Nyt olisi aika pienelle (tai vaikka suurelle!) kysymyspostaukselle. Nyt saa kysyä mitä mieleen juolahtaa, koirista, aksasta, minusta, mistä vaan :) Kaikkien kysymyksen lähettäneiden kesken arvon kaksi punottua näyttelyhihnaa, joten ANTAKAA PALAA :)
Muista laittaa mukaan s.postiosoitteesi jotta palkinto lähtee oikeaan suuntaan. Aikaa lähettää kysymys on sunnuntaihin (1.5.2016) asti.
Koirien kanssa on nyt ollut ehkä hieman hiljaiseloa. Tai no ei oikeastaan edes hiljaiseloa, mutta vähemmän itse harrastamista ja enemmän yhdessä hengailua rennommin. Tämä tuskin on huono asia aina välillä, saa Reiska ja Kätkäkin palautua kunnolla. Rymyn arkea tämä ei ole kauheasti muuttanut suuntaan tai toiseen, se on tottunut vähempään tavoitteelliseen treenaamiseen. Sen verran ollaan treenattu, että viime viikon tiistaina Reino sai lähteä mukaan minun oman ryhmäni harjoituksiin. Siellä meillä oli teemana koiran irtoaminen ja käytimme aivan helppoja tehtäviä. Tytöt palkkasivat Reinon tehtävän päätteeksi lelulla ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa jo lähtikin etenemään, vielä se tosin kovasti ottaa tukea minusta. Ei kai tässäkään auta kuin aika ja harjoittelu, huh huh.
Keskiviikkona kävimme Tornion Kennelkerhon järjestämissä epiksissä. Paikalla oli melkoisesti osanottajia ja meteli oli korvia huumaavaa. Reino oli ihan täpinässä ja arvelin että tänään mennään lujaa ja holtittomasti. Ensimmäisenä menimme mölliradan joka ei kyllä ehkä aivan helpon harjoitusradan kriteerejä täyttänyt. Siellä oli vaikeita linjoja, takaakiertoja sekä takaaleikkaus joten siellä ei monta puhdasta suoritusta tullut. Reino meni loistavasti, örinää pidettiin ja lujaa juostiin. Mokasin itse vain loppusuoralla, takaaleikkauksen jälkeen Reino ei lukenutkaan seuraavaa hyppyä (mitä lie itse söhläsin) ja se hyppäsikin sen sitten väärältä puolelta. Mutta se pysyi tosi hyvin mukana ja vauhtia oli mihin olin tosi tyytyväinen.
Toinen rata oli 2-3 luokan ja hitsi se oli kyllä semmosta pyöritystä että heikompaa hirvittäisi! Aluksi ajattelin että ei hele, tästä ei kyllä tule yhen mitään mutta se oli ihmeen hauska rata kuitenkin. Ensimmäinen kierros oli melkoista sekoilua, Reino meni putkiansaan että humpsahti ja ei meinannut millään malttaa lopettaa putkiralliaan :) Piti sitten ihan fyysisesti ottaa siitä kiinni että hei herra, nyt seis ja ajatus mukaan ja siitä puomille. Kepithän se ensin juoksi ohi, en saanut sitä ollenkaan kontrolliin ja siitä se lähtikin omia reittejään hetkeksi. Kontaktit räiskittiin molemmilla kierroksilla ihan törkeästi ja eka radalla unohdin reitin ja jouduin yrittäämään leijeröintiä. Tämähän ei tietenkään onnistunut ja Reino ei hypännyt vaan sai kiellon. Loppurata meni aika sähellyksessä myös, poikaparka ei ollut ollenkaan varma mihin sitä mennään, puomille vai putkeen :)
Toisella radalla vältettiin ensimmäinen putkiansa rytmityksellä, odotin hetken että koira on kontrollissa ja siitä käsky kiipee ja vasta sitten eteenpäin. Vähän se oli jo laiskemmalla tuulella ja kävi kurkkimassa taas jotain asiaan kuulumatonta, mutta homma jatkui ihan ok. Puomin jälkeisellä hypyllä ohjasin turhan laajasti ja Reino otti yhden rataan kuulumattoman hypynkin mutta siitä viis, meno jatkui. Loppurata meni aika nätisti ja olin suht tyytyväinen. Hyvää harjoitusta!
Ja hei, melkein unohtui! Kävin Minnan ja Ellan mukana Oulussa kisoissa kenneltyttönä ja kuinkas ollakkaan, tämä parihan nousi kolmosiin, jes!!!!! Minna ei halunnut mennä enää viimeistä hypäriä nollakoirakkona joten sain luvan lainata Ellaa. Olihan se vain hauskaa, huh huh!
Torstaina en päässyt treeneihin, joten loppuviikko ollaan vaan hengailtu ja lenkkeilty. Ensi viikolla meillä olisi sitten Ville Liukan valmennus jota odotan jo innolla. Siitä sitten enemmän, joten palataan asiaan!
Viikonloppu meni vaihteeksi vähän erilaisissa tunnelmissa, eli nyt ei ollut kyseessä kisat eikä näyttelyt vaan ihanaa hömpsäilyä Tornion suurpilkeissä. Mukaan lähti tottakai koirat, tällä kertaa Reino ja Kira pääsivät haistelemaan uusia tuulia. Saavuimme Karon kanssa paikalle yhdentoista maissa ja lähdimme parkkipaikan löydettyämme kohti Tornionjoen jäätä jossa pilkkijöitä näkyi jo pilvin pimein. Molemmat koirat olivat aivan täpinöissään ja varsin vauhdikkaita mutta pian ne rauhoittuivat sen verran että pääsimme kiertelemään. Oli koiraparoille paljon nähtävää ja koettavaa, kovaäänisistä pauhasi musiikki ja juonnot, jäällä lensi amerikkalainen jalkapallo suoraan nenän edestä ja tietysti kaikki ne ihanan mehevät kalat joita ei saanut napata. Reino kyllä yritti hyvin salavihkaisesti varastaa pienen sintin tassulla koukkaamalla, mutta tarkkasilmäinen pilkkijä esti moiset aikeet. Lapsien napostelemat makkaratkin meinasivat mennä parempiin suihin, onneksi sain estettyä ajoissa!
"Saakeli ko kukhaan ei antanut mitään!"
Pilkkireijästä oli koirilla hyvä latkia vettä pahimpaan janoon ja kun nälkä yllätti, menimme Reiskan kanssa jonottamaan makkarakojulle. Siellä poika seistä tönötti välittämättä kenestäkään mitään ja hienosti odotti omaa vuoroaan. Jossain vaiheessa olimme kaikki niin väsyneitä että menimme paikallisen baarin ulkoterassille nauttimaan yhdet huurteiset ja koiratkin nauttivat levähdystauosta. Reino istua pönötti penkillä kuin ihmiset konsanaan ja sai osakseen aika huvittuneita katseita :) Reinon metsäkoiran olemus sai taas kovasti ihastelua aikaan, suurin osa pilkkijöistä oli nimittäin keski-iän ylittäneitä miehiä jotka kaikin mokomin halusivat koiraa rapsuttaa sekä vaihtaa sen kanssa pari sanaa ja Reinohan nautti täysin siemauksin! Jossain vaiheessa kaikki tämä jännitys ja ihmismassat olivat liikaa pojalle ja sen piti saada vetää muutama rallikierros hihnassa ja kauhealla örinällä säestettynä tietystikin ;)
Pöhlökustaat
Purukaluston esittelyä
Juoppolallit
Kävimme vielä pienen kaupunkikävelyn ja molemmat koirat käyttäytyivät todella hienosti. Kotiin mentäessä takapenkillä oli kaksi erittäin väsynyttä koiraa vaikkakin Kira taisteli kaikin voimin luppasevia silmiään vastaan. Retki oli ilmeisesti niin hauska että joka ikinen hetki piti kokea eikä tuhlata nukkumiseen :)
Sunnuntaina lähdimme koko lauman kera lenkkeilemään Kainuunkylään, pojat olivat vyössä kiinni ja Kira hihnassa hipsutellen. Ihana, ihana kevätilma lämmitti kasvoja ja pitkän lenkin jälkeen oli ihana köllöttää sängyssä ja katsoa elokuvia toisensa perään.
Eilen oli taas vuorossa reissaamista, ensin pääsi Reino mukaan ostosreissulle kylille. Kävimme Hallin Herkkupuodissa ostamassa ison säkin Booster Poweria joka oli päässyt loppumaan ja joimme kaikessa rauhassa vielä kahvit. Kotiin tultuamme Reino sai mennä sisään ja Rymy hypätä autoon, seuraava reissu kohdistuisi Tornioon katsastamaan hyvin palvellut Passat. Mukaan lähti jälleen kerran team K, eli Karo ja Kira. Passatin hävittyä katsastusaseman uumeniin pääsivät koirat lenkille vähän erilaisiin maisemiin ja harjoittelemaan myös tokoa uudessa ympäristössä. Olin tosi tyytyväinen Rymyyn, se oli lunki ja cool koko reissun.
"Saakeli ko ei minun kuljetusauto muka kelvannu, uusiksi pitää käyttää täällä.."
"Saanko kuitenkin herkkuja?"
On muuten oikeasti tosi loistavaa harjoitusta ottaa koiria mahdollisimman paljon mukaan erilaisiin paikkoihin. Se ei oikeastaan ole kuin järjestelykysymys ja vaatii viitseliäisyyttä, mutta helpottaa kyllä arjen kulkua jatkossa. Ihana että mukaan saa vielä samanhenkisen kaverin, kaksin aina kaunihimpi!
Eilen meillä oli poikkeuksellisesti omatoimitreenit Pellossa sillä valkku ei päässyt paikalle. Päätin mennä kuitenkin, nyt olisi hyvä aika hioa niitä asioita mitä ei yhteistreeneissä ehdi. Mukaan lähti tällä kertaa kolmen jätkän sakki, Reiska, Kätkä ja Rymy. Jälkimmäinen oli kyllä Kätkän noustessa kyytiin sitä mieltä että mun auto, tänne ei ole asiaa, mutta tiukkasanaisella käskytyksellä se hiljeni ja tyytyi tilanteeseen, mitä nyt mulkoili mielensä pahoittaneena takapenkiltä.
Päätin harjoitella viimeisissä kisoissa vaikeaksi osoittautuneita asioita, eli A:n alle laitoin putken ja yritin jäljitellä kakkosradan alkusuoraa aina kepeille asti. Kisoista en olekaan ehtinyt päivittää, eli kävimme tosiaan Haukiputaalla Thomas Berglundin radoilla katsomassa missä mennään. Positiivista oli se, että Reinolla on selkeästi vauhti kasvanut ja se suorittaa hyvällä draivilla. Miinusta oli muutama herpaantuminen tehtävästä, uusi halli ja uudet kujeet, muuta en tältä koiralta odottanutkaan. Viimeinen rata oli meille jo suhteellisen helppo, mutta etenkin toinen agirata oli melko vaikea. Tässä korostui se että tarvitsemme vielä tosi paljon vaikeampien keppikulmien harjoittelua. Ensimmäiseltä radalta meille tuli hylsy, toiselta 20 ja rapiat ja kolmas oli 8 ja vähän päälle. Nousujohdanteista siis :D Alla vielä kisaradat jotta pääsette kärryille tuosta toisen radan kämmipaikasta.
Hyppyrata:
Toinen agirata:
Eli kepeille "vienti" ei oikein onnistunut, en saanut koiraa hanskaan laisinkaan ja videolta katsottuna homma näyttää ihan nololta :,D En uskaltanut ollenkaan luottaa että se hakisi kepit itsenäisesti ja muka aloin varmistella että noniin, tule nyt ensin tähän näin, just hyvä ja tästä sitten yhessä koos... No ei onnistunu ei! Päätin treeneissä panostaa tähän ja aluksi joka kerta kun kädellä ohjasin että sinne niin, kepeille kepeille, niin Reino jäi vain tuijottamaan kättä että häh? Kattoonko tässä pitää hypätä? Kokeilin sitten niin että en käytä kättä juuri lainkaan, vaan rintamasuunnalla näytän vain että tuonne ja käskytän suullisesti. Tämä onnistui huomattavasti paremmin ja se alkoi hakea keppejä jo mallikelpoisesti. Videolla en ole vielä kovin kaukana lähettämässä mutta en myöskään tunge kilpaa koiran kans keppiväliin. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Kokeilin myös toisen esteen takaakiertoa pakkovalssilla mitä monet tekivät kisoissa. Ensin olin liian lähellä hyppyä (ei saatu videolle) ja Reino-parka joutui ponnistamaan melkein paikaltaan. Toisen kerran myöhästyn ohjauksessa ja hypystä tuli kökkö. Kolmannella kerralla se meni jo vähän mallikkaammin. Toisessa kisavideossa näkyy myös että Reino yrittää mennä A:n alla olevan putken sijaan kiipeämään ja ainakin omaan silmään näyttää että itselläni liike kääntyy liian aikaisin jolloin Reiska lähteekin minun mukaan. Treeneissä sain huutaa täysin palkein KIIIPEEEE ja putkeen se vain viiletti ja toisin päin. Tärkeämpää oli se oman kropan käyttö ja asettaminen, siinä piti olla hirmu tarkka. Tässäkin saatiin jo pienen pieniä onnistumisia.
Kaikista huikeinta oli Reiskan kanssa se, että kun treenikaverini ehdotti että jätä koira keppien eteen ja mene itse loppuun odottamaan ja käskytä kepit niin sehän pirhana onnistui! Enpä ois ikinä uskonu! Reino jäi odottamaan kun kävelin keppien päähän ja kun käskytin kepit, se hetken katsoi minua hölmistyneen näköisenä mutta lähti sitten pujottelemaan kuin vanha tekijä. Tämä toistui pari kertaa ja voi taivas olin niin onnellinen!
Kätkän kanssa keskityin lähinnä keppeihin ja keinuun, molemmat alkavat sujua koko ajan paremmin. Onhan se vielä pujottelussa liikaa pää pystyssä, mutta siitä mistä lähdettiin se on parantanut menoaan huimasti. Videolla näkee kuinka sillä välistä kierrokset nousee kaakkoon ja se kovasti koittaa komentaa :)
Rymystä en edes kehtaa puhua. Se ei todellakaan treenannut. Pieni kakkiainen karkasi treenikaverin häkille ärhentelemään ja siinä sivussa käyttäytyi todella sikamaisesti. Tällä kertaa ei minun hermo pitänyt vaan jämptipoika sai painua autoon ja sen "treenit" päättyivät siihen. Onneksi mukana oli kaksi mukavaa koiraa joiden harjoitukset menivät kivasti, huh!
Tällaista täällä, kova motivaatio on tehdä ja harjoitella. Seuraavat kisat ovat vasta aikaisintaan kuukauden päästä, nyt vain harjoitellaan ja vielä kerran harjoitellaan!
