Ylitornio-Tornio-Pello-Oulu

Mistähän tässä oikein aloittaisi? On ehtinyt tapahtua vaikka ja kuinka paljon, siksipä tämä blogin päivityskin on jäänyt pahasti kesken. Hevoset ovat saaneet ihan tarkoituksella olla lomalla sillä joka paikassa on ollut kauheita routakuoppia ja huonokuntoisia teitä, enkä todellakaan uskalla ottaa sitä riskiä että kumpikaan loukkaantuu. Eipä nuo ole siitä pahemmin piitanneet, pikemminkin ovat näyttäneet tyytyväistä naamaa kun saavat lekotella ja syödä päivät läpeensä heinää ja seurailla meidän pösilön naapurin touhuja. Molemmilla on mieletön karvanlähtöaika ja harjaa on saanut näyttää joka aamu ihan tosissaan. Ponikin on nauttinut oikein silmät ummessa kun inha irtokarva on vain pöllynnyt kun olen harjannut sitä, Lirika taas venyttää etuhuulta pidemmäksi mitä lähemmäs säkää kohti etenen, hassut otukset!



Tuleekos muutkin mukaan?



Täh!?

Tarha on ollut ihan karmeassa kunnossa, voin tunnustaa että olen ollut aivan superlaiska sitä talvella siivoamaan ja nyt kun lumet sulavat niin herranjestas mikä määrä paskaa! Nyt iltavuoroviikolla olen joka aamu käynyt haravoimassa ja lapioimassa tunnin ja olen myös levittänyt puruja niihin kohtiin missä pollet eniten aikaa viettävät, se tästä vielä puuttuisi että saavat sädemädän oman huolimattomuuteni vuoksi!

Reinoa olen treenannut säännöllisesti aamuisin ulkona ja illalla sisällä noin viisi minuuttia aina kerrallaan. Mummolassakin ollaan käyty terrorisoimassa, Reino se vain tykkää papasta niin kovasti että se menee sen kanssa paaaaljon paremmin kuin minun kanssani, epistä! Lauantaina päästiin viimeinkin meidän itäsiperialaisin lainakoiramme Nemon kanssa kauan odotettuun oikeaan näyttelyyn Pelloon ja jännitti niin superpaljon että meinasin aamulla oksentaa autossa, ihan sairasta eikö?! Aamulla haimme koiran aikaisin meille ja pesimme kaikki sen valkoiset kohdat, mikä oli niin turha toimenpide kuin vain voi olla, näyttelypaikalla oli niin rapaista että se näytti pahemmalta kuin ennen pesua. Karvapeite sillä oli kuitenkin muuten upeassa kunnossa ja hetken paikalla olleena totesimme hieman naurahtaen että meillä taitaa olla koko joukon isoin koira. Kaikki muut laikat näyttivät ihan tosi pieniltä ja nolostuttavasti luulin toista samanrotuista länsisiperialaiseksi joka on kuitenkin hurjan paljon pienempi muunnos. Paikatakseni mokaani totesin että ai, se on narttu mihin omistaja hieman hämmästyneenä totesi että ei, tämä on jo parivuotias uros, upps... Meidän Nemo on hieman yli vuoden ja oli varmaan kaksi kertaa saman kokoinen. Siinä sitten mietittiin että voi hemmetti, onkohan tämä kuitenkin jo liiankin iso, sillä sitä ei ole mitattu vielä kertaakaan. Moni kasvattaja kävi kuitenkin kehumassa koiraa ja yleisesti ottaen kaikki olivat sitä mieltä että se on upea nuori uros, arvatkaas oltiinko pikkuisen ylpeitä!

Tuonne ratsastellaan aina kesällä, taustalla anoppila

Kotimatkalla Lirikan kanssa

Kehään mennessä minua ei enää jännittänyt ollenkaan ja Nemo suoritui esiintymisestä niin hyvin kuin mahdollista! Se juoksi rennosti vetävin ja pitkin askelin, eikä talutin kiristynyt kertaakaan. Onneksi itse huomasin että sen rinnalla saa juosta reilusti lujaa ja se ei lähde laukalle. Koira seisoi niin hienosti ja ylväästi että meinasin itse ihan pakahtua tyytyväisyydestä ja tuomarin kommentit olivat erittäin hyvät: komea uros, hyvä pää, korvat aavistuksen liian isot ja runko hieman liian pitkänomainen, karvapeite erinomainen, liikkuu hyvin ja käytös miellyttävä, arvostelu ERITTÄIN HYVÄ.

Ainoa harmi oli se, että se hävisi urokselle joka ei mielestäni ihan täyttänyt laikan rotuominaisuuksia, sillä jos Nemo oli tuomarin mielestä aavistuksen liian pitkä, tykkäsin että tämä toinen uros oli liiankin kompakti pakkaus. Tämä nyt oli kuitenkin tämän tuomarin mielipide ja sitä on kunnoitettava, katsotaan mitä siitä sanotaan seuraavassa näyttelyssä Kemissä, siellä on eri tuomari.

Näyttelypäivä oli pitkä ja ilma kylmä joten olimme Karon kanssa ihan naatteja kun ajoimme kotiin. Ei siinä auttanut, vielä oli lähdettävä heiniä hakemaan ja matkalle otimme mukaan Reinon joka jäi aamulla kotiin erittäin loukkaantuneen näköisenä. Heinät haettuamme kävin vielä Reiskan kanssa lenkillä ja sitten menin kahvistelemaan anoppilaan ja kävimme näyttelyn läpi vielä kerran ja suunnittelimme seuravaa kertaa ihan tohkeissamme :)

Kuva laikasta. näin ylväitä ja hienoja ne ovat! Kuva by Google, en omista kuvan oikeuksia

Aivan kuin lauantain jännitys ei olisi riittänyt, meillä oli vielä sunnuntaina Oulun reissu jossa Reino pääsisi  ensi kertaa isoon koira- ja ihmisporukkaan match showhun. Paikalle päästyämme Reiska oli erittäin ihmeissään ja hieman kiihdyksissään, mikä tämä tällainen paikka oikein oli?! Se haukahti muutaman kerran ja kiskoi hihnan päässä, mutta jo tovin kuluttua se rauhoittui ja käyttäytyi oikein hyvin. Ainoa mikä harmitti oli se, että sillä näyttää olevan hieman samanlaista taipumusta paineistaa itseään ja stressaantu asioista samalla tavoin kuin Viljo, sillä se vinkuu heti kun sitä ahdistaa. Voi olla että se on ohimenevää ja saadaan harjoituksella kuriin, en kuitenkaan aijo ottaa siitä itselleni stressiä vaan katson mitä aika tuo tullessaan.

Kehässä poika käyttäyty ihan ok, juoksi hyvin mutta ei oikein tahtonut seistä paikallaan ja me ei sijoituttu mikä oli aivan odotettavissa :) Kokemus oli kuitenkin pojalle hyväksi ja kävimme vielä tämän jälkeen torilla ostoksilla ja siellä Reino meni kuin vanha tekijä. Sain itse katsoa rauhassa vaatteita ja tehdä ostokseni rauhassa. Olen niiiiiin ylpeä meidän pojasta!!

Oulun reissu ei ole koskaan täydellinen ellei käy La Festassa syömässä, laitettiin Karon kanssa puokkiin pizza jonka jälkeen suunnistimme Äimänrautiolle. Maija oli luvannut pitää minulle tunnin uudella myyntihevosellaan, aivan ihanalla viisivuotiaalla ruunalla joka oli aivan super! Minua jännitti aika lailla, sillä en ole aikoihin ollut muiden hevosten selässä kuin Lirikan, mutta kunhan oltiin muutampi kierros menty käyntiä viimeinenkin hermostuneisuus katosi ja saatoin keskittyä itse asiaan. Tunnin jälkeen olin niin hikinen etten ikinä ja sain loistavia neuvoja ja vinkkejä joita voin hyödyntää myös omallani. Kuten Maija sanoikin, jokaiselta hevoselta oppii jotakin!


Kotiin päästyämme olimme niin väsyneitä että sammuimme koiran molemmat lähes välittömästi iltatallin jälkeen, ei mikään ihme kun ajattelee meidän viikkoa! Itselläni oli kahdeksan päivän työputki, tähän lisäksi maanantaina toinen reissu Tornioon Humun kanssa Toko-kurssin loppukokeeseen joka btw meni oikein mallikkaasti, kahdesta liikkeestä arvosana hyvä, muista kiitettävä! Torstaina oli vielä lehtiasioiden palaveri "oikeiden töiden" jälkeen ja viikonloppuna pelkkää lentoa paikasta toiseen, mutta hauskaa oli!

Laitan Pellon kehästä videota ja kuvia kunhan saan ne koneelle, samoin meidän tulevasta koiravauvasta jota myös ollaan käyty katsomassa :)