Sivut

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Ensimmäiset viralliset kisat

Ensimmäiset viralliset agilitykisat takana! Päätin ihan oman pääni vuoksi tehdä kisailmon jo nyt, sillä rupesi pikkuhiljaa tuntumaan siltä että eka startista alkoi muodostua melkoinen mörkö. Tiesin että koira ei ole likimainkaan kisavalmis, mutta kun sen hyväksyy eikä lähde edes odottamaan nollasuoritusta, voi käydä vähän kokeilemassa miltä se kisaaminen taas tuntuu. Onneksi Krista ja Aurora lähtivät kenneltypyiksi mukaan, oli huomattavasti rennompaa ajella hyvässä seurassa eikä jännitys päässyt nousemaan ihan tuhottoman korkealle. Paikan päälle saavuttuamme kävin ilmoittautumassa ja veimme tavarat paikoilleen ja ei muuta kuin lenkille. Lillan oli täysin oma itsensä, elämä oli ihanaa ja kaikki olisi pitänyt saada moikata. Ehdimme hyvän tovin katsella kolmosluokan viimeistä rataa ja otin myös Lillerin kanssa tuntumaa pohjaan. Lämmittelyssä koira toimi moitteettomasti joka osaltaan hälvensi jännittävää fiilistä.





Tuomarina toimiva Hilpi Yli-Jaskari oli suunnitellut todella mukavan agilityradan jossa oli juuri sopivasti vaikeusastetta ja se oli myös turvallinen nopeille maksikoirillekin. Rataan tutustumisessa minun piti muistuttaa itseäni moneen kertaan siitä, että hommat pitää tehdä juuri niinkuin tekisin treeneissäkin, ei mitään höpönlöpön-varmisteluja. Esimerkiksi kepit saivat minun ensin suorastaan kauhun valtaan sillä en mitenkään päässyt ohjaamaan niitä "helpommalta" puolen. Tässä oli taas heräämisen paikka: mikä ihmeen helpompi puoli? Tarkoitus on ollut koko ajan opettaa Lillan suoriutumaan kepeistä täysin itsenäisesti oli ohjaaja vaikka päällään kahviossa. Siispä rauhoituin ja päätin että näillä mennään ja sillä sipuli. Keppien jälkeen tuli toinen meille vielä hankala kohta, nimittäin takaaleikkaus jonka myöskin päätin urheasti suorittaa, syteen tai saveen.


Lentävä australiainen



Radalle lähtiessä minulla oli jo aika hyvä fiilis, Lillan jäi kuin tatti paikalleen ja eikun matkaan! Hyppy ja rengas menivät suorastaan lentäen, A-este oli aivan loistava! Tästä putkeen lähetys jota jäin hieman ihailemaan jolloin kävi niin hassusti että unohdin kertoa koiralle mihin seuraavaksi mennään :) Tästä seurasi hypyn ohitus joka tosin korjattiin kaikessa rauhassa ja matka jatkui hyppymutkan kautta taas putkeen ja hypyn kautta puomille. Ennen puomia olevan hypyn jälkeinen kaarre venyi turhan pitkäksi jolloin puomille nousu oli hieman hutera mutta onnistui. Radalla ollessani puomi tuntui hyvältä ja vapautin todella nopeasti edessä olevaan putkeen. Tästä tultiin kepeille jonne Lillan ei ehtinyt aivan koota itseään tarpeeksi jolloin se juuttui keppiväliin ja rytmi meni sekaisin. Korjasimme ja lähdimme tekemään uudestaan mutta lopussa pujottelu herpaantui ja jouduimme ottamaan vielä uudestaan. Tässä vaiheessa menin kuitenkin toiselle puolen jotta emme joutuisi tekemään kahta vaikeaa asiaa peräkkäin. Hienosti pikkuneiti pujotteli, mutta tässä huomasin että olemme tehneet tosi vähän kepeiltä radan jatkamista, sillä se lähti tyystin väärään suuntaan. Korjaus ja loppujen esteiden jälkeen maaliin.









Videolta kun katsoin tuota puomia, niin se ei ollutkaan ihan niin hyvä miltä se tuntui. Vähän oli roiskaisun makua ja ei tullut sille ominaista ja selkeää takajalkastoppia missä se selkeästi taittaa kintereitä alaspäin. Tämähän näkyi heti toisella radalla jossa kylläkin otettiin hylly ennen kohtalokasta puomia. Taas kerran Lillan löysi hienosti kepit ja pujottelikin puhtaasti, mutta keppien jälkeen se sinkosi vasemmalle minne viimeinen väli sitä luonnollisesti ohjaa. Tästä tuli seuraavan esteen takaakierto ja väärältä puolen ylitys josta HYL. Matka kuitenkin jatkui kahden putken kautta kohti puomia jolle noustiin hyvin mutta hui mikä loikka alastulossa! Otettiin uudestaan putken kautta ja sama homma. Tästä hyvästä käytin sen alastulolla ja lähdimme pois radalta. Jälkeenpäin asiaa puineena päätin että jatkossa jos kontakti ei ole kriteerien mukainen, en korjaa vaan samantien radalta pois ja häkkiin. Toivon että tämä auttaisi, sillä kysehän on vireenhallinnasta eikä osaamistasosta. Sama asia kuin paikallaolossa lähdössä, sehän osasi sen mutta vireen ollessa korkealla ja hinku radalle kova, se ei vain malttanut. Kun kävikin niin hassusti että joutui radalta pois välittömästi jos ei kuunnellut alkoi kummasti malttamaan. Kokeillaan samaa nyt puomin kanssa, eli kerta se osaa esteen, sen pitää se tehdä kerrasta oikein tai agilityn hauskuus loppuu siihen ja mennään pois. Katsotaan miten tämä etenee.








Viimeisenä meillä oli hyppyrata. Se lähti oikein mallikkaasti liikkeelle kunnes tuli jo etukäteen jännäämäni paikka, takaaleikkaus muurille. Lilleri juoksi iloisesti muurin ohi, mutta kiellolla selvittiin ja matka jatkui. Hyppymutkassa se kuitenkin harhaantui ja kun aloin tätä korjaamaan se lipsahtikin putkeen joka ei ollut suoritusvuorossa. Loppuun kuitenkin jatkettiin kera "hieman" liian tehokkaan putkijarrun sekä muutaman lisäputken kautta :) Mutta! Kepit, ne se meni kuulkaa hienosti!





Summa summarum. Koira oli loistava, teki kaiken sen minkä tähän osaamistasoon nähden voi vaatia. Vire kävi hieman korkealla josta kontaktin loikkaus, mutta yllä olikin jo suunnitelma tähän jota tulen toteuttamaan aina ja joka paikassa. Mieluummin nyt maksan näistä harjoitteluista ja hylyistä starttimaksujen verran entä kuin sitten kiroan vielä vuoden päästä kuinka se ei ota kontaktin alastuloja. Vaikka koira onkin pääosin takaaohjattava, en saa myöskään unohtua seisoskelemaan vaan ylläpitää liikettä koko ajan. Kepit tulevat nyt luonnollisesti osaksi rataharjoittelua jolloin opimme että matka voi jatkua niiden jälkeen ihan mihin vain ja Lillerin pitää olla tiukasti kuulolla. Nythän sitä on pääasiassa palkattu keppien jälkeen lelulla, niin eipä voi oikein vaatia että se tuosta vain osaisi. Paljon pitää tehdä myös takaaleikkaustreeniä, se on myös meidän kompastuskivemme.

Ja ainiin, eka radalla sijoituimme toiseksi! Eli typykkä sai myös eka ruusukkeen virallisista kisoista <3 

Taitava kelpi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti