Näyttelyitä ja agilitya

Taas on takana viikko koiratapahtumia, menoa sekä meininkiä. Edellisten mahtavien agitreenien jälkeisenä maanantaina kävimme Marin ja koirien kanssa kentällä jotta Marikin saisi kiinni siitä mitä viimeksi tehtiin. Näytin radan ja eikä aikaakaan kun Fanni jo kiisi esteeltä toiselle kuin vanha tekijä. Reino ja allekirjoittanutkin kertasivat edellisiä oppeja ja mitään kamalia mokia ei tullut, ainoastaan jossain vaiheessa Reino vain päätti että putki onkin ihan paska juttu ja sieltä voi oikeastaan peruuttaa kesken kaiken ulos. En ymmärrä mikä sille tuli mutta loppujen lopuksi se meni senkin ihan hyvin. Kentällä oli vain niin älyttömän kuuma että se selvästi vaikutti koirien vireeseen, omistajista puhumattakaan. Onneksi meillä oli reilusti vettä mukana ja emme viitsineet älyttömän kauan treenata jottei kukaan meistä saisi lämpöhalvausta! Illalla meillä oli vielä tämän vuoden viimeiset näyttelyharkat jotka lupasin hoitaa Katriinan puolesta. Paikalle ei tullut tällä kertaa kuin kolme koirakkoa mutta saimmekin käydä porukalla oikein kunnolla läpi kaikkien heikot kohdat. Paikalla oli jälleen kerran ehkä maailman suloin russelinarttu Kova joka on valloittanut sydämeni aivan kokonaan, niin herttainen tyyppi se on. Kovan omistaja Rami tähtäsi myös seuraavan viikonlopun pentunäyttelyyn Pelloon ja puhuimmekin hyvän tovin tuomareista jotka koiramme siellä arvostelisivat.

Kova (c) Mari Bomström

Harjoitusten jälkeen suuntasimme vielä Marin luo trimmausoppiin Karolinan kanssa ja täytyy sanoa että onpahan mielenkiintoista hommaa! Karo nyppi Marin Siru-koiran ja lopputuloksesta tuli todella siisti, en olisi heti uskonut ensikertalaisen työksi. Täytyy odotella että Sirppa-neiti kasvattaa uuden karvapehkon jotta meikäläinenkin pääsee kokeilemaan.

Marin kolmikko vasemmalta alkaen Benny, Fanny ja Siru (c) Mari Bomström

Keskiviikkona olikin sitten ensimmäiset agilityharkat Pellossa. Otin mukaan myös Rymyn jotta sekin saisi kokemusta koiraporukoista sekä oppisi rauhoittumaan oudoissakin tilanteissa. Paikalle päästyämme laitoin molemmat koirat kerhon häkkiin odottamaan ja rakensimme porukalla radan. Tämän jälkeen lähdimme koko poppoo lämmittelemään pienelle lenkille jossa hölkkäilimme ja etenimme reippaaseen tahtiin jotta kaikilla oli sopivan vertynyt fiilis. Ihan ensimmäiseksi hallissa kävimme vuorotellen koirien kanssa tutustumassa esteisiin ja annoimme niiden nuuskutella niitä. Omalla kohdallani piti olla todella tarkkana että Reino ei ehdi nostaa jalkaa minnekään, se on välistä niin saamarin nopea. Harjoittelimme jokainen vuorollaan keppejä, ensin ihan vain sitä kummalta puolelta ne mennään ja sitten niin että koira menee ensimmäisestä välistä ja siitä heti palkka. Toisella kertaa piti jo kiertää ensimmäinen keppi ja sitten sai vasta palkata. Anne antoi myös hyvän vinkin siihen miten koiran saa hyvin aloitusasentoon ilman mitään häsläämistä. Piti mennä jalat hieman harallaan seisomaan ja pyytää koira jalkojen välistä eteen istumaan. Siihen paikka ja sitten menoksi!
Tällä kertaa emme ehtineet juuri muuta tehdä, mutta jännityksellä odotan jo ensi kertaa. Reino käyttäytyi harvinaisen mallikelpoisesti koko ajan, siihen sai kontaktin tosi hyvin ja se ei möykännyt puolikaan niin paljon kuin aikaisemmin, hieno poika.

Lauantaina koitti viimein se kauan odotettu Pellon ruskanäyttely. Hyppäsin aamulla Marin kyytiin ja ja ajelimme Rohki-hallille jossa parkkipaikalla näimme jo Annen ja Taran. Veimme tavarat sisälle ja otin Annelta koiran jotta saisin hieman treenata ennen kehää. Tara on siis tiibetinspanieliuros, oikealta nimeltään Runcorner Boy Brongo jonka olin luvannut esittää. Meillä alkoi kehä melkeinpä heti ja tapansa mukaan Tara esiintyi kuin vanha konkari. Se on aivan unelmakoira kehään, sillä heti kun se pääsee nauhojen sisäpuolelle se ikäänkuin ryhdistäytyy ja röyhistää rintaansa eikä esittäjän tarvitse muuta kuin kävellä vierellä. Harmi että tuomari piti sitä omaan makuunsa liian isona kääpiörotuiseksi, se edustaakin ehkä tiibetinspanielien vanhaa linjaa mistä taas itse pidän enenmmän. Harmillisesti jäi viimein odotettu serti saamatta, tulokseksi saatiin nyt Erittäin Hyvä. Anne ja Veijo eivät onneksi vaikuttaneet kovin pettyneiltä ja he lähtevätkin Taran kanssa kuukauden kuluttua kohti uusia koitoksia.

(c) Mari Bomström

Hieno Tara! (c) Mari Bomström

 Mari esitti oman kasvattinsa Tiitun (Sirvian Just My Cup of Tea) joka meni kehässä hyvin, mutta kehän ollessa todella pieni sen liikkeet eivät päässeet täysin oikeuksiinsa. Tiitun tulokseksi tuli Erinomainen.

Tiitu

Loppupäivä meni meillä leppoisissa tunnelmissa, söimme makkaraa ja vohveleita sekä kannustimme tuttuja. Ramilla ja Kovalla meni aivan superhyvin, poissa oli kaikki se arkuus ja sähläys mitä oli vielä harkoissa ja pikkuneiti esiintyi diivan elkein. Pikkutyyppi sai kunniapalkinnon ja se valittiin myös rotunsa parhaaksi, aivan mahtava juttu.

Dirtdigger`y El Tango de Roxanne "Kova" (c) Mari Bomström

(c) Mari Bomström

Emme jääneet katsomaan BIS-kehiä, sillä meillä oli vielä kotona aksaharkat viideltä joten ajelimme kotiin ja pakkasimme treenireput ja lähdimme kävelemään kentälle. Tällä kertaa rakensimme radan joka oli täynnä valsseja, se oli siis meikäläisen painajainen! Opettelimme myös eteen-käskyä, jotta koira irrottautuu esteille ja osaa suunnata oikein. Reino epäröi hetken aikaa putkea mutta kun se kerran siitä meni niin ongelma oli sillä ratkaistu. Rengas tuotti jälleen kerran hieman päänvaivaa: Reino tahtoo hetkittäin hypätä sen sivusta, mutta muutaman minuutin tehotreenillä sekin saatiin kuntoon. Minna meni toiselle puolen ja piti Reinoa hihnasta ja minä houkuttelin toiselta puolen. Näin se ei päässyt toistamaan virhehyppyä ja se pääsi etenemään vasta kun se hyppäsi oikeasta kohdasta. Rata oli aluksi yhtä sekamelskaa, keskityin täysillä vain siihen että saan sen putkeen ja renkaaseen ja unohdin sitten mitä seuraavaksi pitikään tehdä. Koira toimi kyllä juuri niin kuin pitikin, kerran ohjasin sen siivekkeen kohdalta ja pyysin hyppyä ja sehän hyppäsi! Voi mahdoton, kunhan tämän mamma nyt vain oppisi! Kun kaikki olivat menneet radan, sai vielä käydä kokeilemassa uudestaan jos halusi. Naureskelin Minnalle että me ainakin otetaan revanssi ja pentele että se meni hyvin! Olin itse paljon keskittyneempi enkä häsynnyt ja valssipyörähdyksetkin menivät hyvin. Pari sivuhyppyä tuli renkaalle, mutta ohjasin vain heti uudelleen ja oikein painotin sanaa rrrrrrrrengas niin johan meni.

Ai mitennii pitkät takakintut?!

Seuraavana päivänä eli tänään oli sitten viimeinkin Rymyn ensiesiintyminen pentunäyttelyssä. Tällä kertaa mukaan lähti Karo. Onneksi meillä alkoi kehä tänäänkin melkein heti joten emme ehtineet odotella kuin puolisen tuntia ennen omaa vuoroamme. Kehässä Rymy käyttäytyi oikein kivasti noin nuoreksi tyypiksi, etenkin sen seisomiseen olin tyytyväinen. Liikkeet eivät tänään olleet parhaasta päästä, en lämmittänyt sitä selkeästi tarpeeksi. Kaiken lisäksi sillä on niin mahdoton kasvukausi menossa että etujalat näyttävät lyhyiltä tapeilta niinhin kahden metrin mittaisiin takajalkoihin verrattuna, ei mikään ihme että liikkuminen oli hieman epätasaisen näköistä. Kunniapalkintoa ei meille herunut, mutta arvostelut olivat kaikesta huolimatta hyvin rohkaisevat:

"Vahvaluustoinen, mittasuhteiltaan oikea uros. Selvä sukupuolileima. Hyvät pään mittasuhteet. Vaaleat silmät, isot leveätyviset korvat. Hyvä kaula ja selkä. Pitkä lanne. Hieman ala-asentoinen häntä joka taipuu hyvin reidelle (selälle). Hyvä rungon syvyys. Vahvasti kulmautunut edestä ja takaa. Etu- ja takaliikkeissä epäyhtenäisyyttä. Liikkeessä ylälinja saisi olla tasaisempi. Hyvä turkin laatu."

Tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.

Koko viikko on ollut yhtä hulinaa ja vilskettä, mutta olen nauttinut joka hetkestä! Kyllä se vain on niin että lemmikeistä on paljon iloa ja ilman niitä en osaisi elääkään!