Kisaharjoituksia ja hallitreenejä

Nyt ovat taas alkaneet Raunon treenit jonne mukaan on päässyt pitkän tauon jälkeen Reino. Lähdin ihan sillä asenteella liikkeelle että mennään pitämään hauskaa ja katsomaan mihin kaikkeen Reino pystyy. Mukana kulkee luonnollisesti Lillan joka harjoittelee lähinnä hallilla häiriönsietoa ja rauhoittumista ja nehän ne vasta tärkeitä taitoja ovatkin. Ensimmäisellä treenikerralla Reinolla oli niin paljon nähtävää ja koettavaa että keskittyminen meinasi hieman herpaantua, kontaktiesteet kun ovat ihan mainioita tähystyspaikkoja. Ensimmäisellä kierroksella löytyi jo mukavasti vauhtia ja Raunolta sain kehuja oman asenteeni kehittymisestä. Nyt kun Reino lähtee ns. laukalle eli pistää isompaa vaihdetta silmään en enää panikoi vaan jatkan määrätietoisesti ohjaamista, jes!

Pikku-Lillan oli ihan innoissaan kun se ekaa kertaa pääsi Torkin halliin, joka puolella oli niin mahdottoman paljon nähtävää ja koettavaa! Kuvitelkaa kun jättimäinen halli on lohkottu kolmeen osaan ja joka osassa touhutaan niin näyttelytreenejä, agilityä kuin tokoakin, on siinä pienen koiran pää ihan solmussa! Hyvin pikkukoira malttaa kuitenkin keskittyä minuun ja rauhoittua vain olemaan. Reinoa en ole ottanut yhtäaikaa sen kanssa halliin jotta se ei opi siltä maailman ärsyttävintä tapaa haukkua kaikkea ja kaikkia. Aina kun isoveli treenaa, odottaa Lillan autossa ja toisinpäin ja tämä toimii hyvi.

Viime kerralla treeneissä koin Reinon kanssa mahtavia onnistumisen hetkiä ja tuntui aika ajoin että jestas, mehän tehdään oikeasti agilitya! Reino menee lujaa, tosin vähän sillä on vielä sellainen en hillitse itseäni-fiilis päällä, mutta pikkuhiljaa alan päästä kiinni siihen. Yritän antaa sen pitää sen vauhdin mutta samalla pyrin koko ajan vaikuttamaan siihen. Vielä meinaa käydä niin että itse olen liian kiireessä kun tämä ei ole meikälle ns. sitä tuttua Reinoa, mutta uskon että kun nyt talvi treenataan Raunon taitavassa opastuksessa niin hyvä siitä tulee. Saimme myös ihan mahtavan avun meidän keppiongelmaan. Reinohan etenkin kisoissa tahtoo laahustella niitä keppejä ja minulle on sanottu että anna sille tilaa ja vedätä menemään. Rauno puuttui tähän ja sanoi että sileällä ja hypyillä tuo vedättäminen sopii mainiosti, mutta kun tehtävä on hieman vaikeampi, ei Reino halua jäädä sinne yksin tekemään. Silloin pitää mennä viereen, asettaa vastakkainen käsi vähän siihen nenän eteen ja kannustaa menemään. Jestas, Reinolla oikein korvatkin ponnahtivat ylös ja vauhti kiihtyi! Se todellakin toimi! Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, Reino keskittyi paljon paremmin kuin eka kerralla.

Nyt viime sunnuntaina hyppäsimme Lillanin kanssa Minnalle ja Sulolle kyytiin ja matka Ouluun alkoi. Kaksikko oli suuntaamassa aksakisoihin ja mikäs sen mukavampaa kuin lähteä kyydille. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja kuulas syysaamu otti meidät Oulussa vastaan. Oli niin ihanaa päästää koirat rallattelemaan vapaana Hiirosen mahtaville ulkoilureiteille ja pikkupimu kuunteli todella hienosti luoksetulokäskyjä. Ei puhettakaan että se olisi mennyt vieraita ihmisiä moikkailemaan, tosin koirien kohtaamisissa otin sen varmuuden vuoksi kiinni, ei ole kellekään kivaa jos vieras koira tulee häsläämään omien luo. Hallissa piika meinasi ensin vähän innostua haukkumaan, mutta hyvin pian se huomasi minun olevan kannattavampaa seuraa ja otti hienosti kontaktia. Katsoimme kisoja ja voi että miten terävänä pikkutypy tuijottikaan suoritusvuorossa olevia koiria, otti oppia selvästikin :) Otin pennulle häkin mukaan jotta se saisi harjoitella sielläkin oloa ja niinhän se oli mainiosti siellä ihan hiljaa <3 Vähän myös höpötettiin lämmittelyalueella, leikittiin, tehtiin paikalla oloa ja kierrettiin pari siivekettä ja se keskittyi hyvin.

Minna ja Sulo tekivät aivan upean viimeisen radan josta olisi tullut kevyesti voitto kotiin jos se yksi rima olisi vain pysynyt kannattimillaan! Sulo menee niin älyttömän lujaa ettei ole tosikaan ja selkeästi runsas tokoilu on tehnyt tälle parille hyvää. Pakka alkaa olla hienosti kasassa ja yhteistyötä on ilo katsoa <3

Kotimatkalla oli yksi hyvin tyytyväinen koira ja ohjaaja, iloinen kenneltyttö ja erittäin väsynyt pieni kelpie.

Luonnetesti

Sunnuntaina koitti viimein odotettu ja paljon etukäteen jännittänyt päivä, silloin nimittäin herra harmaa eli Rymy osallistui luonnetestiin. Paikkana oli Pellon Rohkihalli ja tuomareina Jari Keinänen sekä Reijo Hynynen. Rymy oli hieman ihmeissään paikalle päästyämme, mutta rentoutui täysin pienen kävelylenkin jälkeen. Mukana oli myös Karo ja Kira jotka niin ikään testiin osallistuivat. Ehdimme katsomaan Minnan ja Sulonkin koitoksen ja meidän kaikkien iloiseksi yllätykseksi Sulo meni heittämällä läpi! Oltiin pelätty että testi kosahtaa viimeistään laukauksiin kun Sulo on tosi ääniherkkä mutta mitä vielä, poika porskutti homman läpi ja sai vielä rapeat 140 pistettäkin!

Tästä pienestä viisaasta pojasta kasvoi arvonsa tunteva aikuinen mies <3

Rymy joutui meistä seuraavana hommiin ja aloitettiinkin leikkimisellä. Se ei laisinkaan innostunut tuomarin sille tarjoamasta kapulasta ja he vaihtoivatkin pian tavalliseen leluun. Siitä se kiinnostui astetta enemmän, mutta alkoi leikkimään vasta minun kanssa. Rymyhän ei ole koskaan oikein perustanut moisesta puuhasta joten se käyttäytyi aivan odotusten mukaisesti. Seuraavana olikin kelkka, jota Rymy ensin kovin kummasteli. Se yritti ottaa vainua ja hetken tuumailtuaan se päätti vähän haukkua kun kelkka vain rymisteli kohti. Heti kun hökötys oli kohdalla se syöksyi nuuskimaan ja tutkimaan sitä ja lopuksi nenällä tökkäsi kyydissä ollut nukkea kasvoihin :) Tästä edettiin hyökkäykseen, eli olimme Rymmen kanssa "kävelyllä" kun tuomari hyökkäsi kohti. Rymy heilutti ensin häntää, alkoi sitten haukkua mutta koko ajan väistäen minun taakse. Se osoitti hieman puolustushalua, mutta päätti jättää homman lopulta mamman hartioille ja hyvä niin.

Tämän hässäkän jälkeen oli muistaakseni pimeä huone. Se lähti heti rohkeasti etenemään ja käytännöllisesti katsoen törmäsi meikäläiseen :) Ilme oli just sellainen että ai hei mamma, kiva että sieki oot täällä mutta voisitko nyt väistää kun mulla on tässä tehtävä kesken :D Ei siis ollut ongelmia senkään suhteen. Seuraava koitos olikin sitten hyökkäys niin että koira on seinässä kiinni ja omistaja piilossa. Rymy yritti kaikin keinoin viestittää tuomarille että hei, ei tapella, osoitti kyllä taas että ääntä lähtee, mutta loppuviimein kuitenkin väisti ja teki kaikkensa ettei olisi tarvinnut joutua ihmisen kanssa konfliktiin. Haalaria se säikähti (kukapa ei olisi!) mutta se palautui siitä samoin tein ja melkein käveli maassa lojuneen säikyttäjän päältä. Seuraavaksi selän takana rymisevä tynnyrikään ei sen mieltä juuri hetkauttanut, katsoi vain jaha, tuommonenkin vielä.

Laukauksia jännittin hieman, sillä Rymy ei ole koskaan niitä kuullut. Turhaan jännäsin sillä poika oli täysin lunki, katsoi vain että mistä suunnasta ampu tuli. Tästä veinkin koiran autoon ja lähdin jännittyneenä kuuntelemaan arvostelua ja pisteitä.

Moitteita ei tullut juuri lainkaan, koira käyttäytyi niin kuin tämän rodun edustajan kuuluukin ja mieltä lämmitti erityisesti +2 hermorakenteesta joka kertoo sen olevan tasapainoinen. Se on kuulemma harvinaista herkkua tänä päivänä <3 Loppuviimein Reijo tuumasi että pisteitä kertyi vaatimattomat 221 eli läpi meni että heilahti!! Ja olivat vielä sanoneet että tänään oli todella hyviä jämtejä <3 Niin siistiä ja upeaa! Oonhan sen aina tiennyt että Rymy on lunki ja suhtautuu järkevästi uusiin ja outoihin tilanteisiin, mutta kyllä tuo silti sykähdytti. Myös Kira läpäisi testin kirkkaasti, pisteitä sillekin kertyi upeat 206!

Voin kertoa että aika tyytyväinen joukko palasi Kainuunkylään viime lauantaina ;)