Action-viikko

Voi apua että onkin ehtinyt lyhyessä ajassa tapahtua vaikka ja kuinka! Edellisenä viikonloppuna kävimme mahtavalla porukalla Karungin Erämiesten järjestämässä mätsärissä ja päivä oli aivan mahtava! Sovittelin super-passattiini kaksi kuljetushäkkiä ja niihin menivät Nemo ja Rymy jotka matkustivat todella mallikkaasti haukkumatta ja vinkumatta, olin kyllä molemmista tosi ylpeä. Karo ja minä valtasimme etupenkit. Takana ajoi Krista kyydissään Mari, koiria oli mukana tällä kertaa Benny ja Kätkä. Paikalla ei ollut vielä oikein ketään meidän saapuessa ilmoittautumaan ja hetken jo olimme huolestuneita tuleeko sinne ylipäänsä ketään muita. Onneksi sinne muutamia koirakoita kuitenkin eksyi ja saatiin ihan kunnon kehät aikaiseksi.

Rymy meni muistaakseni lapinkoiran pennun kanssa samaan kehään ja sai punaisen nauhan oikein hienolla käytöksellä. Kyllä on harjoitus tuottanut tulosta! Muita isoja pentuja ei ollutkaan, joten Rymy meni suoraan BIS-kehään. Esitin Kätkän Nemoa ja Karoa vastaan ja kilpailu meni todella tiukaksi! Loppujen lopuksi Kätkä sai punaisen nauhan ja perustelut sille olivat, että se oli hieman "valmiimpi", molemmat esiintyivät tuomarin mielestä todella hyvin. Seuraavaksi oli punaisten kehä ja napattiin Kätkän kanssa sieltäkin voitto! Krista pääsi sitten itse BIS-kehään sillä halusin kuitenkin itse esittää Rymyn. Karo ja Nemo pääsivät myös BIS-kehään, Mari jäi harmillisesti tiukan kamppailun kakkoseksi tänään.

Kätkäläinen

Viimeisessä kehässä Rymy jaksoi olla tosi hienosti, hieman löysäähän se liike vielä on, kakara mikä kakara ja niin kuuluu ollakin. Se kuitenkin keskittyi ja seisoi paikallaan suhteellisen hyvin, ei voi olla kuin tyytyväinen. Me jäimme kuudenneksi (kehässä oli seitsemän) mutta Nemo kiri neljänneksi ja koko hela hoidon voitti Krista ja Kätkä! Palkinnot olivat erinomaiset, Rymy sai reissulta Jahti&Vahti penturuokasäkin, pokaalin ja ruusukkeen sekä omistajaa hemmoteltiin hienolla teemukilla ja auton aurinkosuojalla.

Nemo

Voittajan on helppo hymyillä!

Viime ajat ollaan Marin kanssa treenattu ahkerasti agilityä ja nyt ollaan jo voiton puolella siinä, että Reino ei enää yritääkään nuuskia maata ja pissailla esteisiin. Se tietää jo että se pääsee esteille ja nauttii tekemisestä tosissaan. Tänään treenattiin välistä vetoa ja valssia, ja tehtiin pieniä ratoja jossa käytimme näitä ohjausliikkeitä. Oppimista on vaikka ja kuinka, aina sitä huomaa kuinka olisi voinut ohjata paremmin, mutta tätähän tämä on, jatkuvaa opettelua! Tärkeintä että koiralla ja ohjaajalla on hyvä fiilis ja innostus säilyy!

MITÄ tässä tapahtuu?!

Ensi viikko onkin kiireistä aikaa: tiistaina mennään Marin kanssa Pelloon Rohki-hallille näyttelytreeneihin ihan siitä syystä että menimme ilmoittautumaan valintatilaisuuteen jossa katsotaan ketkä kahdeksan pääsevät mukaan agilityn alkeiskurssille. Vaikka meillä on nyt menossa kentällä alkeiskurssi, se loppuu kuitenkin jo lokakuun puolella ja silloin alkaisi olla aika hallikaudelle. Emme kuitenkaan missään nimessä koe olevamme valmiita minnekään jatkokurssille, joten katsotaan päästäänkö mukaan tuohon ryhmään. Voi olla että Reino on aivan kauhea, itkee ja huutaa taas vain eikä keskity. Toivotaan että näyttelytreeneistä olisi hyötyä ja se ehtii hieman totutella paikkaan.

Tämä viikko on vierähtänyt lähes kokonaan (jälleen kerran!) koiralun parissa, mutta mikäs sen hauskempaa! Loppuun pieni kevennys onnellisesta ohjaajasta kun koira suoritti tehtävän oikein!

Menoa ja meininkiä

Loma on kyllä ihana asia! Olen saanut hengata kotona mielin määrin ja tehdä mitä huvittaa, lähinnä olenkin koiraillut ja lenkkeillyt. Maanantaina kirjoittelin eteneväni pitemmän kaavan mukaan tuon Lirikan maastopelon (ja omani!) suhteen, mutta tiistai aamuna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä sillä saman pelottavan reitin. Ensin oli käytävä kuitenkin asioilla ja sillä välin sain kiihdytettyä itseni kauheaan stressiin ja ahdistukseen, miten ihmeessä selviäisin? Kotiin tullessani huomasin että se perhanan pyöröpaali enää edes ollut siellä! Naureskelin itselleni mutta ajattelin kyllä että saattaa Lirika silti ottaa kierroksia kun se odottaa sitä kuitenkin. Satuloin sen ja nousin selkään ja lähdin omasta mielestäni tosi rennosti ja varmasti liikkeelle (lue, tärisin jännityksestä ja hiki vain virtasi pitkin selkää, milloin minusta onkaan tullut tällainen pelkuri?!). Pakotin isän puhelimeen kanssani (handsfreellä tietysti!) ja höpötin koko ajan kaikkea yhdentekevää. Vähän ennen pelottavaa kohtaa Lirika alkoi epäröidä, mutta viime kerrasta viisastuneena olin ottanut raipan mukaan ja napautin sitä kevyesti jolloin se syöksähti eteenpäin kuin sähköjänis. Kohdalle päästyään se pälyili hyvin epäluuloisesti peltoa kuin se olisi varma että se pelottava valkoinen paali hyökkää jostakin. Yhtäkaikki, ohi mentiin. Seuraava koetinkivi oli seuraavalla pellolla hengailevat lehmät joita Lirika ei onneksi huomannut! Huokaisin jo helpotuksesta, kunnes pääsimme reitin keskivaiheilla olevalle tielle. Siellä oli melkein koko tien tukkeena jonkun marjastajan auto, voi perse. Ja ylläripylläri tien viereiset ojat olivat syvät kuin rotko (enkä liiottele yhtään!). No, sama taktiikka kuin viimeksi, nips naps raipalla persuksiin ja menoksi. Meidän meno näytti varmaan enemmän kirahvin koikkelehtimiselta kuin ratsastamiselta, mutta selvisimme ILMAN että kolhimme autoa ja vain yksi takajalka kävi ojan reunalla hälyttävästi, jes! Loppumatka sujuikin sitten kommelluksitta ja olin niin tyytyväinen oman pelkoni voittamisesta että vaikka en enää askeltakaan tuolla hevosella ratsastaisi, olisin silti tyytyväinen.

Lirika sai kotona oikein paljon sokeria ja kunnon harjauksen ja se näytti oikein tyytyväiseltä. Hetken lepäiltyäni lähdin Reinon kanssa pyöräilemään, kiersimme melkein kymmenen kilometrin lenkin rauhallisessa vauhdissa. Pidimme usein taukoja, etenkin maantiellä kun autoja tuli vastaan ja todella harva osaa väistää pyöräilijää VAIKKA tie olisi muuten tyhjä, älykääpiöt. Kotiin päästessämme olin niin totaalisen puhki mutta Reino se vain jaksoi edelleen porskuttaa, on niillä energiaa!



Eilen sain kylään harvinaisia vieraita: ystäväni Krista tuli lappalaiskoiransa Kätkän kanssa meille kuvailemaan ja kokeilemaan aksa-esteitä. Kätkä ei ollut aikaisemmin lajia harrastanut ja Kristan kokeiltua sen kanssa muutamia esteitä sain minäkin kunnian treenata hetken. Voi taivas mikä koira se onkaan: minun, ihan ventovieraan ihmisen kanssakin se lähti häntä heiluen liikkeelle ja oli niin innoissaan kuin koira voi olla! Se suorastaan lensi esteet ja meni putketkin kuin vettä vain. Harjoittelimme vielä hetken näyttelyesiintymistä ja siinäkään ei ollut moitteen sijaa. Saas nähdä pääseekö Krista tuomaan sen lauantaina mätsäriin minne itse olen Rymyn viemässä. Saisin esittää sen, joten pidän peukut ja varpaat solmussa että kerkiäisivät paikalle!

Reinosta ja Rymystä saatiin ihania kuvia, Reiska vain oli niin väsynyt eilisestä pyörälenkistä että sitä en viitsinyt juoksuttaa. Hieronta ja venyttely tuntuivat sopivan pojalle paremmin kuin hyvin, annetaanpas kuvien puhua puolestaan:

Pojat saivat myös uuden tähystys- ja lepotornion häkkiinsä. Etenkin Reino on niin hienohelma ettei suostu makoilemaan rapaisessa maassa, niin tämä oli oikein mieleinen asia. Tornia piti kyllä useaan otteeseen hieman korjailla, sillä meidän koirien aivokapasiteetti ei taida olla mikään älytön, Rymy putosi heti kättelyssä ja Reino pelkäsi mennä sinne ihan muuten vain. Noh, tämä on ainakin hyvää treeniä tulevia kontaktiesteitä varten, tasapaino kehittyy ja ne tottuvat korkeisiin paikkoihin ja kapeisiin portaisiin.

Nyt pitää kuitenkin jatkaa iltahommia, koirat odottavat malttamattomina iltalenkkiään joten jatketaanpas viikonloppuna tarinointia, see ya!

Jaksaa aksaa!

Ensimmäinen kesälomapäivä tältä viikolta takana ja hauskaa on ollut! Aamulla heräilin kaikessa rauhassa ja aamupalan jälkeen lähdin ajelemaan kylälle hakemaan koirille ruokaa. Juttelin hetken taas Katriinan kanssa Hallin Herkkupuodissa ja saimme ihan mahtavan lahjoituksen agilitykentällemme: Royal Canin agilityputkia noin kymmenen kappaletta! Ne voi tarvittaessa yhdistää ja ja niillä on erinomaista harjoitella etenkin ensimmäisiä putkia, sillä ne ovat avoimia ja lyhyitä. Kiitos Katriina, mahtava juttu!

Kävin myös äidin luona kahvilla ja oli mukava istua ja viettää kiireetöntä aikaa ja jutella kaikessa rauhassa. Taas sitä muistaa olla kiitollinen ihanista vanhemmistaan jotka jaksavat aina kuunella ilot ja murheet, kiitos äiti ja isi! Ilma oli todella sateinen ja päätin että nyt alkaa hevosillakin tallikausi, tarha alkaa olla aika kurainen ja yöt kylmiä ja pimeitä. Siivosin karsinat ja molemmat saivat uudet purut joissa on hyvä sitten illalla köllötellä. Mihinkään ei ollut kiirus, joten päätin lukea kesken jääneen Harry Potter-kirjan loppuun ja kävin saunassa. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen olin taas valmis reippailemaan ja lähdimme Marin ja koirien kanssa lenkille. Mukana oli tällä kertaa Benny, Reino ja Rymy. Lenkki oli aika lyhyt, emme edelleenkään käytä Rymyä vielä pitkillä lenkeillä ettei sen kasvu häiriinny mitenkään. Pojat vaikuttivat kuitenkin kaikki ihan tyytyväisiltä, paitsi Rymy siinä vaiheessa kun vein sen häkkiin ja jatkoinkin Reinonan kanssa matkaa autolle. Kauhea itku ja huuto jolta oli vain suljettava korvansa, sillä se nyt vain on fakta etten voi joka paikkaan ottaa molempia mukaan. Parempi totuttaa näin nuorena yksinoloon, vanhempana se voi olla vaikeaa.

Hain Marin ja Fannin autolla ja lähdimme kohti agilitykenttää kertaamaan eilisiä oppeja ja viemään lahjoitetut putket paikalleen. Molemmat koirat suorituivat oikein hyvin esteistä, Reinolla meinasi vähän vain ajatus karata ihaniin koiratuoksuihin, mutta pienellä äänenkorotuksella sain sen takaisin ruotuun. Kauheasti vain palkkaa ja innostusta, niin sitä paremmin se menee. Jos se kuitenkin päättää karata käskyn alta, niin kunnon käskyllä sen saa sinne palautettua, silloin on ihan turha hihkua ja lässyttää, ei toimi ei.

Reino style

Juuri kun olimme lopettelemassa, paikalle tuli Minna oman koiransa kanssa ja päätimme jäädä koirinemme katsomaan hieman taitavampaa meininkiä. Istuimme penkille joka on kentän laidalla, mutta kuitenkin aitojen sisällä. Ella meni todella taitavasti pyydetyt esteet, kunnes Minnan huomio hetkeksi herpaantui. Täysin varoittamatta se hyökkäsi kohti Fannia ja Maria, mutta onneksi Mari oli nopeampi ja sai nykäistyä Fannin valjaista ilmaan ja pyöräytettyä sitä toisen koiran ulottumattomiin kunnes Minna sai sen kiinni. Tilanne oli nopeasti ohi, eikä mitään fyysisiä vaurioita näyttänyt tulleen. Fanni kävi tämän jälkeen vielä kentällä, Mari halusi tarkastaa ettei sillä jäänyt mitään pelkotiloja itse paikasta. Onneksi se mennä vipelsi yhtä iloisesti kuin aina ennenkin eikä se näyttänyt tapahtuneesta traumatisoituneen. Minna tietysti pahoitteli kovasti, mutta vahinkoja sattuu ja tällaista se joskus koirien kanssa on. Tärkeintä että kaikki säilyivät ehjinä.

Fanny hyppää

Väsyneenä mutta treeneihin tyytyväisenä ajelin kotiin ja päätin käyttää vielä Lirikan harjauksen jälkeen kävelyllä. Nappasin sille riimun ja lähdimme kävelemään sitä viimeksi niin pelottavaa reittiä. Luojan kiitos se pyöröpaali oli viety pois, mutta toki matkalla voi olla aina kaikkea pelottavaa kuten lehmiä ja taloja :) Ajattelin että kävelytän sitä nyt ensin, huomenna ratsastan kentällä siitä suurimmat säpinät pois ja vasta sitten mennään ratsain tuo lenkki. Toivottavasti se silloin käyttäytyisi kauniisti, en halua taas joutua tappelemaan sen kanssa. Viimeisenä kävin vielä yhdentoista jälkeen tallissa antamassa yöheinät ja rapsuttelemassa molempia. Edelleenkään mikään ei voita sitä fiilistä kun talli on siivottu, hevoset rouskuttavat tyytyväisenä iltaheiniään ja on tosi rauhallista. Nyt voikin hyvillä mielin syödä iltapalan ja mennä nukkumaan, öitä nassukat teillekin!

Räyh, vinks ja wuf!

Tänään oli meidän ensimmäiset agilitytreenit joihin en lähtenyt mitenkään suurilla odotuksilla. Aavistelin kyllä että Reino ei ihan välttämättä esitä parasta antiaan, mutta se miten se siellä käyttäytyi ylitti pahimmat pelkoni. Se haukkui, vinkui, riehui kuin raivotautinen eikä keskittynyt yhtään. Puoleen väliin asti annoin sille aikaa ja koitin rauhoitella mutta lopuksi meni totaalisesti hermo ja läsäytin sitä persuksille hihnalla niin johan rauhoittui! Tämän jälkeen siihen sai edes jonkunlaisen kontaktin.

Pahoittelut ison takapuoleni ja kauniiden pikkuhousujen rajojen esittelystä, koiraa oli tarkoitus kuvata :)

Ensimmäisenä tehtävänä oli näyttää peruskäskyt istu, maahan ja paikka. Kunhan olin saanut sekoilevan koirani siihen pisteeseen että sille vaikutti käskyjä edes esittää, se teki ne ihan ok. Toisena koetuksena oli mennä hyppy, joka oli siis naurettavan pieni, kunhan koiran nyt tolppien välistä sai niin hyvä. Siinäkin Reiska keskittyi vain vastapäätä olevaan bokseriurokseen jonka se päätti ottaa kurssin arkkiviholliseksi. Kolmannessa tehtävässä renkaan läpi hyppäämisessä se alkoi jo keskittyä, sillä tätä ennen olin ottanut kovat aseet käyttöön ja rengas meni kuin vettä vain!

Kurssin loputtua meidät jaettiin kahteen ryhmään, edistyneemmät treenaa lauantaisin klo 18.00 ja toinen ryhmä tunnin myöhemmin. Ja herran jestas, me päästiin siihen eka ryhmään?! Ehkä minun ei tarvi heittää kirvestä kaivoon tuon koiran kanssa, nyt on viikko aikaa treenata lisää ja ennen kaikkea saada koiraporukkaa kasaan häiriöksi. Onneksi pääsimme Marin kanssa samaan ryhmään, voidaan sitten joskus vaikka kuvailla toistemme suorituksia.

Hei dude, siellä on kuvaaja!!

Hain vielä Rymyn autosta kentälle jossa se oli odotellut Reinon suoritusten ajan ja treenasimme hieman tokoa ja se meni kyllä tosi hyvin. Se malttaa keskittyä hulinasta ja ihmisistä huolimatta äärimmäisen hyvin ja sen hermot ovat aivan toista luokkaa kuin Reiskan, luojalle kiitos siitä!
Kotiin päästyäni ruokin koirat ja hevoset ja lähdin vielä Marin luo iltateelle ja katsomaan päivän mittaan näpsittyjä otoksia ja meinasin ihan oikeasti pissata housuun nauraessani meidän ilmeille, niin koirien kuin ihmisten :) Oli kyllä oikein mukava ilta vaikka vieläkin kyllä hävettää Reinon ja meikän sekoilu siellä agikentällä, niin eiköhän meistä jotain tule Minnan taitavassa ohjauksessa!

Tilannepäivitystä

Terve taas nassukat! Täällä Kainuunkyläm perukoilla ei ole kummempia ehtinyt tapahtua, tiedossa siis taas arkista päivitystä. Olen ollut nyt pitkää päivää töissä, yksi meidän tiskiläinen on kesälomalla ja me jäljellä olevat olemme hieman paikkailleet. Eipähän ole käynyt aika pitkäksi, sillä tekemistä ainakin riittää! Olen aamuisin juoksuttanut koirat pihalla ja samalla siivonnut häkin sekä tarkistanut että ruokaa ja vettä löytyy. Hevoset ovat vielä olleet yöt laitumella, Lirika on saanut tosin loimen yllensä sillä yöt alkavat olla jo melko kylmiä. Ajattelin ensi viikolla laittaa tallin oikein viimeisen päälle kuntoon ja tytöt saavat nukkua siitä eteenpäin sisällä, paskaralli alkaa jälleen kerran :) Kotona olen ollut vasta kahdeksan maissa illalla ja olen saman tien päästänyt karvanaamat juoksemaan ja sitten siitä on yleensä jatkettu lenkille, treenamaan tai sitten olen antanut niiden pöljäillä pihalla kaikessa rauhassa.

Vapaapäivinä oli onneksi hyvin aikaa touhuta kaikkea mitä mieleen juolahti. Maanantai meni sellaisessa tohinassa ettei tosikaan: aamulla kävimme Karon kanssa käyttämässä vanhuskoirat lenkillä ja siitä riensin suoraan Marin kanssa mustikkametsään. Pitihän meidän ottaa revanssi viime reissusta jossa tuli hädin tuskin ämpärin pohjallinen marjoja, mäkärät kävivät niin vimmalla kimppuun ettei siellä ollut erkkikkään. Nyt oli ilma lämmin ja aurinkoinen eikä öttiäisistä tietoakaan. Lisäksi meillä oli poimurit mukana, helpotti kummasti urakkaa. Saimme molemmat kymmenen litran ämpärin täyteen ja siihen olimme oikein tyytyväisiä ja lähdimme pienen siistiytymisen jälkeen käymään kaupassa.

Illalla oli vielä tiedossa näyttelyharkat, nyt oli minun vuoro olla vetäjänä ja voi taivas kuinka paljon porukkaa tulikaan! Kainuunkylän koulun piha oli aivan täynnä autoja ja alkuun suunnitellulle yhteislenkille osallistui hienosti porukkaa. Harmi vain että emme olleet ollenkaan varautuneet tuollaiseen ryntäykseen ja koirakot joutuivat odottelemaan pitkiäkin aikoja oman harjoitusvuoron välissä. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, olin kyllä niin sippi tämän suorituksen jälkeen kuin ihminen vain voi olla!

Tämän päivän lenkkimaastoja

 

Tiistaina pakkasin koirat autoon ja ajelin heti aamupäivästä käymään Torniossa. Kävelytin niitä ensin torpin ympäristössä missä oli siihen aikaan hyvin säpinää ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt molempien asiallisesta käytöksestä. Kävimme työpaikallakin moikkaamassa kavereita ja sielläkin ne tassuttelivat niin maltillisesti, kyllä mamma oli ylpeä! Kävimme työkaverini Minnan kanssa syömässä Hesellä jossa otin pienen hampurilaisen ja salaatin, kaikkea herkkuja ei voi kokonaan jättää pois, eihän?! Vatsa täynnä ajelin koirien kanssa kotiin ja annoin niiden hetken levätä ja taas tunnin päästä lähdettiin ajamaan, tällä kertaa tosin Ainolaan Rymyn kasvattajan luo. Mennessä käväisin Hallin Herkkupuodissa jossa Reino mallikkaasti nosti koipea lelukoria vasten, doup!! Onneksi se ei onnistunut sotkemaan kuin yhden lelun jonka tietysti ostin pois, omapa oli vikani kun en vahtinut paremmin :) Toivottavasti Katriina ei anna meille porttikieltoa, kamalia piskejä mulla!

Mari ja Benny

Meikä ja pojat

Ainolassa päästin ensin Rymyn hihnassa moikkaamaan sisaruksiaan sekä emoaan. Ihana oli nähdä minkälaisia muista on kasvanut, heille itselleen jäi neljä pentua, kolme urosta ja yksi narttu. Ja kaikista mukavinta oli nähdä Rommi-Rusina, pahnan pohjimmainen jonka eloonjäännistä ei oltu edes varmoja, siitä oli tullut aivan ihana! Otimme Rommin ja minun pojat maneesille mukaan ja päästimme kolmikon juoksemaan ja riehumaan. Ensin Rymy ja Reino olivat koko ajan Rommin kimpussa niin että toinen ei päässyt edes kunnolla juoksemaan, mutta kun kaveriin oltiin vähän saatu kontaktia, pikkukaverit pullauttivat Reinon porukasta pois. Ne eivät varsinaisesti ajaneet sitä pois, mutta tiedättehän tilanteen kun ärsyttävä iso/pikkuveikka yrittää tunkea leikkeihin jotka sille ei kuulu, se vain ignoorataan täysin. Odotetaan että se älykääpiö tajuaa itse poistua paikalta ja yleensä niin käykin. Rymy ja Rommi menivät joka paikkaan vierekkäin, aivan kuin ne olisivat olleet hihnalla toisissaan kiinni, huvittava näky :)

Tyyppi on vähän rymynny puskissa

Huomattiin myös että Rymmeli on aivan eri näköinen kuin muut pennut. Se on jotenkin solakampi ja pitkäraajaisempi ja näyttää enemmän sakemannilta kuin jämptiltä. Muut pennut on aavistuksen lyhyempijalkaisia, pyöreämpiä ja lyhyempirunkoisia. En tiedä onko tämä ero positiivinen vai ei, mutta minun silmään se on tietysti kaikkein kaunein :)

Kävimme Marin kanssa tänään illalla lenkillä Huitaperin vaarassa, ajelimme sinne autoilla ja lähdimme montuilta kiipeilemään. Koirat oli ihan täpinöissä ja mulla meinas totaalisesti mennä järki omien hurttien kanssa! Koko ajan riehuttiin johonkin suuntaan, yritettiin syödä kaikenmaailman kakkakikkareita ja huoh. Ehkä meillä on huomenna parempi päivä.

Reipas lenkkeilijä

Sain muuten viimeinkin ilmoitettua Rymyn sinne Pellon pentunäyttelyyn, aivan huippua päästä sinne! Nyt kuitenkin täytyy löpinät tältä illalta pikkuhiljaa lopettaa jotta ehtii nukkumaankin, mutta kuullaanpas taas!

Treeniä!

Jepulis, nyt alkaa homma rullata! Paino on viimeinkin alkanut laskemaan, nyt on kahdessa viikossa lähtenyt 1,5kg. Kaikista iloisin olen siitä, että olen kuntoillut joka päivä, milloin olen käynyt juoksulenkin, milloin treenannut painoilla tai käynyt reippaan kävelylenkin. Syömisenkin olen saanut pysymään tosi hyvällä mallilla, ruokapäiväkirja auttaa tosi paljon luomaan kokonaiskuvaa ja pysymään järkevissä rajoissa. Ja oikeasti ihmiset, juokaa vettä paljon! Sitä kun hoetaan joka paikassa niin ei se ihan tyhjää puhetta ole! Itsellä menee kahdeksan tunnin työpäivän aikana noin 2-3 litraa vettä ja se pitää tosi hyvin "napostelunälkää" loitolla!

Heh, selasin vanhoja kuvia ja tukkatyylejä, ei VARMAAN arvaa kuka on ollut inspiraation lähteenä ;)

Alkuperäinen...

...ja kopio :)

Toissapäivänä innostuin illalla lähtemään vielä juoksemaan ja sitten värjäsin hiukset ihan pikimustaksi, tulipahan ainakin vaihtelua! Jatkoin kotikampaamolinjalla ja rapsasin latvoista muutaman sentin pois ja saksin vielä otsiksen. Tykkäsin kovasti, tyyli muuttu kertaheitosta erilaiseksi ja yllättävän hyvin nuinkin tumma väri mulle sopi. Oli kiva olla töissäkin seuraavana aamuna kun ihmiset huomasi heti muutoksen ja sai paljon positiivisia kommentteja :)

Tosi tyylikäs räpsy, mutta tuosta näkee vähän uutta tukkaa

Koirien kanssa ollaan treenattu kovasti: eilen käytiin äitin luona ja esiteltiin Paula-siskolle kuinka hienoja poikia meillä on :) Siinä oli hyvä katsoa kuinka tutut liikkeet suoritetaan vieraalla paikalla. Illalla lähdin vielä Reinon kanssa lenkkeilemään. Olimme sopineet Marin kanssa että tavataan pyörätiellä (yleensä menen hakemaan Marin ja koirat pihasta) mutta nyt mukaan lähti yksi Marin kasvateista, nuori uros Benny ja ajateltiin että molemmille ipanoille tekee varmasti hyvää harjoitella ohituksia. Olin tosi ylpeä Reiskasta, se otti heti kontaktin ja mentiin ohi kuin ei mitään toista koiraa olisikaan! Jes, on tuosta harkkaamisesta ollut oikeasti jotain hyötyä! Pojat on muutenkin olleet lenkillä paljon parempia, kummankaan hihnat eivät juurikaan kiristy poikkeustilanteita lukuun ottamatta, mutta ajan kanssa uskon kaikkien ongelmien kyllä ratkeavan.

Tänään harjoiteltiin Rymyn kanssa näyttelyasennossa seisomista ja kehässä juoksua. Se köpötteli oikein kivasti vierellä ilman kontaktia kuten kuuluukiin. Seisominen tahtoi olla vähän ongelmallista kun se selvästikin halusi laskea pepun alas koko ajan ja katsoi vähän loukkaantuneena kulmiensa alta kun siitä ei palkkaa saanutkaan, riepuraukka! Reinon kanssa otettiin onnistuneita pätkiä seuruuta, paikalla oloa ja luoksetuloa. Myös maahanmenoa treenattiin ja sitä tarvitsee todellakin kerrata. Se osaa kyllä nyt olla oikeassa asennossa eikä enää köllähdä takajalat jommalle kummalle puolen, mutta se tarvii vielä selkeää käsimerkkiä suullisen käskyn lisäksi.

Ensi viikon treenitavoitteet alla molemmille:



Rymy

- kehäjuoksu sujuvaksi ja tasaiseksi  
                                    
- seisominen asennossa kymmenen sekuntia

Reino

- maahan ilman käsimerkkiä

Toki nämä eivät ole ainoita asioita mitä tulevalla viikolla harkataan, johan siinä kyllästyy kuka tahansa! Nämä ovat vain päätavoitteet mihin pyrin, katsotaan miltä näyttää ensi viikon sunnuntaina!

Tyyli(tön)!?

Nyt mulla on pitkästä aikaa ihan kunnon ulkonäkökriisi! Se on muhinut jo pidempään ja hyökkäsi nyt täydellä teholla päälle, perhana sentään! Ajattelin että kun alkoholin jättää pois, niin paino putoaa maagisesti heti monta kiloa mutta paskan marjat sentään: olen sitten lihonut heti kättelyssä melkein kaksi kiloa! JA ennenkuin joku ehtii viisastelemaan että nyt se valas on syönyt senkin edestä niin ehei, enpäs olekaan. Olen elänyt harvinaisen terveellisesti, töissä olen hakenut ruokaa K-supermarketin lounastiskistä, ihan normaalia lohilaatikkoa, kaalikääryleitä jne. enkä ole herkutellut. Kaiken tämän lisäksi liikun suhteellisen paljon, niin en ala kun en laihdu! Jos vielä kahden viikonkaan päästä ei ole paino lähtenyt laskusuuntaan menen kyllä lekurin puheille tämän asian kanssa. Mutta mutta... tästä päästään seuraavan asiaan. Haluaisin kerrassaan uuden tyylin, uudet hiukset ja uusia koko vaatekaappini sisällön. Tämän teen tasan tarkkaan heti kun laihdun, se on vissi ja varma. HALUAN UUDISTUA JA OLLA NÄTTI!! Viime aikoina olen tuntenut olevani vain varjo siitä miltä olen joskus näyttänyt, nyt haluan keskittyä vaihteeksi itseeni kunnolla.

Jotta saisin pontta laihdutukseen ja tyylinmuutokseen, olen listannut ihan superkauniita ihmisiä joissa on jotain persoonnallista, sellaista karismaa mikä pysäyttää. Olkaa siis valmiina, tästä lähtee!


                                                        SHANE-KATHERINE MOENNIG



 

 

 

 

 

Shane, mitäs tähän lisättävää. KAIKKI jotka ovat joskus katsoneet L-koodia, eivät voi olla erimieltä. Tyyli, asenne, olemus ja ihan kaikki on kohdallaan. Tässä on ihminen jota on mielenkiintoista katsoa, kuunnella ja ihastella. Persoona isolla P:llä.

                                                  CARMEN-SARAH SHAHI

 

Jestas miten kaunis nainen! Mieletön kroppa, kauniit kasvot ja mikä kummallista, kauneinta on mielestäni hieman ylisuuri nenä :) Carmenin tyyli on ihana, siinä yhdistyy sopivasti seksikkyys ja rennot hupparit.


                                                   
                                                        HAYLEY WILLIAMS

Ihana tukka!! Räväkkä, hoikka ja kauniit piirteet, tahtoo myös!

Kauniita, rohkeita ja ihania naisia! Sellainen minäkin tahdon olla, löytää oman tyylin jossa viihdyn ja tuntea kehoni olevan sopusoinnussa sen sisäisen fiiliksen kanssa. Haluan pois siitä varjosta mihin olen jotenkin ajatunut ja saada itseni kuntoon. Itsestäni se on kiinni, sen tiedän, mutta tie on pitkä ja sitä tallaillessa täytyy pitää tavoitteet kirkkaana mielessä ja aina välistä ihastella tällaisia tsemppimotivaatiokuvia!