keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
tiistai 19. heinäkuuta 2016
Kätkä is back!
Nyt on Kaukametsän Kätkäläinen majaillut meillä perjantaista lähtien ja hyvin on sujunut. Lauantaiksi otin sen mukaan töihin jossa se hengaili lähinnä kahvihuoneessa luita jyrsien ja välistä meidän kanssa tiskillä hengaillen. Vähän se päästi pientä piippausta hetkittäin mutta yleisesti ottaen se jaksoi oikein hyvin.
Lauantaina treenattiin Karolinan kanssa Reiskaa, Kätkää ja Kiraa kentällä. Olen saanut suuren kunnian ohjata Kiraa sen ensimmäisissä virallisissa kisoissa Torniossa ensi kuun alussa. Treenasimme tällä kertaa aika vauhdikasta pätkää ja siitäkös neitokainen tykkäsi! Tämä jos mikä menee lujaa, välistä vähän liiankin lujaa :) Keinu sillä on vasta vaiheessa, enää se ei sitä pelkää, mutta otamme sen vielä rauhallisesti ettei se keksi ruveta harrastamaan lentokeinuja. Suurin ongelmakohta on kuitenkin puomin ylösnousu, iso koira kun on, loikka on myös pitkä. Tästä seuraa vitosen virhe jos probleemaan ei heti puututa. Muuta en ole keksinyt kun jarruttaa reilusti ennen puomia. Nyt se on vielä tosi kökön näköistä, mutta kyllä se alkaa smuutimmaksi muuttua kun se hoksaa idean. Alasmenot on jo jees, samoin kepeille lähettäminen. Siinäkin pitää vain muistaa itse antaa jarru-käsky niin se keskittyy kunnolla eikä suikase toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Muutenkin noin isolla ja pitkärunkoisella koiralla on ihan erivaikea sovittaa kroppansa vauhdissa väleihin mutta Kira vetää kyllä sairaan hienosti! Karo on tehnyt hyvää työtä koiran kanssa ja kröhömm.. eräs nimeltämainitsematon on tätä kaksikkoa valmentanut alusta lähtien ;)
Reino veti ihan överit taas kun en hoksannut päästää sitä ensin irrottelemaan. Mopo karkasi niin sanotusti tassuista mutta toinen kierros otettiinkin jo ihan eri malliin. Lähinnä ollaan tehty Häkkisen neuvoilla puomia ja A:ta ja muutamia keppejä. Turha hinkata rataa liikaa vaan ottaa täsmäharjoituksia ongelmakohtiin. Sitten joku kiva putkelle lähetys ja pois kentältä. Ainakin se vieä näyttää nauttivan tekemisestä aivan täysin rinnoin.
Kätkä oli lauantaina vähän väsähtäneen oloinen, oli se kuitenkin tehnyt kaksi pitkää lenkkiä ennen meille tuloa ja sitten vielä yö vieraassa paikassa niin onko ihme ettei oikein napannut. Tehtiin ihan vain jotain hömppää ja harjoiteltiin verkoilla keppejä niin että Karo oli etupalkkana. Se meni ihan ok, mutta ei jäänyt vielä sellainen jee-fiilis. Sunnuntaina treenailtiin porukassa ja Kätkä päätti vetasta kunnon lentokeinun :( Pöljä ohjaaja kun ei hoksannut ottaa sitä ensin hihnaan, meillähän on keinu tuottanut tosi paljon päänvaivaa. Tämän jälkeen se oli sitä mieltä että tuohon paskaesteeseen en mene! Meni se lopuksi, mutta ei kovinkaan mallikkaasti. Hermostuin itte koko verkkokeppeihin ja nappasin ne veke ja kokeilin keppejä ilman niitä. Eihän se tyylipuhdasta ollut mutta sain hyvän idean seuraavaan treenikertaan. Maanantaina otinkin pojat yksikseni kentälle ja ihan ekana vein Kätkän ruokakipon kanssa keinun luo. Siinä paukuttelin keinua ja annoin pojan syödä samalla. Ensin se hätkähteli koko ajan mutta viimein se alkoi rentoutua. Meni itse istumaan keinun päälle ja pyysin sen siihen eteen ja samalla rapsuttelin. Tehtiin keinua sitten ihan rauhassa monta kertaa ja välistä taas paukuteltiin. Loppujen lopuksi jäi sellainen olo että se ei ollut enää juurikaan ahdistunut.
Seuraavaksi kokeilin edellisenä päivänä hoksaamaani ideaa, eli kepeille lähetin sanalla kepit ja pidin kädet koko ajan sivuilla ja sanoin kepkep-hokeman tilalle hiljaa jes-jes! Kätkä rauhoittui, keskittyi jo hetkittäin eteenpäin eikä minuun. Haukkuminen ja komentaminenkin jäi lähes kokonaan pois. Otettiin monta kertaa ja vitsit se meni hyvin! Tätä pitää jatkaa, uskon että hyvä tästä vielä tulee.
Rymy ja Kätkäkin pääsivät vähän lähentymään kun otin molemmat yhtä aikaa lenkille. Olen vältellyt tätä viimeiseen asti, sillä Kätkä on ollut aikaisemmin melkoinen räyhäpetteri ja Rymyn nenillehän ei hypitä. Otin koirat ensin molemmille sivuille lyhyissä hihnoissa enkä päästänyt niitä nenäkkäin. Vähän matkaa kuljettuamme päästin Rymyn eteen ja pidin Kätkän edelleen vierellä. Rymy vilkaisi aina välistä taaksepäin ja kamala miten ilkeä ilme voi koiran naamalla olla. Se ei murissut tai näyttänyt hampaita mutta se oli just semmosen pirullisen ruttunaaman näkönen :D Loppulenkistä jätkät kuitenkin kävelivät jo ihan rinta rinnan joten jes, edistystä on tässäkin tapahtunut.
Treenit jatkuvat ja pitää ottaa nyt Kätkästäkin videota niin näkee sen muutoksen ja kehityksen paremmin, lupaan olla reipas ja tehdä sen tällä viikolla :)
 |
| Minä oon virallinen Stemma-koira! |
 |
| Keinun testaaja |
Lauantaina treenattiin Karolinan kanssa Reiskaa, Kätkää ja Kiraa kentällä. Olen saanut suuren kunnian ohjata Kiraa sen ensimmäisissä virallisissa kisoissa Torniossa ensi kuun alussa. Treenasimme tällä kertaa aika vauhdikasta pätkää ja siitäkös neitokainen tykkäsi! Tämä jos mikä menee lujaa, välistä vähän liiankin lujaa :) Keinu sillä on vasta vaiheessa, enää se ei sitä pelkää, mutta otamme sen vielä rauhallisesti ettei se keksi ruveta harrastamaan lentokeinuja. Suurin ongelmakohta on kuitenkin puomin ylösnousu, iso koira kun on, loikka on myös pitkä. Tästä seuraa vitosen virhe jos probleemaan ei heti puututa. Muuta en ole keksinyt kun jarruttaa reilusti ennen puomia. Nyt se on vielä tosi kökön näköistä, mutta kyllä se alkaa smuutimmaksi muuttua kun se hoksaa idean. Alasmenot on jo jees, samoin kepeille lähettäminen. Siinäkin pitää vain muistaa itse antaa jarru-käsky niin se keskittyy kunnolla eikä suikase toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Muutenkin noin isolla ja pitkärunkoisella koiralla on ihan erivaikea sovittaa kroppansa vauhdissa väleihin mutta Kira vetää kyllä sairaan hienosti! Karo on tehnyt hyvää työtä koiran kanssa ja kröhömm.. eräs nimeltämainitsematon on tätä kaksikkoa valmentanut alusta lähtien ;)
 |
| Olenko vähän kaunotar? |
Reino veti ihan överit taas kun en hoksannut päästää sitä ensin irrottelemaan. Mopo karkasi niin sanotusti tassuista mutta toinen kierros otettiinkin jo ihan eri malliin. Lähinnä ollaan tehty Häkkisen neuvoilla puomia ja A:ta ja muutamia keppejä. Turha hinkata rataa liikaa vaan ottaa täsmäharjoituksia ongelmakohtiin. Sitten joku kiva putkelle lähetys ja pois kentältä. Ainakin se vieä näyttää nauttivan tekemisestä aivan täysin rinnoin.
Kätkä oli lauantaina vähän väsähtäneen oloinen, oli se kuitenkin tehnyt kaksi pitkää lenkkiä ennen meille tuloa ja sitten vielä yö vieraassa paikassa niin onko ihme ettei oikein napannut. Tehtiin ihan vain jotain hömppää ja harjoiteltiin verkoilla keppejä niin että Karo oli etupalkkana. Se meni ihan ok, mutta ei jäänyt vielä sellainen jee-fiilis. Sunnuntaina treenailtiin porukassa ja Kätkä päätti vetasta kunnon lentokeinun :( Pöljä ohjaaja kun ei hoksannut ottaa sitä ensin hihnaan, meillähän on keinu tuottanut tosi paljon päänvaivaa. Tämän jälkeen se oli sitä mieltä että tuohon paskaesteeseen en mene! Meni se lopuksi, mutta ei kovinkaan mallikkaasti. Hermostuin itte koko verkkokeppeihin ja nappasin ne veke ja kokeilin keppejä ilman niitä. Eihän se tyylipuhdasta ollut mutta sain hyvän idean seuraavaan treenikertaan. Maanantaina otinkin pojat yksikseni kentälle ja ihan ekana vein Kätkän ruokakipon kanssa keinun luo. Siinä paukuttelin keinua ja annoin pojan syödä samalla. Ensin se hätkähteli koko ajan mutta viimein se alkoi rentoutua. Meni itse istumaan keinun päälle ja pyysin sen siihen eteen ja samalla rapsuttelin. Tehtiin keinua sitten ihan rauhassa monta kertaa ja välistä taas paukuteltiin. Loppujen lopuksi jäi sellainen olo että se ei ollut enää juurikaan ahdistunut.
Seuraavaksi kokeilin edellisenä päivänä hoksaamaani ideaa, eli kepeille lähetin sanalla kepit ja pidin kädet koko ajan sivuilla ja sanoin kepkep-hokeman tilalle hiljaa jes-jes! Kätkä rauhoittui, keskittyi jo hetkittäin eteenpäin eikä minuun. Haukkuminen ja komentaminenkin jäi lähes kokonaan pois. Otettiin monta kertaa ja vitsit se meni hyvin! Tätä pitää jatkaa, uskon että hyvä tästä vielä tulee.
Rymy ja Kätkäkin pääsivät vähän lähentymään kun otin molemmat yhtä aikaa lenkille. Olen vältellyt tätä viimeiseen asti, sillä Kätkä on ollut aikaisemmin melkoinen räyhäpetteri ja Rymyn nenillehän ei hypitä. Otin koirat ensin molemmille sivuille lyhyissä hihnoissa enkä päästänyt niitä nenäkkäin. Vähän matkaa kuljettuamme päästin Rymyn eteen ja pidin Kätkän edelleen vierellä. Rymy vilkaisi aina välistä taaksepäin ja kamala miten ilkeä ilme voi koiran naamalla olla. Se ei murissut tai näyttänyt hampaita mutta se oli just semmosen pirullisen ruttunaaman näkönen :D Loppulenkistä jätkät kuitenkin kävelivät jo ihan rinta rinnan joten jes, edistystä on tässäkin tapahtunut.
Treenit jatkuvat ja pitää ottaa nyt Kätkästäkin videota niin näkee sen muutoksen ja kehityksen paremmin, lupaan olla reipas ja tehdä sen tällä viikolla :)
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Täällä taas
Viimeinki sain ittestäni revittyä sen verran että ehdin ja jaksan päivitellä tänne bloginki puolelle kuulumisia! Kesä meillä on mennyt mukavasti, ei käy valittaminen. Koko eläinkonkkaronkka parani tuosta mystisestä räkätaudista ja päästiin takasin harjotusten ja "normaali"elämän makuun. Mulla alkoi kesäloma parahiksi tuossa kesäkuun alussa ja sääthän olivat mitä makeimmat. Käytiin poikien kans uimassa niin ahkerasti että sillä seurauksella saatiin tällä kertaa Reinolle aikaseksi hotspot. Pieni vinkki tähän väliin niille jotka samasta vaivasta kärsivät: kannattaa kokeilla luontaistuotekaupassa myytävää Hepar Sulfuria, meillä se on toiminut molemmilla koirilla ja tulehtunut alue on alkanut "kuivua" tosi nopsaan. Reino-paralla kävi niin paska mäihä että hottis osui häntään ja koppa on oltava jättisuuri ettei se yllä sitä jyrsimään. Voitta varmaan kuvitella sen törmäilyn määrän kun se menee pitkin kämppää!
Kätkäkin tuli meille kyläilemään muutamaksi päiväksi jotta saimme vähän enemmän yhteistä reeniaikaa. Se mihin sen kanssa pitää kiinnittää aina ja iänkaikkisesti huomiota on se etupalkka. Se ei oikein vielä tajua sen päälle, mutta nyt on tarkoitus että joka ikisessä tehtävässä tätä käytettäisiin jotta se oppisi kohdistamaan mielenkiintoista eteen, ei minuun. Muut esteet menee jo aika makiasti, mutta ne kepit, ne meille tuottaa vieläkin päänvaivaa. Teimme päätöksen ilmoittaa se elokuun alkupuolella oleviin Tornion kisoihin niin tuli sellainen konkreettinen tavoite mitä kohti nyt mennään. Haenkin sen itseasiassa tänään meille taas ja katotaanpa josko se olis ihan tuonne kisoihin asti. Päästään kunnolla pureutumaan näihin ongelmakohtiin!
Reinon kanssa päästiin vähän kisailemaankin tuossa kesäkuun alussa, paikkana tällä kertaa Virpiniemi. Niin kuin tavallista, meikäläisen suurimmat huolenaiheet olivat se miten jätkä pysyy ulkokentällä. Alku ei kovin lupaavalta näyttänyt sillä jättisuurella urheilualueella pelattiin myös jalkapalloa ja Reino päätti käydä omat kurvaukset jo lämppäalueella. Kauheasti sitä yritin saada kontaktiin mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Siinäpä sitten muistin ohjeen mitä ite aina muille toitotan: yritä saada koira vaatimaan kontaktia sulta iteltäs! Eli liikkeelle, vaihtelin suuntaa, juoksin, kiihdytin, kävelin ja pyörähtelin ko paraskin balleriina. Niinhän siinä kävi että mamma alkoikin muuttua kaikista mielenkiintoisimmaksi ja lämmittelyesteetkin maistui.
Ensimmäinen rata meni jees! Koira pysyi hyvin messissä ja saatiin vain vitska ohjaajan keppitörttöilyn vuoksi. Toisella radalla repastiin ja tekastiin ihka oikea nolla, ei edes yliaikaa! Kolmannelle radalle lähdettäessä tunsin että nyt rupeaa olla Reiska jo vähän väsähtäneen oloinen ja oikeassa olin. Ennen eka estettä se päätti vetää ihan oman kierroksen valmistelualueella, mutta nou hätä, pieni leijonankarjaisu niin herra tuli oikein sopuisasti takaisin. Siltikin tuntui että sain tehdä kaikkeni että saan sen eka esteen yli, mutta sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmia. Herra paineli kuin peto menemään ja teki ihan sikamakian radan! Nollarata ja lujaakin mentiin, kattos vaan :)
Ensimmäisellä radalla olimme kahdeksansia, toisella ja kolmannella sijoituttiin kolmosiksi. Olinko pikkusen ylpeä!
Treenattu ollaan vähin omalla kentällä, mutta Repe ei tykää kuumasta ollenkaan ja sitähän on riittänyt joten meijän reenit on ollu tosi lyhyitä ja vähäisiä. Saapi vähän lomaa tästäkin touhusta, uskon että tekee vain hyvää. Käytin Reiskan hieronnassa eläinfysioterapeutilla joka Pelloon asti tuli ja jumeja löyty taas jonku verran.
Ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt kesällä ollut, mutta viime tiistaina kävästiin Repen kanssa Hanna Häkkisen harkoissa Pellossa. Huomasi että koira oli kaivannut hallissa harjoittelua ja menoa, se oli ihan liekeissä! Kiva ja erittäin positiivinen kouluttaja jolla oli konkreettisia neuvoja esim. siihen miten saan Reiskan pysäytyskontaktit nopeammaksi. Teimme vielä ohjaajien fysiikkatreenin ja oltiinhan me hiessä sen jälkeen.
Ja ainiin, unohtui melkein! Kätkä-pojalta on viety nyt sitten miehuus eli palluraiset on eläinlekurin roskiksessa. Toivotaan että tämä toimenpide auttaisi vähän hillitsemään sitä kuumumista radalla ja muille uroksille ärhentelyä, peukut pystyyn!
 |
| Koppakuoriainen |
 |
| Ei riemulla rajaa kun on päästään vajaa XD |
Reinon kanssa päästiin vähän kisailemaankin tuossa kesäkuun alussa, paikkana tällä kertaa Virpiniemi. Niin kuin tavallista, meikäläisen suurimmat huolenaiheet olivat se miten jätkä pysyy ulkokentällä. Alku ei kovin lupaavalta näyttänyt sillä jättisuurella urheilualueella pelattiin myös jalkapalloa ja Reino päätti käydä omat kurvaukset jo lämppäalueella. Kauheasti sitä yritin saada kontaktiin mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Siinäpä sitten muistin ohjeen mitä ite aina muille toitotan: yritä saada koira vaatimaan kontaktia sulta iteltäs! Eli liikkeelle, vaihtelin suuntaa, juoksin, kiihdytin, kävelin ja pyörähtelin ko paraskin balleriina. Niinhän siinä kävi että mamma alkoikin muuttua kaikista mielenkiintoisimmaksi ja lämmittelyesteetkin maistui.
Ensimmäinen rata meni jees! Koira pysyi hyvin messissä ja saatiin vain vitska ohjaajan keppitörttöilyn vuoksi. Toisella radalla repastiin ja tekastiin ihka oikea nolla, ei edes yliaikaa! Kolmannelle radalle lähdettäessä tunsin että nyt rupeaa olla Reiska jo vähän väsähtäneen oloinen ja oikeassa olin. Ennen eka estettä se päätti vetää ihan oman kierroksen valmistelualueella, mutta nou hätä, pieni leijonankarjaisu niin herra tuli oikein sopuisasti takaisin. Siltikin tuntui että sain tehdä kaikkeni että saan sen eka esteen yli, mutta sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmia. Herra paineli kuin peto menemään ja teki ihan sikamakian radan! Nollarata ja lujaakin mentiin, kattos vaan :)
Ensimmäisellä radalla olimme kahdeksansia, toisella ja kolmannella sijoituttiin kolmosiksi. Olinko pikkusen ylpeä!
Treenattu ollaan vähin omalla kentällä, mutta Repe ei tykää kuumasta ollenkaan ja sitähän on riittänyt joten meijän reenit on ollu tosi lyhyitä ja vähäisiä. Saapi vähän lomaa tästäkin touhusta, uskon että tekee vain hyvää. Käytin Reiskan hieronnassa eläinfysioterapeutilla joka Pelloon asti tuli ja jumeja löyty taas jonku verran.
 |
| Herra R laseroinissa |
Ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt kesällä ollut, mutta viime tiistaina kävästiin Repen kanssa Hanna Häkkisen harkoissa Pellossa. Huomasi että koira oli kaivannut hallissa harjoittelua ja menoa, se oli ihan liekeissä! Kiva ja erittäin positiivinen kouluttaja jolla oli konkreettisia neuvoja esim. siihen miten saan Reiskan pysäytyskontaktit nopeammaksi. Teimme vielä ohjaajien fysiikkatreenin ja oltiinhan me hiessä sen jälkeen.
 |
| Minäki oon olemassa vaikka tuo äiskä ei aina muista minusta kirjottakaan!! |
Ja ainiin, unohtui melkein! Kätkä-pojalta on viety nyt sitten miehuus eli palluraiset on eläinlekurin roskiksessa. Toivotaan että tämä toimenpide auttaisi vähän hillitsemään sitä kuumumista radalla ja muille uroksille ärhentelyä, peukut pystyyn!