiilikset, hevonen oli oikein miellyttävä ja osaava ja sen kanssa oli muka tehdä töitä! Kristakin on paikalla joten päästään taas höpöttämään ja porisemaan koirista sekä tietysti hevosista. Nyt vapaapäivien aikana ajattelin hieman levähtää jotta tervehtyisin mahdollisimman nopeasti ja pääsisin taas täysipainoisesti harrastamaan ja lenkkeilemään. Koiria olisi tarkoitus hieman treenailla ja poikkeuksellisesti huomenna on agilitytreenit, täytyy vain yrittää ottaa rauhallisemmin kuin yleensä.
Onpas kyllä tosi ihanaa että saan ratsastaa muiden hevosilla fiiliksen mukaan, kiitos Krista ja Noora jos tätä luette! Nyt olen saavuttanut hevosharrastuksessa sellaisen tasapainon että voin käydä selässä sen mukaan miltä tuntuu eikä varsinaista pakkoa ole. Lisäksi saan hoitaa omiani kotona vaikka se silloin tällöin käykin aika väsyttäväksi. Toisaalta jos miettii minkä työn Lirika ja Poni ovat ihmisille tehneet, ovat ne ansainneet hieman leppoisammat päivät niin että kaikista niiden tarpeista huolehditaan ilman että ne joutuisivat sen eteen työskentelemään.
Tällä hetkellä kirjoittelen tätä umpiväsyneenä ja tyytyväisenä keittiön pöydän ääressä, koirat rouskuttavat rustoluita olohuoneessa ja kaikki on ainakin hetken oikein hyvin. Reino kävi äsken ottamassa lähikontaktia chinchillaan joka ihme ja kumma tykkäsi koirasta ja antoi sen jopa nuolaista itseään?! Meillä on eläimet ilmeisesti tottuneet että tässä talossa on kaikenlaisia lajeja sekaisin :)
Postailen taas huomenissa treenien jälkeen, olkaa siis kuulolla!
Viime vuosi oli kaiken kaikkiaan täynnä tapahtumia, tutustuin uusiin ihmisiin, vaihdoin työpaikkaa ja aloitin uusia harrastuksia. Tärkeimmät muutokset tapahtuivat tietysti koira- ja hevosrintamalla ja lähdetäänpäs liikkeelle ihan alusta.
Elämä mullistui tammikuun lopulla kun Jonin isä soitti ja kertoi että häntä oli pyydetty lopettamaan koiranpentu ja Onnin luonteen tuntien tiesin että se oli viimeinen asia mitä hän ikinä haluaisi tehdä. Niinpä eräänä aamuna puhelimen soidessa kuuntelin hämmentyneenä puhelinkeskustelua jossa Joni sanoi ilman muuta meidän ottavan sen. Siis minkä? En siis itse tiennyt ollenkaan mikä meille olisi tulossa, mutta Joni tiesi taas kerran että en ikinä vastustaisi pienen palleron pelastamista, tietämättä minkälainen koira meille edes tulisi. Reino muutti meille seuraavana päivänä ja olin töissä kuin tulisilla hiilillä kun en päässyt heti katsomaan uutta tulokasta. Hämmästys oli suuri kun pentu olikin jo aika iso, varmaan ainakin nelikuukautinen. Kuulimme että edellinen omistaja ei ollut kohdellut sitä hyvin ja opimmekin vuoden aikana että Reino saattaa pelästyä mitä kummallisimpia asioita ja se täytyy tiedostaa koko ajan sen kanssa toimiessa. Koiraa en kuitenkaan vaihtaisi mihinkään muuhun, se on valloittanut sydämeni ihan kokonaan!
Seuraava iso mullistus tapahtui kun päätimme että Reinolla hankitaan kaveri ja ystävillemme syntyi sopivasti jämptipennut joista päätimme valita yhden uroksen. Rymyn kävimme hakemassa meille toukokuussa ja Reino rakastui siihen ihan päätä pahkaa. Alussa oli suorastaan rasittavaa vahtia kahta tuholaista, etenkin kun toinen oli niin paljon pienempi ettei sille satu mitään rajuissa leikessä. Hyvin ne kuitenkin sopeutuivat elämään keskenään ja nyt ne ovatkin kuin veljekset. Tai oikeastaan ne on nimetty DorkaDuoksi, se kuvastaa ehkä parhaiten niiden sekoilua.
Hevosten kanssa tulin siihen tulokseen että Lirika saa jäädä täysin pois ratsastuskäytöstä sillä sen käytös alkoi muuttua todella vaaralliseksi ja emme kummatkaan enää nauttineet ratsastuksesta. Itselläni alkoi inspiraatio loppua jo alkutalvesta, mutta koska hevonen oli liikutettava niin sitkeästi kiipesin selkään ja kävin ratsastamassa. Jossain vaiheessa käytös muuttui ja totesin pitkän stressaavan jakson jälkeen että en halua loukkaantua pahasti saati menettää henkeäni sen kanssa ja että on meille molemmille parempi lopettaa ratsastus tähän ja en aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Hevonen tarhailee kuitenkin päivittäin kaverin kanssa ja nyt muutaman kuukauden tauon jälkeen olen huomannut sen olevan paljon paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Kesällä mullistui ja paljon: tutustuin naapurissani asuvaan Mariin ja huomasin meillä olevan paljon yhteistä. Yhdessä suunnittelimme erilaista koiratoimintaa Ylitorniolle ja pian vedimmekin näyttelytreenejä ja aloitimme agilitykurssin Kainuunkylän kentällä. Haimme Pellosta vanhat esteet jotka kunnostimme sopiviksi ja siitä lähti Ylitornion koiraporukan aktiivitoiminta joka jatkuu edelleen. Pääsimme myös Pellon agilityryhmiin mukaan ja jokav iikkoisiin rutiineihimme kuuluikin treenit Rohki-hallilla. Kävimme myös Karon kanssa useissa näyttelyissä Humun ja Nemon kanssa ja pärjäsimme todella hienosti! Tästä sainkin mahdottoman innostuksen näyttelyihin ja kävimme myös Rymyn kanssa ensimmäisissä pentunäyttelyissä.
Vaihdoin myös työpaikkaa ja viihdyn nykyisessä työssäni huonekalumyymälässä erinomaisesti. Elämä on nyt kohtalaisen mallillaan, ainahan sitä voi mennä paremminkin mutta olen oikeastaan aika tyytyväinen. Toivottavasti vuosi 2014 toisi mukanaan lisää uusia mahdollisuuksia ja hauskaa harrastamista!
Kaikenkarvaiset kaverukset toivottaa hyvää ja parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille!
PS. Osallistukaa nyt ihmeessä edellisessä postauksessa olevaan arvontaan!
