Uusia tuulia

Voitte varmasti kuvitella miltä tuntuu rankan salitreenin jälkeisenä aamuna? Kun sain silmät auki ja yritin nousta sängystä, tuntui että jäsenet eivät tottele ja jokainen lihas huusi tuskasta. Vaivalloisesti sain väännettyäni itseni sängystä ylös huomasin kuinka tehokasta treeniä eilinen ratsastus oli ollut. Kyllähän siinä hiki tuli, mutta en ollut tajunnutkaan kuinka paljon jouduin lihaksia käyttämään pysyäkseni tasapainossa.

Töissä mietiskelin ravureita ja ratsuja, kuinka erilaista niiden kanssa touhuaminen onkaan. Ravimaailmassa esimerkiksi suojat ovat hyvin paljon erilaiset kuin ratsuilla, mielenkiinnoilla katsoinkin Tanjan tekemisiä ja yritin ottaa oppia. Radalla käydään hiittaamassa ja treeni on paljon erilaisempaa kuin yhdelläkään tuntemallani ratsulla. Onneksi asiakaskuntaani kuuluu paljon ravi-ihmisiä joita haastattelin aina sopivan tilaisuuden tullen ja kyselin ihan uudella mielenkiinnolla lajista.

Mietin ihan tosissani että jos saan Karamballa treenata enemmänkin, kävisin suorittamassa monte-kortin jotta voisin myös kilpailla. Missään ratsastuslajissa ei ole samanlaista kisan hurmaa (paitsi laukkakisoissa, mutta niitä ei taida Suomessa juuri olla) kuin montessa. En halua kuitenkaan jättää kouluratsastusta paitsioon, mutta kaipaan harrastukseen enemmän jännitystä ja vauhtia. Lirika on jo niin vanha, että se ei kovin mielellään mene lujaa maastossa, enkä halua sitä edes siihen pyytää. On mukava että jollakin saa päästellä ja vielä luvan kanssa. Nauroinkin tänään että Lirika olisi jäänyt kuin täi tervaan jos se olisi Kartsan kanssa lähtenyt kilpasille :)

Suosittelen kaikille ratsastajille ainakin kerran ravurin selässä treenausta, on se kyllä niin mieletöntä!