Kesä!

Moikka moi, täällä taas! Ihanaa kun on tullut KESÄ!! Täällä ainakin on niin mahdottoman lämmintä ja viimeisetkin lumet on sulaneet pois, on ihana nauttia pihatöistä (onko se muuten merkki aikuisuudesta kun voi sanoa noin?!) ja ulkona olemisesta. Hepat ovat nauttineet täysin siemauksin ulkoilusta, olen käynyt Lirikalla pari kertaa ratsimassa ja se on mennyt aivan asiallisesti. Kamalasti en voi siltä oikein vaatia kun olen mennyt niin vähän, ei sillä ole lihakset siinä kunnossa kuin aktiivisimmillaan.

Tänään päätin harjata sen tarhassa ja laittaa valmiiksi maastolenkkiä varten, mutta kun tulin kohti satulan kanssa se päätti poistua paikalta. Jätin satulan Jonille ja otin suitset ja lähdin metsästämään kuritonta ratsuani tarhan toisesta päästä. Sain sen saarrettua nurkkaan ja laitoin ohjat kaulalle ja samalla kun otin riimun pois, se päätti ponkaista hirveään laukkaan. Pakkohan siitä oli otteensa irrottaa, sen verran voimalla se lähti. Siellä se pösilö viiletti suitset maassa ryysäten ja välistä jalkoihin sotkeutuen eikä antanut kiinni. Viimein kun se rauhoittui sen verran että sain sen napattua, huomasin että se porsas oli hajottanut suitset, poskiremmi oli katki. Raivosta puhkuen päätin hakea toiset suitset, mutta matkalla takaisin tarhalle tulin toisiin ajatuksiin. Lirika ei ole koskaan ennen tehnyt moista tempausta ja se on luonteeltaan niin kiltti että eiköhän tuollaiseen käytökseen ole aina joku syy. Epäilen että sillä oli mahdollisesti maha kipeä tai joku muu ongelma, tai sitten se vain kusetti minua hyväuskoista pöhköä. Oli miten oli, päätin että ratsastamaan en lähde, mutta toki se piti kiinni pyydystää kun oli aloittanutkin. Sain sille riimun ja lähdimme treenaamisen sijasta kävelylenkille mummolaan. Matkalla annoin sen nautiskella vihreää tien varresta ja perillä istuimme pitkän tovin Jonin ja muun perheen kanssa portailla Lirikan nauttiessa huomiosta. Ehkä olen liian kiltti hevoselleni, mutta ainakin se näytti kiitollista naamaa ja oli oikein hyväntuulinen kun saavuimme kotiin.

Koirat ovat molemmat kasvaneet ja kehittyneet. Selvimmin kasvu näkyy tietysti Rymyssä, joka on nuorempi. Päivä päivältä se vahvistuu, tasapaino ja koordinaatio kehittyvät ja samalla se jaksaa touhuta paljon enemmän. Molemmat ovat päivisin pitkät ajat ulkona, Reinokin osaa jo hienosti varoa pienempää. Viime viikolla kävimme poikien kanssa Torniossa jossa Reinolle ostettiin Mustista ja Mirristä Hurtan Limited Edition valjaat pyöräilyyn sekä potkurilenkkeihin. Nuoren koiran ollessa kyseessä ei tietysti vielä taakkaa vedätetä ja pyöräilylenkitkin pidetään rauhallisina ja kohtuu lyhyinä etteivät ne vaikuta kasvuun negatiivisesti. Molempien kanssa treenataan päivittäin, koirien ehdoilla tietysti. Rymy on oppinut jo istumaan käskystä ja kontaktia vahvistetaan kaikissa tilanteissa. Reino osaa kohtuudella sivun, seuraa, istu ja maahan. Hauskana temppuna ollaan opeteltu ryömimistä, se on aina niin hurjan hauskaa :) Pojille ollaan otettu ruuaksi Jahti&Vahti Energia johon lisätään päivittäin lihaa, multipuppy-monivitamiinijauhetta sekä silloin tällöin raaka kanamuna. Lihaisia rustoluita ne saavat pari kertaa viikossa ja ne ovatkin molempien herkkua!

Olen myös vakaasti suunnitellut suorittaa metsästyskortin, sillä koirien myötä kiinnostus harrastukseen on lisääntynyt. Olisi mahtavaa päästä ihan itsekseni koiran kanssa metsälle, pitääkin ruveta ottamaan asiasta selvää ihan tosissaan. Muuta ihmeellistä ja uutta täällä ei ole tapahtunut, mutta

laitetaan tähän postaukseen oikein kunnon kuvapläjäys, sain Jonin viimein siirtämään puhelimestaan kuvat minunkin koneelle!