7.6.2012

Huhhaheijaa, jopas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Olen ollut superaktiivinen hevosten kanssa ja olemme treenanneet niin Lirikaa kuin Miraakin. Lirpan klinikasta on nyt aikaa kaksi viikkoa ja pari päivää sitten lisäsimme ruokavalioon myös kasviöljyn jota se saa päivässä 3 dl. Toivon että se alkaa vaikuttamaan mahdollisimman pian ja viikon kuluttua lisäämme vielä myslin jonka olisi tarkoitus antaa lisää massaa.

Löysimme muutama päivä sitten ihan uuden kentän! Matkaa sinne kertyy yhteen suuntaan neljä kilometriä ja itse paikka on vanha urheilukenttä jolla ei ole vuosiin ollut minkäänlaista käyttöä. Pohja on vanhaa nurmikkoa ja Lirika piti siitä todella paljon. Karoliina lähti meille seuraksi pyörällä ja siitäkös tamma riemastui, se oikein esiintyi pienillä ravipätkillä! Kävelimme lähes koko matkan, sillä tie oli asfalttipintainen ja matka pitkä, mutta kentällä treenasimme kunnolla noin kymmenisen minuuttia ja voi että se meni hienosti. Ikimaailmassa se ei ole laukannut noin upeasti ja tahdikkaasti ja ratsastus oli silkkaa nautintoa! Kotiin mennessämme tulimme Kierivaaran luontopolun kautta ja pysähdyimme mummolassa varikolla, hevonen ja ratsastaja olivat niin naatteja ettei tosikaan. Teki tiukkaa kiivetä takaisin selkään ja kävellä kilometrin matka kotiin mutta meillä molemmilla oli oikein hyvä mieli.


Maanantaina menimme poniajelulle pururadalle ja päästin Karon ohjaksiin kun itse hölkkäsin vieressä. Mira meni mukavasti ja se selkeästi pitää siitä että sillä on joku kirittäjänä. Viimeisellä pätkällä juoksin ihan täysillä ja kun Mira alkoi jäädä jälkeen, se pisti korvansa tuimasti luimuun ja huiskautti hännällään ja pisti vielä vähän enemmän vauhtia nostamatta kuitenkaan laukkaa. On se hieno poni!

Nyt hevoset ovat olleet lomalla kolme päivää ja tänään ajattelin syötellä molempia ihan vaan pihalla, olen nimittäin kipeänä enkä jaksa riekkua mihinkään suuntaan. Uskon että tällaisesta paussista ei ole haittaa kummallekaan, Lirppakin näyttää siltä että se on saanut vähän lihasta ja massaa säännöllisestä liikunasta ja hyvästä ruokinnasta.

Hih, molemmat kissatkin ovat oppineet olemaan pihalla irti karkaamatta. Ne ovat siis sisäkissoja jotka eivät todellakaan saa olla yksikseen irti pihalla, mutta olemme opettaneet niitä olemaan meidän vahtiessamme pihapiirissä. Irma on näistä kahdesta se helpompi tapaus, se tietää tasan tarkkaan mitä tarkoittaa kun sanotaan "kissa EI!" jos se lähtee liian kauas näköpiiristä. Se kyyristyy matalaksi, katsoo taakseen ja joko matelee takaisin jolloin se saa kiitosta tai sitten se haetaan sylissä takaisin. Aune on ollut aina se höperömpi tyyppi joka kieltäessä on pistänyt täysillä-vaihteen silmään ja juossut sinne minne nokka näyttää. Nyt sekin on kuitenkin tajunnut miten pihalla kuuluu olla, en kuitenkaan luota siihen vielä tosissaan. Jotenkin huvittavaa kun ottaa kissan mukaan pihalle ruokkimaan hevosia niin kuin koiran :)

Olemme opettaneet molemmille myös käskystä istumisen ja luoksetulon viheltäessä, helpottaa elämää huomattavasti. Olen hyvin vainoharhainen esimerkiksi pyykkikonetta täyttäessäni, minun on pakko varmistaa että kumpikaan katti ei ole koneessa ennen kuin laitan sen päälle. Vihellän molemmille jolloin ne käyvät näytillä ja jatkavat sitten touhujaan.


Wau, kohta alkaa onneksi loma ja arvatkaapas miten sen aijon viettää? Hevostellen, hevostellen ja vielä kerran hevostellen! Ihanaa! Aijon nauttia ihan täysillä, aivan sama satoiko vai paistoiko!

Mukavaa kesää kaikille lukijoille!