Eilen oltiin taas porukalla Pellossa aksailemassa Arin ohjauksessa. Hain ensin Kristan kyytille Aavasaksalta ja siitä lähdettiin hakemaan Pentti mukaan. Pahaksi onneksi Carita oli unohtanut tämän päiväisen treenin mutta nou hätä: fiksuna tyttöinä keksittiin C:n kanssa että ei muuta kuin vara-avaimella sisään ja poika mukaan. Matkalla Pelloon Kätkä ja Reino alkoivat jo ihan oikeasti kaverustua ja tämä jos mikä on ihan mahtavaa. Kätkä tahtoo olla sellainen että ensin annetaan turpaan ja kysellään vasta sitten :) Lämppälenkillä koirilla oli valtavan hauskaa, ne juoksivat irti ja etenkin Minnan pikku-Sulo ja Reino päästelivät oikein olan takaa, hullut junnut :)
Ari oli tehnyt meille radan jossa oli teemana irtoaminen. Oli idea että tällä kertaa ohjaaja koittaa liikkua mahdollisimman vähän ja koira irtoaa itsenäisemmin esteille. Minna aloitti urakan ja seuraavaksi pääsi Pentti kokeilemaan.
Kuten videolta näkeekin, alussa piti mennä toisen esteen taakse, merkata se ja lähteä ohjaamaan putkelle. Alussa Pentti kiersi ensimmäisen esteen ja juoksi sen ohi suoraan kakkoselle. Tehtiin kerran niin että jäin ensimmäisen esteen taakse ja pyysin sen yli niin se hiffasi että sekin pitää hypätä. Tämän tyypin kanssa pitänee tehdä harjoituksia niin että kahden tai jopa kolmeen esteen takaa ohjaa sen yli. Treeniä treeniä vain lisää! Vieläkin se tiputtelee rimoja kun sille tulee hätä, mutta hiljaa suhisemalla se keskittyy, hidastaa ja kokoaa itseään enemmän hyppyyn. Oikein kivasti saatiin jo pieniä pätkiä, koko ajan me kehitytään koirakkona.
Seuraavaksi mentiin Kätkän kans hieman muunneltu rata ja äijä oli niin innoissaan ettei tiennyt miten päin se olisi ollut. Hypyt menevät jo varmemmin mutta nyt en aluksi saanut sitä oikein millään putkelle. Ari joutui muutaman kerran näyttämään piten se kroppa laitetaan että koira menee sinne putkeen. Kun käänsin hieman ylävartaloa putkea kohti mutta jalat olivat suoraan sinne minne matka jatkui niin homma alkoi rulata.
Kätkän fiilikset treenin jälkeen olivat likimain tällaiset :) "Kaikkeni annoin!"
Viimeisenä otin radalle Reinon joka oli tällä kertaa odottelemassa vuoroaan autossa. Luulen että tämä vaikutti positiivisesti sen keskittymiseen sillä se meni paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Se ei kuluttanut turhaan energiaa haukkumiseen ja stressaamiseen vaan makoili kaikessa rauhassa omassa häkissään. Antaapa videon puhua puolestaan, nyt on mamma kyllä tyytyväinen Reppanaan!
"Mamma on aina joskus aika jees kun se antaa mulle nakkia eikä niuhota turhasta!"
Nyt alkaa olla sitä vauhtia ja tekemisen meininkiä! Kyllä pitää sanoa että Sepon neuvoista oli paljon hyötyä. Vaikka tuntuu tosi typerältä sanoa että "jeee, hyvä jätkä" silloin kun se alkaa katselemaan muualle, mutta silloin se heti kiinnittää huomion minuun että ai, niinkö, no toki tulen mukaan ko minua nuin kehut! :)
Oli oikein mukavat treenit, saatiin jälleen kerran valtavasti oppia. Tosi ihanaa että olen viimein löytänyt itselleni lajin joka sopii kuin nenä päähän. Ikinä ei tunnu siltä että ei huvita lähteä harkkoihin, koko ajan voi kehittää itseään ja koiraansa ja parantaa keskinäistä kommunikaatiota ja suhdetta. Nyt kun vielä on kaksi mahtavaa koiraa Reiskan lisäksi, niin tuntuu että kehitys on nopeampaa, sillä joudun koko ajan muuttamaan ohjaustani koiran mukaan. Ja tietysti tämä minun kisavietti saa vastinetta kunhan äijien kanssa päästään radoille näyttämään mistä se kana pissii ;)
Äänestäkäähän taas kerran sivupalkista minkä postauksen haluatte vaihtoehdoista toteutettavaksi! Jos on muita ideoita niin eikun kommentiboxiin vain!
Viime viikonloppu ja vielä tämän viikon alku olivat jälleen kerran vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä (niinkuin meillä aina!). Torstaina meillä piti olla ihan normaalit aksatreenit, mutta Ari lähtikin kisoihin ja jätti meille avaimen jotta halutessamme pääsisimme treenaamaan. Onneksi Minna on meistä se intohimoinen radan rakentaja ja koutsi, niin pääsin käytännössä ihan ohjattuihin treeneihin :) Mukana oli jälleen kerran Krista, Kätkä, Pentti ja Reppana. Minna ajeli Pelloon omalla autollaan ja mukana hänellä oli tietysti Sulo ja Ella.
Radalla oli tarkoitus harjoitella leijeröintiä, eli sitä että koiran ja ohjaajan välillä oli kaksi estettä ja koira hyppää uloimman kahdesta hypystä. Lisäksi toisena teemana oli pakkovalssi johon tutustuimme ensimmäisissä Kim Berglundin treeneissä. Reino oli sitä mieltä että leijeröi keskenäs, en hyppää ellet tule putken jälkeen minua seuraavalle hypylle ohjaamaan. Kun oikein kuumotin sitä tekemällä uudestaan ja uudestaan, se veti pienen rallikohtauksen. Ihan oma vika, näin kyllä että nuppi ei pysy kasassa mutta silti tein sille asiasta liian vaikean. Muuten herra R handlasi radan valtavan hyvin, hienot kontaktitkin tuli kuin ei mitään. Pakkovalssit onnistuivat hienosti kuten videolta saatattekin nähdä. Reino on oikein mukavasti ohjattavissa kunhan sen pää pysyy hommassa mukana.
Bentley onnistui leijeröinnissä jo parin yrityksen jälkeen tosi kivasti ja harjoittelimme hieman hypyillä jarruttamista jotta se keskittyisi niihin eikä vain kaahottaisi täyttä vauhtia esteen läpi niin että rimat lentelevät ympäri hallia. Muutenkin poika toimi loistavasti, ainoa heikkous on juurikin nuo hypyt, se ei oikein osaa kunnoittaa niitä "oikeina" esteinä, vaan posottaa ne turhan huolimattomasti. Selkeää parannusta oli kuitenkin nähtävissä mistä olen erittäin tyytyväinen. Paikalla pysyminen lähdössä oli tällä treenikerralla myös erinomaista, siitä pojot Pentille!
Kätkän kanssa tehtiin ihan ensimmäisenä hihnassa A-estettä pari kertaa ja tyyppi oli siitä niin innoissaan että meinasi rynniä sille ihan omin luvin ja ilman hihnaa. Ei se ainakaan arkaile ja palo tekemiseen on valtavan kova, se on erinomainen asia. Nyt huomasi selkeän eron edelliseen treenikertaan sillä Kätkä selkeästi tiesi mitä siltä odotettiin ja nyt paras palkka ei enää ollutkaan nakit vaan se että pääsi tekemään rataa ja esteitä. Tämä jos mikä ilahdutti minua suuresti!
Treenit menivät kokonaisuudessaan erittäin hyvin, olin tyytyväinen kaikkiin "koiriini" ja hyvillä mielin ajelimme Kristan kanssa kotiin.
Perjantaina ajoin töiden jälkeen odotetulle Seppo Savikon agilityseminaarin teorialuennolle ja kiire oli valtava. Yli puolessa välissä matkaa tapahtui jotain aivan kamalaa, en halua sitä enää tässä enempää itse miettiä joten alla facebook-päivitykseni siltä illalta.
"Olen aina sanonut että en yhtään eläintä kitumaan jätä ja ennen tätä päivää ei ole tuota lupausta tarvinnut lunastaa. Ajoin kiireellä illan agilityluennolle kunnes näin edessä ajavan auton törmäävän jänikseen. Tyyppi jatkoi matkaansa, jänis jäi keskelle tietä makaamaan jalat paskana mutta hengissä. Herran jumala, nyt on pakko tehdä jotain oli ensimmäinen ajatus. Tein u-käännöksen ja päätin että helpointa on jos ajan sen päältä, mutta tämäpä ei onnistunutkaan. Jänis sai raahauduttua tien laitaan joten pakko oli hypätä autosta pois ja lähteä perään. Samalla etsin jotain kättä pidempää ja löysin paksun puisen lyömäaseeksi soveltuvan tavaran ja lähdin kohti jänöä.
Oletteko ikinä kuulleet kun jänis huutaa? Se on kuin pieni ihmislapsi, itkee paniikissa ja peloissaan, kyllä siinä oli niin paha tunne itellä ettei tosikaan. Kyynelsilmin kävelin perässä kunnes pieni pysähtyi ja silloin pakotin itseni toimimaan. Siinä vaiheessa kun toinen sätkii henkitoreissaan ja viimein kuoli, itkin aivan hillittömästi siellä pellolla. Ohikulkeva auto pysähtyi ja kysyi onko kaikki hyvin? Taisi tämä herkkis olla aika hysteerisessä tilassa, sen verran huolestuneelta näyttivät.
Oli siinä aika karmea olo, itkin koko loppumatkan. Kaikesta huolimatta olen tosi ylpeä itsestäni että pystyin siihen, enemmän itkettäisi jos olisin pienen raukkaparan jättänyt kitumaan ja kuolemaan hitaasti ja tuskallisesti."
Selvisin Pelloon joten kuten ja alkuillan teoria meni ohi että humahti. Oli vain niin älyttömän paha olla ja sainkin siinä sanottua mikä oli vialla, näin että pari treenikaveria katseli hieman kummasti että mikä minua vaivaa. Meikit poskilla, silmät turvonneena ja punaisena, ei varmaan tarvi arpoa että jotain on taatusti sattunut. Onneksi loppuillasta sain puskettua ikävät asiat syrjään ja sain jotain irti Sepon loistavasta teoriaopinnosta. Ajoin kotiin melko myöhään ja suoraa tietä painuin nukkumaan. Uni ei odotetusti tullut heti, sen verran paljon pyöri asioita mielessä.
Aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä, niin väsynyt olin. Ei siinä auttanut kuin nousta, kiskoa vaatteet niskaan ja ottaa koira kyytille ja ajaa Pelloon. Niitä pirhanan jäniksiä juoksi oikein olan takaa tien yli koko matkan ja pelkäsin koko ajan että jotakin karmeaa sattuu, onneksi pääsin kuitenkin perille ilman onnettomuuksia. Päivä meni todella nopsaan, Seppo opetti meille loistavan lämmittelytekniikan johon kuului 10-15 minuutin hölkkä, jonka jälkeen lähdettiin tarkempiin hommiin. Ensin käveltiin kolmeen kertaan noin 20 metriä nostellen polvia mahdollisimman korkealle, Samalla piti huolehtia että lantio pysyi "kasassa" ja ei heilunut puolelta toiselle.
Toinen harjoitus oli se, että joka askeleella piti yrittää saada kantapää pakaraan, samoilla ehdoilla kuin edellisessäkin. Ristimmekin tämän kick-ass-juoksuksi ;)
Kolmanneksi mentiin polvennostojuoksua, eli sama kuin kävellen mutta nopeammalla tempolla.
Neljäntenä oli pikkutyttöjen hyppely eli kuten hevosihmiset tietävät, laukanvaihtoja joka askeleella ja pienillä sekä nopeilla askelilla. Viimeinen harjoite lämmitteli lantion (meikälle oiva treeni kun minun lantio halusi elää ihan omaa elämää!) eli käveltiin sivuttain ja ristiin, samalla lantion piti kääntyä, mutta kädet piti pitää sivulla ja rintamasuunta ei saanut muuttua.
Tämän "lämmittelyn" jälkeen olin jo niin puhki että huija! Silti vaan jatkettiin ympyrätyöskentelyllä, eli harjoittelimme painopisteen siirtoa sisäpuolelle. Ensin piti kävellä ympyrällä, sitten hölkätä, juosta ja mennä lopuksi täysillä. Tämän jälkeen otimme koirat ja teimme ympyrällä harjoitteen helpolla radalla. Reino oli aivan villissä, se örisi ja juoksi mutta pysyi hyvin hanskassa. Sain Sepolta kehuja positiivisesta prässäämisestä, eli Reino saatiin ilmeisesti antamaan parastaan!
Sitten tulikin koko koulutuksen tärkein opetus, perusasento, siis se mistä aina lähdetään liikkeelle. Kuulostaa helpolta, mutta voi pojat, ei ollut helppoa! Ensin mentiin seisomaan jalat sen verran harallaan että polvien väliin mahtui kaksi nyrkkiä. Varpaat osoittivat suoraan eteen ja polvet joustivat. Toinen jalka siirrettiin hiemna taaksepäin ja se oli siinä. Tässä ruvettin harjoittelemaan käännöksiä, eli sen etummaisen jalan varassa käännyttiin 180 astetta ja käännöksen jälken tuli olla siinä samassa perusasennossa. No, arvatkaa vain oltiinko? Ei lähimaillekaan :) Tätä treenattiin molemmat jalat vuorotellen edessä kääntävinä ja herran jestas että oman tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa.
Kaikki agilitaajat tietävä oletettavastit perusohjauksen nimeltä valssi. Helppoa eikä totta? No, Seppo näytti meille miten se tulee tehdä oikein. Suurin osa ohjaajista valuu ns. pitkään valssiin ja ottaa ihan turhaa ja ennen kaikkea koiraa häiritseviä lisäaskelia. Kun se tehtiin oikein kolmella askeleella, se ei ollutkaan niin helppoa. Jotenkin kroppa halusi ottaa sen yhden tai kaksi ylimääräistä askelta vaikka ne eivät missään nimessä olleet tarpeellisia, lähinnä ne olivat sekä koiraa että ohjaajaa häiritseviä. Turhaa valua linjalta pois kun kuitenkin paremman ja tarkemman suorituksen saa tekemällä vähemmän.
Viimeiseksi teimme harjoitteen koirien kanssa ja tähän otin tällä kertaa Pentin. Tehtävä oli yksinkertainen, eli kaksi estettä olivat vain vastakkain ja niitä piti hyppäyttää edestakaisin mahdollisimman nopeasti. Tässä olivat avainasemassa ohjaajan tasapaino ja kropan hallinta. Ensimmäinen kierros mentiin ilman ohjeita ja se kuvattin coaches eye-ohjelmalla jolla pystyttiin hidastaan ja katsomaan kuvaa kaikessa rauhassa. Seuraava kierros mentiin edellisen suorituksen ohjeistuksen mukaan ja kaikki paransivat huimasti.
Ihan mahtava koulutuspäivä ja ajelin hyvillä mielin kotiin. Kauan en ehtinyt kotona hengailla, mitä nyt Rymmen lenkillä käytin, sillä viideltä oli lähtö Länsirajan Kennelkerhon järjestämiin koirailtamiin Loma-Vietosille Meltosjärvelle. Olin kuskina, sillä itselläni oli myös seuraavana aamuna koulutus ja kyydissä olivat Karo ja Mari. Ilta oli hieno, paikka ihana, saunoimme ja lilluimme paljussa, söimme hyvin ja pelasimme mölkkyä. Itselleni lankesi myös valtavan hieno kunnia, minut palkittiin keron Vuoden Koiraihmiseksi, aivan upeaa! Kauniiden sanojen saattelemana hain pokaalin ja hehkuin varmaan ihan punaisena :)
Illan päälle pelasimme myös tietovisan jonka me Karon kanssa suvereenisti vedimme nimiimme!
Loma-Vietosen hienot puitteet
Mölkkymestaruus ei osunut meille :)
Ruoka oli odottamisen arvoista!
Vuoden nuori, Pellon eläinlääkäri ja kennelkerhon puheenjohtaja Pekka Salminen sekä allekirjoittanut
Tietovisan voittajat hienojen palkintojen kera jotka lahjoitti paikallinen (ja paras!) eläintarvikeliike Hallin Herkkupuoti!
Sunnuntaiaamu koitti aivan liian pian, mutta sitkeästi vastustelevista lihaksistani huolimatta menin treeneihin hammasta purren. Teimme Sepon opettaman lämmittelyn, rakensimme radan ja aloimme hommiin. Kisailimme tasapainoa ja vauhtia vaativissa tehtävissä ja treenasimme enemmän myös koirien kanssa. Seppo oli aivan ihana, sanoi että Reiska on sellainen tyyppi että se elää kehuista ja minun pitikin kehua sitä treeneissä joka esteen jälkeen ihan huikeesti, tiiättekö silleen että "jes, hyvä jätkä, ihan super, mahtava tyyppi!" Eikä sellaisella kimakalla tyttöäänellä, vaan oikeen kannustavalla ja matalalla äännellä. Tämä toimi oikein hyvin, aina kuin Reiska meinasi katsella ihan muuta kuin rataa ja minua, niin kovasti kehumalla se oli heti messissä että "aijaa, mamma kehuu, nyt pitää muuten mennä!"
Ja aivan kuin hurjassa meiningissä ei olisi ollut tarpeeksi, lähdin vielä Piian ja Arin kanssa maanantain vapaan kunniaksi hallille treenaamaan hyppytekniikkaa :) Ihanat, ihanat vapaat, mitä nyt oli pari vastoinkäymistä mutta ne hyvät hetket korvasivat pahat mennen tullen ja palatessa!
Tiukkaa treeniä, hullua harjoittelua on edellinen viikko ollut täynnä! Edelleenkin olen ollut ärsyttävässä nuhassa ja yskässä joka on hidastanut menoa jonkin verran, kaikki ylimääräiset lenkit ja aktiviteetit piti jättää pois jotta varmistin pääsyn torstain sekä lauantain treeneihin. Alkuviikko meni lähinnä kotosalla pyykkiä pesten ja siivoillen. Olin myös lupautunut hoitamaan Oonan Pablon kahtena päivänä. Maanantaina juoksutin ruunan ja se meni tosi mukavasti. Lihasta on tullut valtavasti lisää ja sen työmoraali on äärettömän hyvä. Ei puhettakaan että se näyttäisi nyrpeää tai kyllästynyttä naamaa ikinä, aina yhtä hyvillä mielin se lähtee töihin. Se oli jotenkin äärettömän symppis kun kehuin sitä juoksutuksen aikana: se oikein pörhisteli ja tarjosi sitten koko ajan aina vain parempaa suoritusta. Kyllä hevoset on viisaita, niin upeasti kuuntelevat äänenpainoja ja mitä enemmän kehuin oikein "överisti" niin sitä enemmän se paransi koko ajan. Hieno Pablo!
Keskiviikkona pidin pelkästään hoitopäivän vaikka selkään teki mieli ihan älyttömästi! En kuitenkaan halunnut riskeerata seuraavan päivän aksaharkkoja joten mieli oli maltettava. Toisaalta oli mukava vain harjailla, pestä jalat ja raaputella hevosta. Siivosin karsinan, täytin heinäverkot sisälle ja ulos, vein tarhaan vettä ja laitoin rehut valmiiksi. Tämän jälkeen tyytyväinen polle karsinaan iltaheinille ja itse ajelin kotiin. Täytyy kyllä sanoa että Oona on tehnyt tosi hienoa työtä Pablon kanssa, sitä ei edes meinaa tunnistaa samaksi hevoseksi kuin muutama kuukausi sitten!
Torstaina olikin taas Pellon treenien aika. Minna-parka on vieläkin sairaslomalla telottuaan polvensa ja näin ollen on pelistä pois vielä jonkun aikaa joten tämän päivän kokoonpano oli Anne, Friida, Reino, Pentti ja allekirjoittanut. Krista ja Kätkä eivät tällä kertaa päässeet mukaan, mutta ehkäpä se tekee koiralle ihan hyvääkin pitää pikku tauko ja sulatella oppimiaan uusia asioita. Teimme ihan yksinkertaista rataa, mutta etenkin Pentin kans tuntui etten päässyt oikein puusta pitkälle. Paikallaolo sillä alkaa sujua jo todella hienosti joten siihen emme joutuneet puuttuman lähes ollenkaan.
Radan alussa oli hyppy, A-este, hyppy ja putkeen ohjaus. Olin jo heti ongelmissa ensimmäisellä putkeen lähettämisellä, heilautin ihan liian nopeasti kättä enkä ohjannut koiraa tarpeeksi selkeästi putkeen. Tein myös ihan liian äkkinäisen jarrutuksen jolloin luonnollisesti myös koira jarrutti että mihin tässä mennään. Kun rauhallisesti "keilasin" kädellä sen putkeen ja ohjasin loppuun saakka tekemättä äkkijarrutusta alkoi tämäkin sujua.
Seuraava ongelmakohta oli putken jälkeen oleva este. Teimme ensin niin että jäin odottamaan Penttiä esteen toiselle puolen valmiiksi ja siitä oli tarkoitus jatkaa toiselle esteelle joka oli edellisen vieressä. Ensin en älynnyt jarruttaa Bentleyn hurjaa vauhtia ennen ensimmäistä putken jälkeistä hyppyä ja sehän lensi varmaan kaksi metriä ohi minusta kun tarkoitus olisi ollut että se jää eteeni josta olisin voinut ohjata sen seuraavalle hypylle. Tätä jankattiin ties kuinka kauan ja vaikka sain jarrun kuntoon, Pentti ei silti halunnut uskoa että niin kauas ei tarvi hypätä. Arikin kokeili ja vaikka se meni hieman paremmin kuin minun kanssani, ei se oikein osannut vielä ohjaukseen vastata.
Päätimme kokeilla hieman erilaista tietä tälle esteelle ja jäinkin odottamaan sitä putken ja esteen väliin. Tästä ohjasin sen jarrun kanssa yli ja yritimme seuraavalle viskileikkausta. Se hyppäsi kyllä hyvin, mutta ei jatkanut sujuvasti etenemistä vaan pyörähti. Tässäkin oli kyse minun hitaudesta ja väärästä ajoituksesta. Jotenkin tuntui etten oikein ollut itse ollenkaan niin hyvässä vireessä kuin olisi pitänyt, yritin kyllä kovasti keskittyä mutta plörinäksi se meni.
Reinon kanssa meni hieman paremmin. Muutaman kerran piti ottaa A-este uusiksi kun se ei halunnut millään muistaa että ne takajalat piti olla siinä kontaktilla. Tästä en halua luistaa, sen tulee tehdä se joka kerta just eikä melken oikein, muuten koko tähän asti tehty työ on mennyt hukkaan. Parin toiston jälkeen se alkoi hienosti ottamaan kontaktit ja palkkasin sitä valtavasti. Yhdet rallitkin se sai aikaiseksi mikä oli odotettavissa sillä Reinolla oli takapuoli just niin lentoon lähdössä kun voi olla koko ajan ja kun Ari meni sitä kesken radan kehaisemaan niin johan lähti :)
Siihen jäi onneksi rallittelut ja saimme keskittyä tekemiseen. Keppeihin on tullut ohjureiden ja verkkojen myötä valtavasti varmuutta ja rytmiä, R osaa hakea jo tosi hienosti kepit sieltä vaikeammaltakin puolelta, olen kyllä ylpeä siitä!
Kaverini Piiakin tuli katsomaan treenejä ja kokeili omalla suloistakin suloisemmalla bortsutytöllään putkea. Bella ei ollut aikaisemmin ikinä agilityä kokeillut ja hienostihan se meni. Putki pystyttiin jo laittamaan pienelle mutkalla ja siinäkään ei ollu mitään ongelmia. Piia ehti myös napsia muutamia kuvia ja pari pientä videonpätkää, kiitos niistä hänelle!
Lauantaiksi olin ilmoittautunut Kim Berglundin koulutukseen ja tällä kertaa olin liikenteessä itsekseni. Pentti ja Reiska olivat tietysti molemmat mukana ja kävimme alkuun taas hyvän lämmittelylenkin. Onneksi minun "ryhmässäni" ei ollut muita, eli sain ihan todella tehotreenin ja vastinetta koko rahalle. Tänään huomasi selvästi kuinka paljon oma fiilis ja vireystila vaikuttaa, meillä meni niiin paljon paremmin nyt. Ainoa mikä vähän harmitti oli Reinon kova yritys päästä kurkkaaman Kimin koiraa Ranesta sen häkille ja jouduin jo vähän suuttumaan että nyt herra töihin siitä. Onneksi radalla sen mielessä ei käynytkään muut jutut ja hienosti selvitimme radan kerran toisensa jälkeen.
Pentin kanssa onnistuimme paremmin kuin koskaan aikaisemmin! Hauska kun Kimin äiti joka toimii mm. agilitytuomarina sanoi että ei tehdä lähdön paikallaolosta numeroa kun se noin hyvin pysyy :) Eli ilmeisesti yksi ongelma ollaan aika kivasti selätetty, sanoin kyllä että nyt vain vahvistan sitä kun se on ollut hieman ongelmakohta meille. Alussa B meni kolmannen hypyn ohi että vilahti parikin kertaa ja mietin että mikä hitsi tässä nyt mättää. Olin kuulemma käsieni kanssa kuin lentokone siipineen, eli kädet lähemmäksi kroppaa niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Päästiin hienosti keinulle asti jossa unohdin jarruttaa jolloin tuli melkein lentokeinu. Kokonaisuudessa rata meni aika mukavasti, päästiin jo ihan kunnolla etenemään. Muutamaa kohtaa jouduimme hiomaan useampaan otteeseen jotta saimme hyvän suorituksen. Yhtäkin valssia jankkasin varmaan kymmenen kertaa ennen kuin sain ajoituksen nappiin. On se pirun tarkkaa, jos olin vähänkään etuajassa Pentti ei hypännyt vaan kääntyi minun mukaan ja taas jos tein sen liian myöhään se tiputti riman. Huija, tällaisia "ongelmia" ei olekaan Reiskan kans. Ei sillä että valittaisin, itsehän olen teknisempää ja nopeampaa koiraa toivonut ja nyt on sellainen käsissä. Pentin rimanpudotteluun sain myös hyviä ohjeita, Kim sanoi jos virhe oli minun niin osasin palkata mutta kun se ei vain kunnioittanu estettä ja pudotti sen vuoksi, pysäytin etenemisen siihen ja otin uudestaan.
Treenit olivat mahtavat, paaaaljon paremmat kuin viimeksi Kimin valkku! Hyvillä mielin ajelin kotiin ja matkalla Penttikin pääsi kotiin, se olikin meillä kyläilemässä koko viikonlopun. Teki varmasti sekin osansa treenien onnistumiseen kun sai luotua paremmin suhteen koiraan kun vietti enemmän aikaa sen kanssa. Meillä olikin varsin kiva viikonloppu, pojat pääsivät Minnan koirien kanssa metsälenkille irti juoksemaan, Pentti sai hierontaa ja se näytti viihtyvän meillä paremmin kuin hyvin.
Tosi laadukas kuva, mutta yritäppä ottaa tuosta ryhmärämästä parempaa :)
"Kato äiskä, nyt se syö minun luun, nyyh..."
"Vaikka se vetaskin sen meikän luun kasuriinsa niin on se silti ihan hyvä tyyppi!"
Reino-parka, se oli ihan orpona kun Pentti lähti, lohduttomana se käppäili ympäri kämppää ja mietti että mitä ihmettä sitä keksisi. Viimein se tyytyi tilanteeseen ja vielä kun se sai illalla käydä rallittelemassa Rymyn kanssa oli elämä pienen koiran mielestä oikeastaan aika jees!
Näin täällä on taas viikko kulunut, toivottavasti mukavasti menneet treenit poikien kans jatkuisivat. Ollaan kuulosilla taas, kommenttiboxi on edelleen avoinna, sinne siis kehitysideoita, palautetta, kysymyksiä tai kertokaa vaikka ihan miten teidän viikkonne on mennyt!
Muoks. Te jotka aktiivisesti painelette tuota en tykkää-nappulaa, kertokaa ihmeessä miksi näin, olisi mukava kuulla parannusehdotuksia! Kommentoikaa vaikka anonyymisti jos ette omalla nimimerkillänne halua.
Jos koirat olisivatkin ihmisiä? Minkälaisia kavereita meillä olisikaan keskuudessamme? Tänään otetaan pieni ajatusleikki ja huvitellaan vähän toisten kustannuksella ;)
Reino on sellainen hyvän perheen kauluspaitapoika. Pukeutuu siististi, muttei missään nimessä vedä överiksi. Siistit farkut, mielellään vaikka hiekan väriset, Paita kaulusmallia, muodikkaasti hieman auki mutta ei missään nimessä liikaa. Älykkömallin lasit, hiukset huolellisesti laitettuna se on ehkä se kaveriporukan uhoaja, mutta tositilanteessa se jäätyy totaalisesti ja pakenee sen isomman kaverin taakse. Tuoksu on Reinolle kaikki kaikessa, Tyyppi käy joka ainoan hyvän hajusteen kaupassa läpi, valkkaa huolellisesti kaikista eteerisimmän ja omaa nenää miellyttävän, sitä voi sitten suihkutella vaikka lakanoihin ja pyöriä niissä nautinnollisesti salaa kaikilta. Kun Reiska löytää tyttö-, anteeksi poikaystävän, valinta tapahtuu muutaman tärkeän kriteerin perusteella: tuoksu, tuoksu ja vielä kerran tuoksu. Jos tyyppi ei käsitä että Reino haluaa nauttia siitä kun kiehnää hyvänhajuisen kollin kyljessä, se ei ole Reinolle se oikea.
Rymy, karjalalippis, nappiverkkarit ja reikäinen t-paita. Amisjätkä Rymy on miehekkään komea ja tietää sen! Rymyn ei tarvi koreilla vaatteilla, naisia kaatuu kuin heinää sen miehekkään olemuksen ja hyvän huumorintajun edessä. Jätkä on päättänyt lukea itselleen perusammatin, tehdä duunia ja iskeä naisia. Viikonloput koulun ohella menee corollalla ajaessa, karvanopat heiluu basson jytkeen tahdissa ja takapenkillä kihisee lauma yläasteikäisiä typyköitä. Rymy on valtavan suosittu myös kavereiden keskuudessa, se on reilu jätkä joka ei turhista hötkyile. Koska Rymylle riittää naisia enemmän kuin ehtii hoitelemaan sen ei tarvitse ottaa matsia kenenkään kanssa. Ja kuka hullu nyt sen kanssa matsata haluaisikaan, lihasta ja asennetta löytyy enemmän kuin tarpeeksi!
Toiveeni pikaisesta tervehtymisestä onneksi toteutui ja pääsin kuin pääsinkin eilen aksatreeneihin, jippii! Ajelin tuulispäänä kotiin hakemaan Reinon ja treenilaukun ja siitä jatkettiin Ylitorniolle hakemaan Anne ja Friida. Vielä yksi kyytiläinen väliltä mukaan, Bentley nimittäin ja huristelimme Pelloon. Kävimme hyvän lämmittelylenkin, pojat hölkkäsivät lihakset lämpimäksi ja lisäksi leikitin etenkin Penttiä oikein kunnolla, vanhan koiran lihaksisto vaatii hieman enemmän aikaa vetreytyäkseen kuin nuoremman. Lisäksi vielä rauhalliset, lyhyet venytykset ja sitten halliin. Krista ja Markekin ilmestyivät paikalle pian meidän jälkeemme ja Kätkäkin pääsi omalle verkkalenkilleen.
Hallissa oli vielä täysi hulina päällä kun saavuimme, edellinen ryhmä keräili koiriaan ja odottelimme hetken häkkien vapautumista. Sitten ei kun hommiin! Aloitimme ensin Pentin kanssa kokeilemalla mitä se tuumaa kontakteista, ensimmäisenä testissä oli A-este. Carita sanoi että suhina toimii sille jarruna ja hyvin se kuunteli. Pääsimme myös siihen pisteeseen että tein suhinan, sanoin paikka ja pääsin itse etenemään kunnes vapautin sen mukaan. Seuraavaksi testattiin puomia ja aluksi laitoimme sille targetin, eli alustan jossa oli palkka jotta se pysähtyy oikeaan paikkaan. Tässä kun yritin pyytää sitä odottamaan paikalla kun itse jatkan matkaa, se vain lähti mukaan kunnes otimme targetin pois ja kokeilimme uudelleen. Nyt onnistui, Pentti keskittyi nyt minuun palkan sijasta ja malttoi kuunnella.
Paikalla istutaan kuin tatti konsanaan
Humpsis, ja näin menee A Pentin tyyliin!
Seuraavaksi A-estettä pääsi kokeilemaan Kätkä. Otimme sen Arin kanssa ensin kahteen taluttimeen mutta minä pöljä sohlasin sen omani kanssa ja se sekaantui koiran jalkoihin kesken kaiken, pirhana! Kätkä ei tästä onneksi pahemmin piitannut, vähän se oli silleen että iiks, apua, mutta kunhan nakki ilmestyi näköpiiriin oli kaikki taas paremmin kuin hyvin. Kokeilimme muutaman kerran ja se rohkaistui kerta kerralta vain lisää. Opetimme sen heti alusta siihen että sen takatassut jäävät kontaktille ja etutassut maahan. Kätkä ei mennyt tällä kertaa puomia, tuumimme että taitaa yhdelle kertaa riittää tämä ja siirryimme sitten muihin harjoitteisiin.
Vai että tuo pitäs mennä?
No sehän ole homma eikä mikhään!
Näettekö, näin meikä osaa!
Teimme pienen radan jonka aloitin muistaakseni ensin Pentin kanssa. Rimat olivat maltillisesti neljässäkymmenessä viidessä sentissä ja alkuun otin pari kertaa paikalla pysymistä palkkaamisen kera. Huomattavaa parannusta oli tapahtunut jo nyt, se ei puoliksikaan yhtä montaa kertaa lähtenyt omine lupineen hyppäämään joten olen kyllä todella tyytyväinen! Rimojakaan ei tippunut niin paljon, se keskittyi eikä enää kiirehtinyt niin valtavasti hätiköiden perään. Koira vastasi mukavasti ohjauksiin, kuunteli ja teki parhaansa, enempää ei voi vaatia.
Hän on niiiiin upea!
Kaksi touhoa!
Kätkä meni samaa rataa kuin Pentti (hah, tyyppi vasta toista kertaa treeneissä :) ja aluksi itse söhläsin kun en muistanut että se on vielä niin kokematon. En ohjannut tarpeeksi selkeästi ja tein sille vielä liian vaikeita teitä. Onneksi on valkku joka auttaa ja näin saatiin Kätkäläisenkin kanssa hienoja pätkiä. Koirassa ei ollut kyllä mitään vikaa, se oli motivoitunut ja innostunut tekemään ja yritti kyllä parhaansa, ohjaaja joutui aina hetkittäin vain korjaamaan omaa toimintaansa!
Ari ja Kätkä
Hommahan menee putkeen!
Palaverin paikka
Reinon kanssa teimme hieman vaikeutettua rataa ja kymmenen senttiä korkeammilla rimoilla. Jestas että se oli mukana ihan joka solullaan, ikinä se ei ole ollut noin messissä! Vaikka yleisöä oli poikkeuksellisen paljon ja Kristakin makasi hallin toisessa päässä kuvaamassa se ei lähtenyt mihinkään, oli vain tosi vauhdissa tekemässä sitä mitä pitikin.
Näin intona se on lähdössä mukaan!
Heti ensi esteeltä öristiin niin vallan mahdottomasti ja vauhtia riitti. Itse mokasin vain toisen putken lähetyksen ja se meni väärään päähän. Luulin että nyt se karkasi ohjauksesta mutta Ari sanoi että ihan oikein se teki, meni sinne minne ohjasin. Kepit mentiin taas ohjureiden avulla ja se on kyllä löytänyt nyt kivan rytmin niihin, saa oikeasti jo itekin liikkua muutenkin kuin sipsuttelemalla. Harjoiteltiin takaakiertoja, japanilaista ohjausta sekä putkelle lähettämistä hieman kauempaa. Jotenkin en ole aikaisemmin osannut luottaa Reiskaan että se menee sinne putkeen, mutta meneehän se kun se tekee töitä oikeasti keskittyneenä.
Sinne se vain vilahti!
Upea hyppy!
Ja meillä on oikeesti aika kivaa!
Kaikista iloisin olen tietysti tuosta meidän Reino-rievusta, niin pitkä ja kivinen tie on vaellettu ja nyt alkaa tuntua siltä että meillä on paljon parempi keskinäinen yhteisymmärrys ja molemminpuolinen luottamus. Olen pyrkinyt pehmentämään omaa otettani ohjaajana, toki olen vieläkin kohtalaisen jämäkkä, mutta turhaa kovuutta on jäänyt paljon matkan varrelle. Tämä heijastuu sitten mukavasti treeneihin, nyt voin keskittyä oikeasti siihen radan kulkemiseen eikä tarvi koko ajan vilkuilla että mitä se karvakorva oikein puuhaa, pysyyköhän se mukana vai viilettääkö se omille reiteilleen.
Tämä kuvastaa aika hyvin fiiliksiä just nyt!
Olin eilen illalla niin kovilla kierroksilla etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut, kyllä minua on siunattu paljolla ja olen siitä valtavan kiitollinen. Ihanat koirat, ihanat ystävät ja perhe <3 Toivottavasti tämä hyvä noste jatkuu ja jos ei jatku, niin käydään taas vähän ryömimässä siellä pohjamudissa ja noustaan sitten takaisin ylös!
Nuhanenä täällä terve! Sairastuin karmeaan flunssaan ja nyt täytyy vain toivoa että ehdin parantua tarpeeksi torstain treeneihin, minulla olisi siellä taas samanlainen koiraporukka treenattavana kuin viimeksi, joten nyt pitänee ottaa oikein rauhallisesti että saa taas agiliitää torstaina!
Loput vappuvapaat menivät taas vauhdikkaissa merkeissä: lauantaina kävimme Rymyn kanssa eläintenkouluttajan koenäytössä jossa herralle opetettiin tokohyppy. Tosi kivasti se sen hoksasi mitä vaadittiin ja päästiin lopussa jo siihen että se jää esteen taakse seisomaan ja tulen itse vierelle ja pyydän sen sivulle. Tässä vielä fb-päivitykseni siltä päivältä:
Hih, Rymy sai valtavan hauskoja kommentteja tänään eläintenkouluttajan koenäytössä"Voi että mikä möhkö, paljon se painaa?" Rymy heittäyty mm. mulle
syliin pitkin pituuttaan köllöttämään kun odoteltiin niin sekin oli
varsin hupaisaa (metsästyskoirathan ovat tunnetusti vaarallisia ja
epäsosiaalisia vai mitensoli?). Herra suoritti elämänsä eka kertaa
tokohypyn loistavasti ja koko harjoitusten ajan sen häntä heilui
lakkaamatta ja naama oli naurussa. "Voisko se jäädä tänne meidän kans"?
Kyllä jämptit vain on<3
Kotiin tultaessa pääsi Reino vielä lenkille ja sen kanssa harjoiteltiin vapaana kulkemista. Ihana kun siihen voi jo aivan eri tavalla luottaa kuin vaikka puoli vuotta sitten, enää ei korvat ole pelkästään koristeena vaan ne joskus ihan oikeasti toimivatkin :)
Jeah, kyllä meikäpoika osaa!
Sunnuntaina ajelin lievästä flunssasta huolimatta Mäntylahen tallille jossa oli tarkoitus pitää muutama tunti. Sää ei suosinut mutta räntäsateesta huolimatta ratsastajat jaksoivat tehdä parhaansa. Taake oli poikkeuksellisen hankalana ja Lauralla alkoi olla tuskalliset oltavat kyydissä kun herra ei suostunut edes asiallisesti ravia nostamaan. Kiipesin pieneksi hetkeksi kyytiin ja meni itsellänikin aikaa ennen kuin ruuna alkoi toimia kunnolla.
Sillä oli nyt joku ihme en-pysty-en-kykene-sitten-millään-juttu meneillään. Vaikka se vaikuttaa oikealta itsepäiseltä muulilta, sitä pitää aina väliin kohdella hyvin herkästi ja kun se huomaa että ai, oikeastiko pitää tehdä ja sen kimppuun ei niin sanotusti "hyökätä" se antaa kyllä parastaan. Kotiin lähtiessäni huomasin että olisi ehkä sittenkin ollut parempi idea jäädä aamulla peiton alle, olo tuntui kuumeiselta ja todella vetelältä. Loppuilta menikin vain peiton alla makoillessa ja elokuvia katsellessa ja iltaa myöten olo hieman kohentui.
Tietenkään tämä höyrypää ei oppinut edellisestä päivästä mitään, vaan lähti sovituille reissulle vaikka parempi olisi ollut vain levätä. Ajelin Kristan luo josta jatkoimme matkaa Hirvaalle Ratsukievarille. Ystäväni oli pyytänyt katsomaan hänen ratsastustaan jos voisin olla hänelle avuksi, nyt oli ollut hieman probleemia vasemman laukan noston kanssa ja jotain pientä säätöä. Krista kysyi että halutaanko että kuvataan ja tietysti haluttiin :) Ikinä ei saa päästää vapaaehtoista kuvaajaa kynsistään!
Meillä oli oikein rattoisa tunti, ilmeisesti ystäväni sai jotain apua, ainakin hän vaikutti varsin iloiselta ja tyytyväiseltä!
Mitähän tässä selitetään ? :)
Kävin itsekin hevosen kyydissä, minun on huomattavasti helpompi olla avuksi ja kertoa mitä tehdä kun saan jonkunlaisen tuntuman ratsuun (seliseli, halusin vain kyytiin kun se näytti niin kivalta:). Leka on aivan ihana latvialainen ruuna, todella isoliikkeinen ja hetkittäin tuntui että lennän varmaan metrin satulasta joka askeleella! Kaunista ei meidän meno ollut sillä kuten joka kerta, en ollut nytkään varustautunut ratsastuskamppeisiin (joko sitä voisi jo oppia että aina mulla tulee se, "anna kun käyn ihan pienen hetken kyydillä :)".
Tallijuttujen jälkeen jatkoimme Kristan kanssa kohti Rovaniemeä hakemaan ystäväämme Markettaa joka oli tullut tänne lomailemaan. Olipa ihan höpöttää ja nauraa porukalla, käytiin syömässä ja shoppailemassa ja viimein palattiin takaisin Kristan luo. Itse lähdin saman tien kotiin jossa totesin että saunan jälkeen on kaikista parasta vain kömpiä sängyn pohjalle.
Pienestä (lue karmeasta!) flunssasta huolimatta vapaat olivat ihanat, mikään ei ole kivempaa kuin harrastaminen ihanien ystävien kanssa!
Ensimmäiseksi tahdon kiittää mukavista kommenteista liittyen edelliseen kirjoitukseen, niin täällä blogissa kuin "oikeassa" elämässäkin. Yhtään negatiivista huomautusta en ole saanut kuulla vaikka hieman sitä pelkäsin. Paljastin kuitenkin itsestäni niin isoja asioita joten sitä on väkisinkin vähän herkillä, mutta en silti kadu tekstin julkaisua. Tällainen minä olen, hyvine ja pahoine asioineen ja jos en jollekin tällaisena kelpaa niin sillehän ei sitten mitään voi. Onneksi oikeat ystävät ja mahtavat ihmiset tunnistaa tällaisina hetkinä, eli vielä iso kiitos!
Tänään vapunpäivänä meillä sataa vettä, mutta mieli on tässä talossa varsin korkealla. Eilen vappuaattona matkasin siis agilitytreeneihin vähän erilaisemmassa porukassa. Minna oli telonut jalkansa ja Annella oli työvuoro, mutta mukaan lähtikin poikkeuksellisesti Krista ja täällä blogissakin esiintynyt porokoira Kaukametsän Kätkäläinen. Tämähän ei suinkaan jäänyt tähän vaan poikkesimme hakemaan myös tuttavani bordercollien jonka hän lupasi minulle kisa- ja treenikaveriksi, Ja kyllä, Reino oli myös mukana tietystikin, mutta herran ollessa vielä kisakarenssissa haluaisin päästä itse kisaamaan, polte on nimittäin aivan valtavan kova! Caritan kanssa sovittiin että kokeilen hänen koirallaan joka on jo pitkälle treenattu mutta virallisesti se ei ole vielä startannut kisoissa.
Veljekset kuin ilvekset
Upea Bentley-herra
"Pena" hyppäsikin kyytiin kuin olisi aina meidän kanssa reissannut, ihana tyyppi. Reinoa se nuuskaisi varsin ystävällisesti ja ne olivatkin oikein hyvää pataa koko reissun ajan, Kätkä nukkui matkan Kristan jaloissa ja Repe ja Pena olivat sulassa sovussa takana. Pellossa olimme hyvissä ajoin ja hieman tokoilimme odotellessamme Aria. Kokeilin ensin miten meillä sujuu Bentleyn kanssa ja voi luoja se koira on mahtava! Aivan kun se olisi aina minun kans treenannut ja olisin melkein siltä istumalta voinut lähteä sen kanssa vaikka kisakentille, niin kivasti se toimi.
Seuraavaksi pääsi Kätkä touhuilemaan ja on sillä vain motivaatio kohillaan. Vaikka sen kanssa ei sen ihmeemmin ole tokoiltu, se yritti parhaansa ja kontakti oli kyllä hyvä. Reinohan ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja se oikein röyhisti rintaansa kuin sanoakseen että katos nyt mamma, osaanhan minäkin, älä vain hylkää minua noiden toisten vuoksi. Enhän minä sitä ikinä tekisi, Reinokin on omine vajavaisuuksineen täydellinen koira ja täytyy mennä sen ehdoilla. Se tarvii apua ja ymmärrystä ja kun löydetään nappulat millä äijä toimii rentona niin se on siinä!
Tämä on yksi suosikkikuvistani, Reino on niin sirojalkainen :)
Kontakti kunnossa <3
Ja sitten leikitään!
Hepulikohtaus, mutta YHDESSÄ mamman kans, ei omia reittejä niin kuin yleensä!
Rakensimme halliin aivan perusradan jossa lähinnä testasimme miten uudet koirat toimivat. Aloitin Bentleyn kanssa ihan ensin parilla esteellä ja lähdössä pysymisellä, sillä on kuulemma ollut siinä hieman ongelmia ja välistä herra karkasikin omin luvin hyppimään. Topakka käsky, esteen taakse lähtöasentoon ja takaisin koiran luo palkkaamaan toimi jälleen kerran hyvin ja saatiin lähes kokonaan kitkettyä tämä pois. Bentley selvästi rakastaa agilityä, se oli aivan liekeissä koko ajan ja joskus se oli jopa niin hätäinen ja kiireinen että sen vuoksi muutama rima tuli alas. Tässä pitää itse olla valtavan tarkka rytmityksen kanssa etten itse omalla liikkeellä saa sitä kiirehtimään.
Kätkällä ei ollut mitään ennakko-odotuksia mitä hallilla oikein tehdään ja se lähti varsin avoimen oloisena mukaan. Sen kanssa opeteltiin ensin hyppyjä ohjauksessa ja mentiin myös putki. Ensin Kätkä oli että mitä ihmettä kun ohjasin sen putkeen. Ei se mikään ihme ollutkaan, sillä äijä ei ollut oikeaa putkea mennyt vielä koskaan ja tämä mainittu oli vielä mutkalla. Suoristimme putkea ja silloin jätkä sujahti sinne jo toisella yrittämällä, hieno ja luottavainen poika! Loppujen lopuski mentiin Kätkänkin kanssa jo pientä radan pätkää. Arikin kehui poikaa nopeaoppiseksi ja lupaavaksi agilitykoiran aluksi, kyllä Krista saa olla ylpeä tuosta koirasta <3
Reino, niin, Reinohan on sellainen hömppä :) Se kerran lähti kohti Kristaa joka kuvaili sivummalla ja itse olisin vain jatkanut rataa kun se tuli kertakarjaisulla takaisin mutta onneksi Ari muistutti minua kuinka tärkeää on heti viedä se häkkiin jos tekee noin. Ei saa palkata siitä että se possuilee jatkamalla rataa. Itseksensä sitä alkaa hyvin pian lipsumaan, on se hyvä että on koutsi joka vaatii! Kunhan herra oli häkitetty kolmisen kertaa se toimi loistavasti. Örinän kanssa mentiin mutta hanskassa pysyttiin. Kepeillä meillä oli verkot ohjureina ja herra R sai niin hienon rytmin ettei tosikaan! Se on kaikesta huolimatta aivan mahtava koira jonka kanssa ei ainakaan tule tylsää hetkeä.
Reino liitää!
Treenien loputtua ajoimme Kristan kanssa hyvillä mielillä kotiin. Kaikki koirat olivat toimineet paremmin kuin hyvin ja nauroinkin että en taida palauttaa Bentleytä kotiin laisinkaan, niin ihana se oli! Kätkää olisi ollut hieman vaikea pölliä Kristan nenän edestä joten se sai mennä emäntänsä kanssa kotiin :) Pakkohan Bentley oli kotiin viedä mutta ilmeisesti saan vielä tämän ihanan kaverin kanssa vielä jatkossakin treenata.
Oli aika mielettömän upeaa treenata kolmella niin erilaisella koiralla, oppia tuli taas valtavasti! Ja pitää vielä hehkuttaa kuinka upeat mahdollisuudet meillä on täällä treenata: mahtava halli ja erinomaisen asiantunteva kouluttaja joka perhana tulee vaikka vappuaattona treenaamaan yhtä koulutettavaa, loistohomma!
.JPG)
