Sivut

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Klinikkapäivä

No niin, klinikkareissu taas takana! Aamulla en meinannut millään päästä ylös, mutta kun viimein kömmin sängystä menin saman tien talliin harjaamaan Lirikan joka oli eilen hinkannut korvansa ja harjansa pihkaan oikein kunnolla. Etutukkaan väännettiin pieni sykerö, sillä siitä ei pihka irronnut milläään :) Korville en voinut tehdä juuri mitään, mutta samapa tuo.

Lastattiin tamma kyytiin yhdeksän maissa ja lähdettiin kohti Oulua. Olin todella tylsä matkaseuralainen, sillä nukuin lähes koko ajan, meni vähän valvomiseksi eilen. Perillä olimme hyvissä ajoin ja jäinkin saman tien juttelemaan Maijan kanssa jolla on hevoset klinikan viereisellä tallilla ja sain kahvit oikein pullalla höystettynä!

Lirika pääsi ajallaan sisään ja maha saatiin tähystettyä. Eläinlääkäri totesi mahan näyttävän oikein hyvältä ja kun kysyin miltä ne mahahaavat näyttävät, hän sanoi niiden hävinneen kokonaan! Hän antoi vielä hieman uusia ohjeita ruokintaan, eli nyt lisätään öljy kuuteen desilitraan päivässä, kaura 4,5 litraan, greenmix 4 litraan ja mysli 1,5-2 litraan. Heinää annetaan 8-10kg päivässä mutta laitumella saa olla ihan vapaasti. Aika hurjalta kuulostaa tuo ruokamäärä, mutta isosta hevosesta on kuitenkin kyse ja oli todella mahtavaa kuulla että olin tehnyt kuulemma hyvää työtä hevoseni kanssa.

Kotiin mennessämme pysähdyimme ystävämme mökille meren rantaan ja päästimme Lirikan kävelemään hiukan merenrannassa ja kahlomaan rantaveteen. Tamma pääsi myös vihreälle ja oli erittäin tyytyväisen oloinen kivutessaan takaisin traileriin. Kotona olimme illalla kuuden maissa ja käsittelin molemmat pollet superhyvin sääskimyrkyllä jotta ne pärjäisivät laitumella myös yön yli. Kumpikin sai syöpötellä vihreää puolitoista tuntia jonka jälkeen ruokin ne viellä rehuilla ja jätin ulos ja lepään nyt hieman itsekin.

Oli kyllä rankka päivä, mutta oli todella hienoa kuulla vaihteeksi hyviäkin uutisia. En kuitenkaan aijo tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, vaan pidän Lirikaa erittäin tarkasti silmällä jatkossakin ja se saa Antepsin-kuurin kerran kuussa jokatapauksessa, siitä kun ei kuulemma haittaa ole. Ostin sille klinikalta myös painomittavyön ja tällä hetkellä se painaa 498kg kun tavoite olisi noin 600kg. Sitä tavoitellessa!




torstai 14. kesäkuuta 2012

Heinähommia

Nenää kutittaa ja aivastuttaa taas niin mahdottomasti! En tiedä mikä siitepöly on tällä kertaa valloillaan mutta tuskainen olo on, allergiat ovat niin raivostuttavia!!

Aamulla heräsin kahdeksalta ruokkimaan hevoset jotka viettivät taas yönsä ulkona. Tanja toi eilen mukanaan sen uuden ötökkämyrkyn jota laitoin eilen illalla molemmille. Se vaikuttaa aika tehokkaalta, mutta sitä ei saa laittaa pään alueelle eikä korviin, joten nyt on joka tapauksessa ostettava vähän lievempi versio niiden käsittelyyn. Lirika oli täysin sitä mieltä että häneenhän ei muuten mitään suihkita ja pötki pakoon minkä ehti. Olin itse niin laiska enkä jaksanut hakea riimunnarua, niin yritin ahdistaa sen vain laitumen nurkkaan ja otin päitsistä kiinni. Tämä taktiikka toimi tasan niin kauan että aloin suihkutella lautasia ja takasia, silloin oli pakko löysätä irti. Lirika laukkasi iloisesti tiehensä ja meikäläinen raahusti hikisenä perässä. Loppujen lopuksi sain molemmat käsiteltyä ja aika rauhallisen oloisia nuo näyttivät olevan kun ikkunasta kävin välistä illalla kurkkimassa.

Tänään olen syönyt niin älyttömän ison annoksen uunissa paistettuja ranskalaisia tuoreella sipulilla höystettynä että olen vieläkin vähän ähkyssä. Nukuin myös kahden tunnin päikkärit ja päätin pitää tammukoilla vielä tänään vapaata. Kahden maissa hain anoppilasta peräkärryn ja ajelin Ainolaan hakemaan heinäkuorman ja samalla autoin Riikkaa hakemaan hevoset sisään. Olihan siellä ötökkää, voi herran jestas! En kyllä tasan tarkkaan valita meidän öttiäisistä tuon reissun jälkeen!

Huomenna onkin sitten taas Oulun reissu edessä, kontrollikäynti tällä kertaa. Lähtö on yhdeksältä aamulla ja Lirikan aika on kahdeltatoista. Viime kerrasta viisastuneena Lirika on syömättä ja juomatta nyt kuusitoista tuntia, voi olla kohtalaisen kärttyinen otus huomenna :)

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kiitos ja aamen

Murr. Nyt on taas masennus. Tänään oli niin pohjattoman paha mieli kaikesta mahdollisesta ettei tosikaan. Ärsyttää kun on niin herkkis ja ei voi olla tasapainoinen ja vakaa ihminen vaan on pakko käydä äärilaidasta toiseen. Kiihdyn nollasta sataan sekunnissa ja hermoilen, raivoan, innostun ja masennun todella nopeasti. Tiedän että se kuuluu luonteeseeni, mutta tuntuu että ympärilläni on paljon ihmisiä jotka osaavat "hillitä" itsenä paremmin - toisin sanoen ovat täysin eriluontoisia kuin minä. Tunnen itseni monesti jotenkin huonommaksi ihmiseksi räiskyvän luonteeni takia joka viekin minut monesti ongelmiin. Kaikkia asioita ei aina tarvitsisi sanoa, varsinkaan niin värikkäällä tavalla kun minä sen usein teen, mutta jos minua ärsytetään etenkin epäoikeudenmukaisilla asioilla, voin sanoa että kuuluu kirkolta kylälle!

Toisaalta jos mietin taas positiiviselta kannalta, nopea innostukseni asioista on hyvä juttu ja minut on maailman helpoin ehdollistaa positiivisella palautteella tekemään entistä kovemmin asioita hyvin. Auta armias jos menet väärällä hetkellä kritisoimaan tai annat epäreilua palautetta, motivaatio menee tuhat astetta miinukselle ja sen jälkeen sitä on turha sieltä takaisin houkutella. Esimerkiksi työelämässä kaikkein tärkeintä minulle on se, että työtehtäväni on minulle mieluinen, työyhteisö hyvä ja kannustava sekä palkka kohtuullinen. Vanha sanonta kuuluu: "ei kissakaan kiitoksilla elä" pitää kyllä paikkansa, mutta tämä kissa pötkii niillä aika pitkälle! Jos saan kiitosta hyvin tehdystä työstä riittävän usein sekä rakentavaa kritiikkiä, jaksan ponnistella taas hyvällä motivaatiolla eteenpäin pitkän aikaa!

Loppujen lopuksi ihmiset eivät eroa kovinkaan paljon eläimistä "kouluttamisessa" ja ehdollistamisessa: jos kiität juuri oikealla hetkellä, saat aikaan halutun reaktion, eli kyseinen tyyppi tekee asian mahdollisimman hyvin seuraavallakin kerralla. Nykypäivän pomot tahtovat olla hyvinkin kiireisiä joten olisiko hyvä idea tarjota alaisten kiittämiseen koirankoulutuksessakin suosittua naksutinta? Kuvittele tilanne mielessäsi: teet jotain työasiaa ja pomo kävelee kiireissään ohi, mutta pistää merkille onnistumisesi. Hänellä ei ole juuri sillä hetkellä aikaa jäädä asiasta keskustelemaan mutta näpsäkästi hän voisi napsauttaa naksutinta, jolloin työntekijä tietää että jes, juttu onnistui, palkkio/kiitos tulee myöhemmin ja näin ollen jatkaa töitänsä huomattavasti motivoituneempana loppupäivän :)  No joo, menee ehkä utopistiseksi, mutta oikeasti, kuinka harva ihminen oikeasti tajuaa kuinka paljon sana kiitos merkitsee?

Olipas pohdinnat tässä postauksessa, ehkä olen hiukan enemmän maan pinnalla huomenna!



tiistai 12. kesäkuuta 2012

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Hurja päivä takana! Lähdimme aamupäivästä Karon ja koirien kanssa lenkille ja molemmat saivat juosta irti pururadalla josta jatkoimme matkaa luontopolkua pitkin Huitaperin vaaraan. Kävellen lenkki oli huomattavasti raskaampi kuin ratsastaen ja aikaa matkaan meni kaiken kaikkiaan kaksi tuntia. Koirat olivat iloisia ja onnellisia, tosin välistä piti huolehtia etteivät ne päässeet näköetäisyyden ulkopuolelle, emme halunneet häiritä luonnon eläinten pesimisrauhaa.

Kotiin päästyäni nakkasin hevosille heinät ja keitin itselleni makaroonia, levähdin hetken ja lähdin Lirikalla ratsastamaan. Tarkoitus oli tänään kuvata ja arvatahan saattaa mitä siitä seurasi: hevonen ei mennyt ollenkaan hyvin ja oma ratsastus oli jännittynyttä ja pinkeää. Alusta asti tunsin kuinka Lirika oli tahmea ja haluton, se painoi kädelle todella raskaasti eikä todellakaan kantanut itseään. Turhauduin ja suutuin (tiedän, se on niin väärin..) kun mikään ei onnistunut! En saanut herätettyä Lirikaa ollenkaan ja jos siihen sai edes hetkeksi liikettä se vain juoksi alta. Loppujen lopuksi lähdin pienelle maastolenkille jossa se meni aavistuksen paremmin, mutta tämän päivän "harjoituksen" olisi voinut kyllä jättää väliin. Uskon että kuuma ilma ja huonosti nukuttu yö laitumella eivät helpottaneet tilannetta, saatikka oma keskittymiskyvyn puute. Laitan nyt kuitenkin tuohon loppuun muutaman pätkän, onpahan sitten jotain mihin verrata kun menee hyvin!

Illalla kävimme vielä grillaamassa anoppilassa ja nyt istun rättipoikkiväsyneenä koneella. Hevoset oli pakko nakata sisään, sääsket ovat ihan yhtäkkiä ilmestyneet ja enpäs tietenkään ole varustautunut sääskimyrkyllä :( Täytyypä käydä huomenna ostamassa DR Repeliä joka pitäisi pitää otukset loitolla!




maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lomalla viimeinkin!

Tänään se sitten virallisesti alkoi, loma nimittäin. Toki mulla oli ne kaksi sairauslomapäivää ja kaksi vapaata ennen sitä, mutta nyt on oikea LOMA.

Eilen lähdin Lirpan kanssa aamulenkille yhdentoista maissa, mamma oli kuin lentoon lähdössä. Päätin ottaa pitkän alkuverkan ja kävelimme Huitaperin vaaraan tietä pitkin noin neljä kilometriä. Meno oli melko hidastempoista, pistin välistä silmät kiinni varmaan puoleksi kilometriksi ja nautin kyydistä. Montuille päästyämme otin tamman tuntumalle ja se hakeutui heti muotoon ja kiipeilimme ensimmäiset mäet käynnissä. Ravilla mentiin pari loivempaa mäkeä ja viimein myös tositosi jyrkkä mäki jonka Lirika jaksoi hienosti. Yritin kovasti tähytä vaaran päällä majailevaa maakotkaa mutta minun tuurillani sitä ei tietysti näkynyt taaskaan missään. Aikamme samoiltuamme lähdimme luontopolkua takaisin pururadalle ja sieltä kentälle jossa hieman laukkasimme ja ravailimme ja sitten kävelimme kotiin. Matkaan meni noin pari tuntia ja lenkin jälkeen päästin molemmat hevoset taas tarhaan.

Sunnuntai menikin muuten lekotellessa, katsoin leffoja ja otin rennosti. Illalla Joni herätti minut kahdeksalta ja olin hetken sekaisin kuin seinäkello ja luulin että on aamu. Kävin ruokkimassa vielä hevoset ja jatkoin sitten unia, miten ihmisellä voikaan riittää unta näin paljon?!

Tänään en lähtenyt ratsastamaan ollenkaan. Hevoset ovat saaneet tyytyä tarhailuun kun itse olen käynyt Torniossa Karon kanssa. Olen ollut päivän shoppailuassistenttina, eli tuonut ja vienyt vaatteita pukukopille ja takaisin :) Itse en ostanut mitään, vaikka ainoa todella tiukka paikka tuli Hööksissä jossa oli niin ihania HV Polon paitoja että hyvä jos ei kuola valunut.

Kotiin tultuani nukuin kolme tuntia (yllätys...) ja kävin vielä kaupassa sekä anoppilassa. Nyt olisi ohjelmassa vielä saunominen ja sitten takaisin nukkumaan :) Älkää kysykö mistä tätä unta riittää, ilmeisesti olen ollut todella paljon liikarasittunut tai jotain.

Mutta nyt öitä kaikille jotka tämän sepustuksen jaksoitte lukea ja palataan huomenna!






lauantai 9. kesäkuuta 2012

Aamuratsastus

Viimeinkin ratsailla! Lähdin Lirikan kanssa aamulenkille kentälle ja se oli menomatkan täynnä pöllöenergiaa ja oli ihanan herkän tuntuinen! Heti kentälle päästyämme otin ohjat ja saman tien ravin ja se toimi heti kunnolla. Keventelin, tein isoja ympyröitä ja suunnanmuutoksia ja annoin sen jälkeen hetken kävellä. Päätin jo alussa että heti kun se käy raskaaksi kädelle ja tuntuu vähänkään tahmealta, otetaan käyntipätkä.

Pitkin ohjin kävelyn jälkeen otin ohjat ja tein käynnissä avoja sekä pohkeenväistöjä. Kulmissa tein puolittaiset takaosankäännökset, niissä sen saa kokoamaan mielettömän hyvin ja valmistumaan seuraavaan tehtävään. Muistin kerrankin tarkkailla omaa olemusta ja istuntaa ja kun istuin ryhdikkäänä, napa ulkona ja katse eteenpäin oli hevonenkin selkeästi takajalkojensa päällä ja meni ylämäkeen. Ravi nousi mielettömän hienosti, se oli tahdikasta ja laadukasta ja siinäkin teimme avoja, pieniä voltteja sekä pohkeenväistöjä. Tästä ravista oli helppo nostaa laukka ja kiersimme kentän kerran ja teimme voltin ja vaihdoimme suuntaa diagonaalilla ilman vaihtoa. Ongelmamme on aina ollut liian voimakas asetus laukan suuntaan, sillä olen pelännyt sen vaihtavan laukan. Nyt keskityimme suoruuteen ja kauniseen siirtymiseen raviin.

Ravissa jatkoimme hetken vasemmalle ja siitä uusi laukannosto suoralla uralla ja sama tehtävä vasemmalle. Lopussa se alkoi hiukan painamaan, joten siirsin sen suosiolla raviin. Jonkun aikaa ravailtuamme otimme loppukäynnit ja haimme mummolasta sokerin ja istuskelimme hetken rupattelemassa.

Päätin mennä kotiin maaston kautta ja Lirika oli niin intopinkeänä että ajoittain jouduin muistuttamaan sitä puolipidättein ettei tarkoitus ole juosta alta pois. Pieni puu oli kaatunut pururadalle ja tamma oli niin onnellinen kun sai "hypätä" (lue: ravata puomin yli :) ja  annoin sen laukata lievän ylämäen reipasta laukkaa. Tästähän se kuumui ihan mahdottomasti ja pörisi ja pärisi ja olisi halunnut vain jatkaa. Onneksi tuli pitkä alamäki jossa kävelimme pitkin ohjin ja pääsimme tielle jossa oli tarkoitus vielä ravata ja laukata. Ravit menivät hyvin, Lirika oli kuulolla ja reipas ja laukka oli ihanan koottua ja voimakasta, oikein tunsin takajalkojen liikkeet. Annoin sen mennä todella reipasta vauhtia, sillä se pysyi kuulolla ja itse istuin satulassa kevyen istunnan sijaan. Voin sanoa että otti astetta enemmän vatsalihaksiin! Oli todella iloinen yllätys kun hurjasta vauhdista sain koottua laukan todella rauhalliseksi ja kauniiksi ja ravasimme vielä loppupätkän.

Kotiin kävellessämme Lirika ei vaikuttanut laisinkaan väsyneeltä, se jopa päätti säikkyä lenkkeilijöitä ja oli muutenkin ihan hassu! On se vaan maailman paras hevonen ja uskomattoman hyvä opetusmestari minulle!

Nyt olisi tarkoitus käydä hiukan kyläilemässä, syödä ja siivota talli ja ottaa loppupäivä rennosti!





Hiukan jo pyöristynyt tammna, paljon on vielä tekemistä


Poni yltäpäältä heinissä

torstai 7. kesäkuuta 2012

Boooring.....

Kipeänä on toooosi tylsää. Mitään ei voi tehdä ja leffojen katselukin alkaa jo kyllästyttää. Olen katsonut varmaan viisi jaksoa True Bloodia, kaksi elokuvaa, pelannut X-Boxilla ja löhönnyt sohvalla ja tuntuu että hypin kohta seinille. Ei sovi mulle tällainen ollenkaan.

Totesin eilen taas kerran omistavani maailman ahneimman hevosen. Se söi mahahaavalääkkeensä pelkältään ruokakiposta ja oikein nuoli sen vielä puhtaaksi! Desilitra öljyä humahti seuraavaksi ihan ilman kyytipoikia, hullu hevonen! Ei siinä, hyvä että maistuu, helpottaa minun hommaa huomattavasti.

Huomenna jos on parempi olo menen kyllä ratsastamaan aivan ehdottomasti. Toivon että Lirpalla on virtaa, se on nyt tosiaan saanut sitä öljyä ja lisäksi se on viime yön saanut nukkua karsinassaan kauhean kaatosateen vuoksi ja voi olla että ovat tallissa vielä tulevan yönkin.

Nyt on pakko palata taas tähän ultratylsään köllöttelyyn, kuullaan taas huomenna kun edes jotain on tapahtanut!

7.6.2012

Huhhaheijaa, jopas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Olen ollut superaktiivinen hevosten kanssa ja olemme treenanneet niin Lirikaa kuin Miraakin. Lirpan klinikasta on nyt aikaa kaksi viikkoa ja pari päivää sitten lisäsimme ruokavalioon myös kasviöljyn jota se saa päivässä 3 dl. Toivon että se alkaa vaikuttamaan mahdollisimman pian ja viikon kuluttua lisäämme vielä myslin jonka olisi tarkoitus antaa lisää massaa.



Löysimme muutama päivä sitten ihan uuden kentän! Matkaa sinne kertyy yhteen suuntaan neljä kilometriä ja itse paikka on vanha urheilukenttä jolla ei ole vuosiin ollut minkäänlaista käyttöä. Pohja on vanhaa nurmikkoa ja Lirika piti siitä todella paljon. Karoliina lähti meille seuraksi pyörällä ja siitäkös tamma riemastui, se oikein esiintyi pienillä ravipätkillä! Kävelimme lähes koko matkan, sillä tie oli asfalttipintainen ja matka pitkä, mutta kentällä treenasimme kunnolla noin kymmenisen minuuttia ja voi että se meni hienosti. Ikimaailmassa se ei ole laukannut noin upeasti ja tahdikkaasti ja ratsastus oli silkkaa nautintoa! Kotiin mennessämme tulimme Kierivaaran luontopolun kautta ja pysähdyimme mummolassa varikolla, hevonen ja ratsastaja olivat niin naatteja ettei tosikaan. Teki tiukkaa kiivetä takaisin selkään ja kävellä kilometrin matka kotiin mutta meillä molemmilla oli oikein hyvä mieli.


Maanantaina menimme poniajelulle pururadalle ja päästin Karon ohjaksiin kun itse hölkkäsin vieressä. Mira meni mukavasti ja se selkeästi pitää siitä että sillä on joku kirittäjänä. Viimeisellä pätkällä juoksin ihan täysillä ja kun Mira alkoi jäädä jälkeen, se pisti korvansa tuimasti luimuun ja huiskautti hännällään ja pisti vielä vähän enemmän vauhtia nostamatta kuitenkaan laukkaa. On se hieno poni!

Nyt hevoset ovat olleet lomalla kolme päivää ja tänään ajattelin syötellä molempia ihan vaan pihalla, olen nimittäin kipeänä enkä jaksa riekkua mihinkään suuntaan. Uskon että tällaisesta paussista ei ole haittaa kummallekaan, Lirppakin näyttää siltä että se on saanut vähän lihasta ja massaa säännöllisestä liikunasta ja hyvästä ruokinnasta.

Hih, molemmat kissatkin ovat oppineet olemaan pihalla irti karkaamatta. Ne ovat siis sisäkissoja jotka eivät todellakaan saa olla yksikseen irti pihalla, mutta olemme opettaneet niitä olemaan meidän vahtiessamme pihapiirissä. Irma on näistä kahdesta se helpompi tapaus, se tietää tasan tarkkaan mitä tarkoittaa kun sanotaan "kissa EI!" jos se lähtee liian kauas näköpiiristä. Se kyyristyy matalaksi, katsoo taakseen ja joko matelee takaisin jolloin se saa kiitosta tai sitten se haetaan sylissä takaisin. Aune on ollut aina se höperömpi tyyppi joka kieltäessä on pistänyt täysillä-vaihteen silmään ja juossut sinne minne nokka näyttää. Nyt sekin on kuitenkin tajunnut miten pihalla kuuluu olla, en kuitenkaan luota siihen vielä tosissaan. Jotenkin huvittavaa kun ottaa kissan mukaan pihalle ruokkimaan hevosia niin kuin koiran :)






Olemme opettaneet molemmille myös käskystä istumisen ja luoksetulon viheltäessä, helpottaa elämää huomattavasti. Olen hyvin vainoharhainen esimerkiksi pyykkikonetta täyttäessäni, minun on pakko varmistaa että kumpikaan katti ei ole koneessa ennen kuin laitan sen päälle. Vihellän molemmille jolloin ne käyvät näytillä ja jatkavat sitten touhujaan.


Wau, kohta alkaa onneksi loma ja arvatkaapas miten sen aijon viettää? Hevostellen, hevostellen ja vielä kerran hevostellen! Ihanaa! Aijon nauttia ihan täysillä, aivan sama satoiko vai paistoiko!

Mukavaa kesää kaikille lukijoille!