Hevoset on pop

Jee, sain hevostelumotivaationi viimeinkin takaisin! Se on ollut jossain missä lie hukassa jo pari kuukautta, ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut pätkääkään ja ratsastus on ollut pakkopullaa. Nyt olen lukenut paljon eri hevosblogeja, muun muassa Sophia Backlundin innostavaa kertomusta kahden hevosensa treenistä ja sain uudestaan itsekin kipinän.

Pääsiäinen on ollut aika leppoisaa aikaa töiden kannalta, perjantaina olin vapaalla ja aamulla harjasin hevoset tarhassa hyvässä ilmassa ja olin lähdössä hyvillä mielin ratsastamaan. Kypärää kiinnittäessäni huomasinkin herra Tuhon käsitelleen kypäräni leukaremmiä ja lukko oli jyrsitty käyttökelvottomaksi. Selkään en ilman kypärää mene, joten päätin sitten käydä juoksuttamassa Lirikan. Kentällä oli kohtalaisesti vielä lunta, joten siinä tuli hyvä treeni samalla. Juoksutan yleensä vyöllä, mutta nyt olin onnettomasi hukannut satulavyön jatkopalan jolloin vyö ei riitä mahan ympärille, eli satula sai kelvata. En käytä erikseen sivuohjia, vaan laitan suitsien ohjat satulavyöhön kiinni. Lirika oli aika jäykkä niskastaan, olisin halunnut sen hieman pyöreämmäksi, mutta lunta oli niin paljon että se vaikeaa.

Kävimme myös isolla porukalla lenkillä. Otimme Reinon, Humun ja Nemon ja lähdimme pitkälle kävelylle. Humu hyväksyi Reiskan heti ja antoi sen roikkua korvissa ja riehua minkä jaksoi. Oli huvittavaa huomata kuinka Reino pienempänä matki kaikkea mahdollista mitä Humu teki :) Aina kun se hyppäsi penkalle kiipeilemään meni Reiska perässä, pöhkö koira.

Lauantaina olikin sitten työpäivä joka meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Ostin itselleni uuden kypärän jyrsityn tilalle, se on aivan mahtavan tuntuinen päässä, tosi pehmeä vuori mutta se istuu jämäkästi. Kotiin päästyäni hain hevoset sisälle ja laitoin Lirpan valmiiksi maastolenkkiä varten. Kävimme Huitaperin tielle noin seitsemän kilometrin lenkin. Sain Lirikan alusta asti aika hyvin tuntumalle ja se tuntui oikein hyvältä. Ainoa vain että se on niin saakelin vino vasemmalle. Tiedän, oma vika kun en ole sitä jumpannut tarpeeksi, mutta perhana tuolla maastossa on niin turhauttavaa yrittää treenta! Välissä se kuumui niin että takapää nousi ilmaan, varsinkin silloin kun harjoiteltiin paljon laukkasiirtymisiä kotiin päin. Lenkki meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, tänään olisi tarkoituksena käydä pitkä käyntilenkki.

Reinon kanssa käytiin myös eilen lenkillä ja haimme samalla Karoliinan menille kyläilemään. Aivan alkumatkasta meitä tuli vastaan valkoinen terrieri omistajansa kanssa ja vaikka se räyhäsi täydellä teholla meidän pikku-Reiska ei päästänyt pihaustakaan, vähänkö olen ylpeä! Kyllähän sillä oli paine päästä sitä katsomaan, mutta se on pienempi paha kuin se julmettu haukkuminen.

Nyt aijon nauttia lomasta ja alkaa siivota kämppää, eikös olekin tosi hyvä suunnitelma ;)

Hyvää pääsisäistä kaikille lukijoille!

Vastauksia ja arvonnan voittaja

Kiitos teille lukijoille arvontaan osallistumisesta ja kysymyksistä! Siispä tässä teille vastauksia!

Mikä on parasta Lirikassa ja mikä huonointa?

Lirikassa on ehdottomasti parasta sen ihmisystävällisyys. Se on äärimmäisen kiltti ja lempeä eikä se ole koskaan kertaakaan edes luimistanut korviaan minulle. Kerran jouduin laittamaan sille liimapintelisiteen kintereen ympärille ja jos jotain se inhoaa, niin sitä. Se kuitenkin sieti toimenpiteen ja vasta kun olin turvallisesti sen kavioiden ulottumattomissa karsinan ulkopuolella, se latasi sellaisen sarjan karsinan seinään että se kuului sisälle asti. Autotallin puolella ollut setäni säikähti niin että pudotti kädessään olevat työkalutkin ja juoksi varmistamaan että olen kunnossa. Olen myös kuullut sen edellisiltä omistajilta tarinan, joka tuntuu aika uskomattomalta: silloisessa tallissa oli siihen aikaan lantala laitumen keskellä jonne paskat käytiin kottikärryillä kippaamassa. Tallilla asui samaan aikaan todella outo ja vaikea hevonen, sillä todennäköisesti oli päässä vikaa sillä kaikki muutkin hevoset välttelivät sitä parhaansa mukaan. Kukaan ei reagoinut siihen kertakaikkiaan mitenkään. Eräänä aamuna omistaja oli lähtenyt tyhjentämään kottikärryä ja kesken matkan oli huomannut tämän oudon hevosen tuijottavan itseään. Hetken kuluttua se oli luimistanut korviaan ja lähtenyt todella vihaisena kohti. Silloin oli Lirika nostanut päänsä aamuheinistään ja kiilannut väliin ja ajanut toisen hevosen pois. Todennäköisesti se pelasti silloisen omistajansa pahalta loukkaantumiselta.

Huonointa Lirikassa on sen arvaamaton käytös. Se on kaatunut päälleni kaksi kertaa ja kerran olemme menneet ojaan nurin. Tiedän että kaatumisiin on ollut syynsä, mutta nykyiseen "en halua mennä tuohon suuntaan"-juttuihin ei ole kyllä mitään fyysistä kipuoiretta tai muuta. Se saa minut monesti selässä pelkäämään henkeni puolesta, mutta aina olen sinne takaisin kiivennyt!

Miten Lirika päätyi sinulle?

Asuin vielä Torniossa ja kesälomalla päätin että nyt haluan tehdä jotain totaalisen erilaista (tähän aikaan en harrastanut ratsastusta enää aktiivisesti) ja päätin että nyt vuokraan hevosen. Tiesin lähellä olevan tallin, sillä olin pikkutyttönä käynyt siellä muutaman kerran ratsastamassa ja päätin kysyä sieltä tallipaikkaa. Omistaja kuitenkin ehdotti, että harkitsisin Lirikaa vuokrahevoseksi pidemmäksikin aikaa ja kävimme sitä katsomassa. Tuula kertoi kaikki sen saavutukset ja en ensin uskaltanut edes kokeilla sitä, sillä olin varma että minä kokemattomana pilaisin hyvän hevosen. Noh, selkään kuitenkin päädyin ja siitä se lähti. Vuokrasin Lirikaa kolme kertaa viikossa ja otin Tuulalta tunteja ja kun hevoskuume yltyi sietämättömäksi päätin että Lirika on se joka minulle tulee. Se oli varma ja rauhallinen ja meillä synkkasi hyvin yhteen. Siitä asti olemme yhdessä taivaltaneet!

Hypätäänkö Lirikalla enää ollenkaan?

Olen Lirikalla hypännyt ehkä noin kymmenisen kertaa. Tuula piti minulle muutaman estetunnin ja ne olivat oikein mukavia, olen itse vain niin pirun arkajalka! Lirika kuitenkin nauttii esteistä edelleen aivan mielettömästi, sen silmät aivan syttyvät kun se näkee esteet. Kotona hyppään sillä äärimmäisen harvoin, sillä tarvitsen siihen opastusta, jota täällä harvemmin saa joten parempi kummankin turvallisuudelle että pysytään sileällä! Lirikalla on taipumus mennä kovaa ja korkealta, ja sen asenne on sellainen että pidäs Laura kiinni, nyt mennään ja minä handlaan nämä jutut! Tokihan se on 160-radat mennyt kuin tyhjää vain, eli eiköhän se itse osaa sata kertaa paremmin kuin minä!

Onko Mira ratsukoulutettu?

Tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Se tuli Suomeen nimenomaan raviponiksi nelivuotiaana ja se oli useamman vuoden ravitallilla. Siitä se muutti seuraavalle tallille, jossa sitä pääosin treenattiin ravihommin, mutta selässäkin oltiin käyty. Meillä se on opettanut pikkuveljeäni ratsastuksen alkeisiin, samoin kuin kaverini pikkusisko on sitä pari kertaa käynyt ratsastamassa. Silloin kun siellä on vähääkän osaavampi ratsastaja joka vaatii siltä enemmän, se raivostuu ja alkaa hirveän pukkirodeon. Voin itsekin tunnustaa syöneeni hiekkaa kun yritin hieman opettaa sille tapoja :) Mira toimii huomattavasti paremmin kärryjen edestä, joten sitä se saa enimmäkseen tehdäkin.

Kaunko olet harrastanut ratsastusta?

Ensimmäistä kertaa nousin hevosen selkään kahdeksan vuotiaana ja ratsastin aktiivisesti kolmetoista vuotiaaksi asti, sitten kiinnostus lopahti. Uudestaan innoistuin vasta Lirikan myötä, eli 24-vuotiaana.

Mis tallilla aloitit hevosharrastuksen ja miten jatkoit harrastamista nykypäivään asti?

Ratsastuksen aloitin ihan ensimmäisen kerran yksityisellä Suomenhevostammalla Lindalla joka oli järkyttävän iso rautias tamma. En oppinut varmaan yhtään mitään, sillä olin ihan liian pieni niin isolle hevoselle ja opetuskaan ei ollut aivan huipputasoa. Puolen vuoden kuluttua tästä pääsimme ruotsin puolelle Övertorneå Ryttarföreningin tallille vakioryhmiin jossa kävimme yläasteelle asti. Siellä oli hyvät puitteet, lämmitetty maneesi ja aivan ihana talli. Siellä sain ensimmäisen hoitohevoseni ja koin varmasti kaikista ihanimmat ja kamalimmat hevoskokemukseni. Kävin myös joka kesä ratsastusleireillä jossa pääsin ratsastamaan uusilla ja erilaisilla hevosilla. Jostain syystä innostus hevosiin laantui ja palasi vasta näin aikuisiällä tavattuani Lirikan.

Millaisena ratsastajana pidät itseäsi?

Hui kuinka vaikea kysymys! Pidän itseäni hevosystävällisenä tyyppinä myös selästä käsin, pyrin olemaan reilu hevosta kohtaan. Mietin paljon, pyydänkö asioita oikein ja kohtuudella, sillä tiedän että harva hevonen on ilkeä ja tottelematon tahallaan. Lirika on onneksi anteeksiantavainen virheilleni ja se opettaakin minulle paljon. Kehun hevosta paljon ja pyrin siihen että molemmilla on hauskaa. Tottelemuutta turhan takia en siedä, osaan olla tarvittaessa melko jämäkkä. Halu kehittyä on kova, harmi vain että raha on niin tiukassa että ei ole mahdollisuutta ottaa valmennuksia niin usein kuin haluaisin. Aina maastossa ratsastaessanikin mietin istuntaani ja harjoittelemme kouluratsastusasioita samalla tavoin kuin kentälläkin.

Minkä tasoinen olet?

Hmm.. jos kisatuloksia katsoo, niin olen startannut helpon A:n, mutta mielestäni on mustavalkoista tuijottaa pelkästään tuloksia. Teknisesti osaan avot, sulut, pohkeenväistöt, takaosankäännöksen, laukanvaihdot (en tosin sarjavaihtoja!) yms. mutta aina on parantamisen varaa. Istunta on mielestäni ok, kädet ovat vain vielä liian sylissä ja ohjat liian pitkät, millä ilveellä tästäkin pääsisi eroon!

Missä kaikkialla olet ratsastanut?

Tuossa aiempana tulikin jo jotain, eli Övertorneån tallilla, Buckmannilla ja eri leireillä siellä sun täällä.

Koulu vai esteet?

Helppo: ehdottomasti koulu! Olen niin arka hyppäämään että jo se takaa sileällä työskentelyn, mutta muutenkin olen sellainen suorittajatyyppi. Sekin kertoo jotain että koiraurheilussakin pidän enemmän tokosta kuin agilitystä.

Mitkä ovat tämän kauden tavoitteesi?

Se että saan Lirikan kulkemaan reippaasti, kuuliaisesti ja vapautuneesti. Olen luvannut sille viime kevään mahahaava-oireilun jälkeen että se ei enää lähde kisakentille.

Kesä vai talvi?

Kesä, sillä se helpottaa oma maneesitonta ratsastustani huomattavasti! On ihana käydä uittamassa hevosta ja katsella kun ne laiduntavat onnellisena hännät laiskasti heiluen.

Minkälainen olisi unelmiesi hevonen?

Unelmahevoseni olisi kiltti, ratsastaessa hieman säpäkkä ja rakenteeltaan kevytrakenteinen sekä pienempi kuin Lirika. Kuka on niin pöljä että ostaa tällaisen persjalkaisena yli 170cm säkäisen hevosen?!

Unelmiesi talli?

Aika pitkälti se mikä meillä jo on. Tietysti haluaisin siihen lisäksi kaikenlaista kivaa, esimerkiksi pesukoneet, loimenkuivatushuoneen, sekä tarhaan paremmat pohjat. Maneesi oli myös mahtava.

Haluaisitko olla suosituin bloggaaja?

En, sillä se tuo mukanaan niin paljon huonoa julkisuutta sekä negatiivisia ja loukkaavia kommentteja, ei minun pää sellaista kestäisi!

Onko sinulle tärkeämpää lukijoiden määrä vai laatu?

Laatu aivan ehdottomasti. Ei ole väliä onko lukijoita viisi vai viisikymmentä jos kommunikointi heidän kanssaan pelaa ja on aktiivista. Toki blogia kirjoitetaan lähinnä itseä varten, mutta se on huomattavasti palkitsevampaa ja mukavampaa jos joku aina silloin tällöin kommentoi jotakin.

Missä näet itsesi kahdenkymmenen vuoden päästä?

Herran jestas, ei mitään hajuakaan! Toivottavasti olen taloudellisesti tasapainoisessa tilanteessa ja minulla olisi edelleen pari hevosta sekä koiria joiden kanssa treenta. Asuisin mielelläni edelleen tässä samassa paikassa ja toivon että olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni enkä katuisi mitään.

Arvonnan voitti tällä kertaa Fannii, laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen laureliini_85@hotmail.com!

Päivän puuhailut

Täällä taas! Tänään oli vapaapäivä joka tulikin käytettyä oikein yleishyödyllisesti. Herätyskello Reino Metsävainio hyökkäsi kahdeksalta kimppuun joten oli pakko nousta ylös ja lähteä ruokkimaan hevoset. Tämän jälkeen hiukset kondikseen ja meikkiä nassuun ja lähdettiin kylälle asioita hoitamaan. Haimme Yt:n Lakkikselta purua ja koiralle uusia herkkuluita. Samalla reissulla löytyi Jonille uudet Snowgearin kelkkailuhousut, vanhat olivat "vain" 15 vuotta vanhat, ei tuo mies turhaan vaatteita ostele :)

Kotiin päästyämme kävimme tyhjentämässä lantalan ja kävimme anoppilassa kahvittelemassa. Ilma oli jälleen kerran ihan super joten päätin satuloida Lirikan ja lähteä kevyelle lenkille. Kiersimme Rantatietä ja ravailimme pitkin pikkuteitä ja Lirika oli onnessaan ja energinen. Kotimatkalla päätin kurkata missä kunnossa kenttä on ja kuinka ollakkaan, siellä oli juuri sopivasti lunta pieneen treeniin, ainoa vain että lumi oli jumittanut isot pariovet josta yleensä menemme kaukalolle. Jouduin jalkautumaan ja taluttamaan Lirpan kapeasta aukosta sisään ja tapansa mukaan se otti ja kolautti takapolvensa kaukalon laitaan. Lumihangessa oli tosi työlästä kiivetä takaisin selkään ja jouduin pidentämään jalustinta varmaan seitsemän reikää ennen kuin onnistuin ratsautumaan, aika säälittävää vai mitä?!

Kotiin tulossa
 

Meillä syödään sokeria selästä

Kauan en kehdannut toista hangessa juoksuttaa ja mietin kuumeisesti uskallanko olla selässä kun se ahtautuu siitä pienen pienestä aukosta ulos. Loppujen lopuksi pistin silmät tiukasti kiinni ja nostin jalat ylös ja siitähän mentiin! Hyvä me!

Ratsastusretken jälkeen nakkasin hepot tarhaan ja lähdimme Jonin kanssa kelkkailemaan, päätettiin selättää minun eiliset pelot. Nyt voin sanoa että ensimmäisen kilometrin jälkeen nautin kyydistä täysin siemauksin ja oli ihan mahtavaa päästellä reitillä vähän lujempaakin. Reissun jälkeen kotona odotti vielä hommia, sillä chinchujen piti päästä vielä juoksemaan vapaana ja samalla katsoinkin Greyn Anatomian uusimman jakson. Karsinatkin sain siivottua kerrankin ajoissa, sillä illalla odotti vielä koirakurssi Humun ja Nemon kanssa. Tänään ei treenattu juurikaan uusia asioita vaan kertasimme vanhaa ja yhdistelimme asioita keskenään. Humu toimi paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta tuntuu että se ei enää jaksa keskittyä ihan koko tuntia sataprosenttisesti. Eipä sitä kyllä voi siltä vaatiakaan, niin vähän pääsen sen kanssa väliajoilla treenaamaan, harmi sinänsä. Onneksi päätavoite Humpen kanssa on kuitenkin näyttelyt, mutta mukava olisi päästä senkin kanssa enempi tekemään sillä se selkeästi tykkää tehdä töitä.

Huitaperin päällä

Kotona ei sitten enää mitään uutta eikä ihmeellistä, hepat sisään syömään, koneella istuskelua ja sitten ajattelin taas jatkaa leffailua, onneksi huomenna on vasta iltavuoro niin voi hieman valvoakin :)

Kikkarakalle toivottaa hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 

Kelkkailua ja käristystä

Voiko ihanammin aamu enää alkaa! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpötila oli hintsusti plussan puolella. Reiskan käytyä aamupisulla, kävimme tallissa ruokkimassa hevosmuorit. Aamupalan jälkeen lähdimmekin aamulenkille ja käppäilimme mummolaan aamukahville. Oli taas ihan huippu nähdä kuinka pappakin on innostunut koiran "koulutuksesta", tänäänkin yritti Reinoa saada seuraamaan, tosin hieman vaihtelevalla menestyksellä. Siis ihminen joka ei ole KOSKAAN ollut kiinnostunut moisesta hommasta, mennä viipottaa nyt tuon penikan kanssa ihan onnessaan, ihana <3

Vein hevoset ennen kymmentä ulos nauttimaan huikeasta ilmasta ja päätin hieman raivata niille enemmän liikkumatilaa nakkomalla heiniä normaalia kauemmas. Ponin mielestä tämä oli selkeästi paska ajatus, sillä se pyöri vain aidan edessä ja suunnitteli jotain tihutyötä pienessä päässään. Noh, ehdin olla sisällä varmaan puoli tuntia kun Joni huikkasi että sun ponis on karkaamassa paraikaa. Kurkkasin ovesta ja siellähän se oli jo puoliksi pujottanut itsensä portin aitojen toiselle puolen. Oli jokseenkin koominen näky kun se pysähty sen näkösenä että ups, ja kun karjaisin sille että heti takaisin aitaan niin se oikein sievästi ja tottelevaisesti pujahti takaisin. Hullu tyyppi, onneksi kesällä saamme uudet lankkuaidat ja "hieman" tujummat sähköt, luulisi että pysyy tarhassa.

Hei kyllä mä handlaan tän homman ite, mua ei tarvii saattaa

 

Kohta kaatuu

Humpsis, sinne meni!

Onpas mukavaa!

Nyt voi käppäillä syömään

Töihin menin vasta kahdeksitoista ja oli melkoisen kuollutta meininkiä koko päivän, taisi koko Tornio maata krapuloissaan kotona, uskon ma. Eipä siinä, onneksi oli vain neljän tunnin päivä ja töiden jälkeen lähdettiin Jonin kanssa kelkalla läheisen saaren kalakämpälle kärventämään makkaraa tuttavapariskunnan kanssa. Oli oikein leppoisaa ja mukavaa, paitsi meno- ja tulomatka! Olin ihan kauhusta kankea kun istuin kyydissä ja ajaa uskalsin ehkä kilometrin. Milloin minusta on tullut näin pelkuri, kysynpäs vaan?! Vielä kymmenen vuotta sitten (herran jestas, onko siitä jo niin kauan!!) paineltiin sataakolmeakymppiä jäällä ja tehtiin kaikkea hullua, niin nyt ei tarvi olla kuin kuuskymppiä lasissa niin silmät oli tiukasti kiinni ja olin varma että kohta kuolen. Puh, ehkä olen tullutkin vanhaksi.

Supertyylikäs :)

Kotiin kun päästiin, nakkasin pollet sisälle ja siivosin boxit. Nyt sitten hieman datailua ja sitten taidan jatkaa Smallvillen kolmoskautta, mulla on uudestaan menossa tämä sarja ja olen viimeinkin hankkinut viimeiset kaksi kautta! Ja hei, muistakaahan että huomenna on viimeinen päivä osallistua arvontaan, heittäkäähän jotain kysymystä niin saadaan niistäkin toivottavasti mielenkiintoinen postaus aikaseksi!

La-la-la lauantai

Tänään on ollut oikein mukava päivä! Heräsin aamulla siihen kun ei-niin-pieni-karvainen Reino vauva kiipesi sänkyyn ja jysäytti itsensä keskelle tyynyjä poikkittaisasentoon jolloin minä ja Joni olimme sängyn reunoilla melkein putoamassa. Kaiken lisäksi se vielä potki valtavilla tassuillaan ja naamaa koristinkin päivällä mukava naarmu, kunnon possu koiraksi! Vein hevoset heti aamusta ulos syömään ja lähdin yhdeksäksi töihin. Vaikka Torniossa on tällä hetkellä suurpilkit ja liikkeessä oli melko hiljaista, sain itse juosta pää kolmantena jalkana sillä olin yksin meidän pienkone, työkalu ja varaosa tiskillä ja lisäksi myin myös maatalous- ja hevostarvikkeet. Oli ihan mahtava huomata kuinka olen tässä parin vuoden aikana kehittynyt niinkin paljon että osaan myydä kelkkoihin mitä kummallisimpia varaosia, samoin traktoreihin. Edelleenkin kyllä jaksaa hymyilyttää kun aina kysytään onko pojat paikalla tai jos minulle yhdistetään puhelu pienkoneasioissa soittaja on varma että puhelu kääntyi takaisin keskukseen sillä eihän ilman palleja voi osata myydä "miesten juttuja" :)

Enää en voinut vastustaa kiusausta vaan ostin itselleni kaksi HV-Polon ihanaa Gitana-pikee paitaa, toinen on väriltään Tango Red ja toinen Jade. Kangas tuntuu iholla hyvältä ja uskon että paidat ovat myös laadukkaita.

Kotiin päästyäni käväsin nopeasti vaihtamassa vaatteet, ja kiirehdin takaisin ulos hakemaan hevoset sisälle. Reino katsoi minua erittäin loukkaantuneen näköisenä, se ei selvästikään voi sietää että katoan saman tien kotiin tulon jälkeen. Myöhemmin kuulinkin että se oli napannut vessan pöydältä hevosmaailma lehden ja silpunnut sen sekä levittänyt vessapaperirullan ympäri kämppää! Eihän sen tarvinnut olla edes yksin kotona, Joni oli täällä koko ajan, mutta ilmeisesti ei kelvannut muut tällä kertaa. Tallissa harjasin Lirikan oikein huolella ja syötin sille sokeria jonka vuoksi se näytti harvinaisen kiitollista naamaa. Päätin käydä sillä ihan kevyen lenkin, sillä meillä on lähes kahden viikon ratsastustauko. Pihalta asti se tuntui oikein hyvältä ja menomatkalla jumpattiin tekemällä avoja ja pohkeenväistöjä ja mentiin reipasta ja letkeää käyntiä pitkänä ja matalana. Vakioreitillemme päästyämme huomasin latukoneen joka pörräsi tiellä ja ajattelin että voi pojat, kohta Lauraa viedään! Onneksi se masiina kääntyi takaisin metsään ja saimme jatkaa matkaa häiriöittä. Lirika oli oikein mieleinen, ravasi tarmokkaasti ja tahdikkaasti jo heti ensi askelista, laukka oli vain hieman nelitahtisen tuntuista, eikä se lähtenyt pyörimään edes kotiin päin mentäessä. Päätin jättää sen työstämisen seuraavaan kertaan, tänään riitti että se oli rento ja letkeä sekä liikkui mielellään.

Kotimatkalla

Kaunotar

Ratsastuslenkin jälkeen nappasin Reinon hihnan päähän ja lähdimme kävelylle. Jälleen kerran jouduimme ohittamaan nuoren uroskoira Jeren häkin ja Reino on yleensä aina ehtinyt ottaa toiseen koiraan kontaktia jolloin se ei minua huomioi enää lainkaan. Päätin kokeilla toko-kurssimme ohjaajan neuvoa ja tehdä kaikkeni että se pitää minua kiinnostavampana kuin toista koiraa ja voi jesssus, toivon vain että kukaan tuttu ei nähnyt tolloilujani! Makkaraa koiran nenän eteen ja mahdotonta höpötystä ja lässytystä ja välistä jopa käsien heilutusta sinne ja tänne. Ei se kauas heittänyt kuperkeikkojen heittämisestä ojan pohjalla joka on kuulemma viimeinen oljenkorsi :) Tämä kuitenkin toimi, Reino yritti pari kertaa hieman hämillään kurkata mitä kaveri häkissä puuhaa, mutta totesi ilmeisesti emännän tulleen hulluksi ja piti parhaana seurata tilanteen kehittymistä tarkasti.


Lenkin jälkeen kävimme Reiskan kanssa vielä kaupassa ja haimme mehevät pizzat paikallisesta ravintolasta. Ihanat herkut odottelivatkin meitä keittiössä kun saimme karsinat siivottua ja hevoset vielä ruokittua ja kaiken tämän touhuilun jälkeen olenkin ottanut lunkisti. Nyt vielä hetken kuluttua saunaan ja sitten nukkumaan että jaksaa huomisenkin olla yhtä reipas!

Sekopäät autossa

Koiria, koiria ja vähän hevosiakin

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoittelin kuun alussa ja tuntuu että siitä on vasta muutama päivä, silti on tapahtunut vaikka ja mitä. Hevosilla on ollut nyt "pakkoloma" sillä meillä oli viime viikonloppuna isot Rakentajamessut joihin upposi aikaa ja työtä kiitettävästi, siihen lisäksi olen sairastanut ärsyttävän sitkeän flunssan. Jotta ei pääsisi tekemään mitään hauskaa, sain sitten ilmeisesti jonkun Noro-viruksen lievemmän version ja olen ollut tiistaista asti kotona. Kaamea kuvotus ei ole ottanut loppuakseen, vasta tänään tuntui että ehkä nyt uskaltaa liikkua ilman että oksennus pyrkii ylös. Tammoja tämä lomailu ei ole näyttänyt paljon hetkauttavan, molemmat möllöttelevät päivät tarhassa syöden ja nauttien, mitä nyt tänään Lirikalla oli tuli hännän alla vähän väliä, meillä nimittäin tuuli ihan tosissaan.

Älkää välittäkö takana olevista puisista kötystyksistä, siinä on ponille nikkaroituja esteitä että se ei tulisi portista läpi :)

Villiponi, karvainen ja pieni

Viime viikolla päätimme hankkia Reinolle ihka oman pikkuveljen, sillä Ainolaan syntyi huippuyhdistelmästä jättisuuri pentue. Kyseessä on jämtlanninpystykorvaemon Saagan ja isä Jyrin pesue, johon syntyi viikko sitten yöllä muistaakseni kaksitoista pentua. Yksi menehtyi lähes saman tien väsyneen emon painon alle ja toinen ilmeisesti johonkin hengitystieongelmaan. Todella surullista, mikään ei ole niin säälittävää kuin pienet avuttomat pennut jotka ovat vasta päässeet maailmaan ja saman tien ne otetaan sieltä pois. Emo oli ollut todella naatti, ensimmäiset pennut ja heti jättipentue, mutta hyvin Saaga on muuten tilanteen handlannut, samoin tietysti isäntäväki. En millään malta odottaa että pääsemme valitsemaan omaa pentua! Vielä pitäisi malttaa odotella pari kuukautta ja sitten se on meillä. Jotenkin tuntui luontevalta ottaa suhteellisen saman rotuinen ja ikäinen koira kuin Reino, uskon että niillä on huomattavasti mukavampi opetella elämään ulkona häkissä kahdestaan kuin yksin. Olemme suunnitelleet niille isoa koiratarhaa hevosaitauksen ja talon väliin jossa on tilaa juosta ja temmeltää. Sinne tulee tietysti koppi, ruokintakipot sekä sulakippo jotta aina löytyy lämpöistä vettä juotavaksi. Lisäksi haluan niille tornin, johon ne voivat kiivetä tähystämään maisemia ja lepäilemään katoksen alle. Entisellä koirallani Monalla oli sellainen ja muualla se ei olisi sitten ollutkaan, niin hyvät näkymät siitä oli.

Herra Tarkastaja tutkii heinän riittävyyden

Reinon kanssa tavoitteena on tosiaan tottiskisat joihin olen päättänyt treenata ihan tosissani. Uusi koira kun on puhdasrotuinen ja erinomaisista vanhemmista, se saa kulkea minulla näyttelykoirana ja Jonin kanssa hirvimetsällä. Toki senkin kanssa käydään perustottis ja katsotaan mihin sen rahkeet riittävät ja mikä sitä kiinnostaa, aika näyttää. Voihan se olla että Reinoakaan ei kiinnostaa lainkaan mitä minulla on suunnitelmissa, mutta ainakin tähän mennessä se on näyttänyt niin hyviä merkkejä että uskallan olla sen kanssa toiveikas. Tänään treenasimme esineen koskettamista naksuttimen avulla. Etsin vanhan puisen kevyen naulakon joka käy hätätilassa noutokapulasta ja keräsin taskut täyteen kinkkua. Toiseen käteen naksutin ja eikun istumaan lattialle esineen viereen. Reino oli aluksi että häh, mikä juttu tämä nyt on ja yritti kynsiä herkkuja käsistäni ja tarjosi istumista ja maahanmenoa. Odotin että se edes vilkaisee esinettä päin ja heti kun se sen teki, naksautin ja annoin palkkion. Meni kuitenkin hyvä tovi ennen kuin se osasi yhdistää palkkion esineeseen, alussa se lähinnä arvasi mihin sen kuuluu katsoa. Kun se oli hiffanut katsomisen, vaikeutin hieman ja en enää palkannutkaan pelkästä katseesta vaan odotin että se koskee esineeseen kuonollaan. Tähän ei mennyt kauaakaan aikaa ja kun se ymmärsi mistä hommassa oli kyse, se oli aivan täpinöissään ja tökkäsi oikein innoissaan nokalla. Tästä jatketaan vielä illalla pienet parin minuutin treenit ja katsotaan jäikö muistiin mitään, kertaushan on opintojen äiti! Tämän harjoituksen tarkoituksena on opettaa se itse ratkomaan ongelmia ja käyttämään omia aivojaan. Lisäksi tällä tavalla voidaan opettaa varsin hyödyllisiä temppuja kuten valojen sammuttaminen käskystä tai tiettyjen esineiden noutamista.

Hmm, mitä täältä löytyy...

Kaivan ja löydän varmasti!



Apua, pää jäi kiinni!!

Humun (muistatteko vielä lainakoirani Rally-toko kurssilta?) olimme viime maanantaina perustottis-kurssilla ja tällä kertaa opettelimme seuraamisen yhteydessä käännöksiä oikeaan ja vasempaan. Tuntui kuin se perhanan otus olisi napsinut sormetkin minulta palkkaamisen yhteydessä ja se oli jotenkin väsähtänyt ja ärsyyntynyt. Jo menomatkalla se pilkki silmät lurpsuen ja kotimatkalla se ei herännyt edes siihen että Nemo söin jäätelöä Karolinalta, eli sen täytyi olla todella väsynyt! Toivottavasti se olisi ensi kerralla paremmassa vedossa, tai ehkä odotan siltä nyt vain liikaa sillä kaikki aikaisemmat kerrat se on mennyt suorastaan loistavasti.

Humu-poika, sen kanssa aukeaa näyttelykausi 2013, täältä tullaan!

Huh, jopas tästä tuli koirapainotteinen postaus taas vaihteeksi, toivottavasti teissä lukijoissa on koiraihmisiä! Lupaan kuitenkin kevään myötä kertoa taas lisää hevosteluista ja kesää kohti mentäessä tulee varmasti ratsastusvideoita kunhan saamme taas kentän käyttöön, nyt kukaan ei luonnollisesti lähde perässäni pitkin metsiä juoksemaan :)

Muistakaahan kaikki rekisteröityneet lukijat osallistua arvontaan, palkintoja on superhyvät Horse Comfortin mustat hansikkaat timanttikoristeluin!

Reiska toivottaa kaikille oikein hyvää viikonloppua!

Kuulumisia ja ARVONTA!

Täällä ollaan taas! Tällä hetkellä olen tosin kipeänä, flunssa ja pieni lämpö ovat saaneet minut nujerrettua niin tehokkaasti että eilen piti jättää koirakurssi Humun kanssa väliin ja jäädä sängyn pohjalle sairastamaan. Aamulla minulla oli mielestäni niin hyvä olo, että voisin mennä töihin, mutta jo menomatkalla tunsin kuinka huono olo olikaan ja päätin odottaa että toinen työntekijä tulee töihin ennen kuin työterveysaseman kautta lähdin kotiin. Nukuin pari tuntia ja välistä katsoin elokuvia ja illalla nakkasin hevoset sisälle ja siivosin karsinat. Huomaa kyllä että en ole ihan kunnossa, sillä jo yhden karsinan jälkeen olo oli tosi heikko. Huomenna on tosin pakko mennä töihin, sillä meillä on isot rakentajamessut tulossa ja hommaa on valtavasti, samoin pitäisi käydä vielä rahoituskoulutus.

Viime viikolla sain tehtyä Lirikalle oikein täyshuollon: maanantaina se sai uudet popot jalkaan ja oli kuulemma potkaissut kengittäjää sillä välin kun olin käymässä sisällä! Kunnon possu, toivottavasti sai kuulla kunniansa, epäilen kyllä sillä kengittäjä on niin kiltti mies että on todennäköisesti syyttänyt itseään, huoh. Tiistaina tuli kunnan eläinlääkäri ja rokotti mummelin sekä raspasi hampaat jotka olivat kuulemma jälleen kerran erinomaisessa kunnossa! Yhtään hammasta ei ollut pudonnut ja purenta oli hyvä, hieno juttu. Rokotuksen takia pidimme ratsastustaukoa ja kävinkin kolme kertaa viime viikon aikana uimassa, pitäähän sitä kunnosta pitää huolta jollain tapaa, eikö totta?!

Eilen kävin ratsastamassa ennen kuin heikko olo yllätti ja Lirika oli suorastaan kauhea. Olisi voinut luulla että se olisi raspauksen jälkeen suustaan kuin enkeli mutta ketun marjat, se puri oikealta niin kovaa kiinni että mitkään pidätteet eivät menneet läpi. Kotiin olisi pitänyt päästä kiitolaukkaa pää pystyssä ja kaikkea piti säikkyä, voi jessus että kysyi hermoa pysyä rauhallisena, argh! Tänään on niin kipeänä oikea hauis ja ojentaja ettei tosikaan.

Onneksi Reino sentäs on ollut oikein hyvä koulutettava, sekin sai tiistaina viimeisen tehosterokotuksen ja seuraavan kerran on eläinlääkäri taas vuoden päästä.

Hei ja sitten pieni arvonta kaikkien rekisteröityneiden lukijoiden kesken! Kaikki rekatut lukijat jotka esittävät kysymyksen tulevaan kysymyspostaukseen ovat mukana ihanien Horse Comfort-merkkisten timantein koristelluiden ratsastushanskojen arvonnassa mukana (arvo 35€), kaikki mukaan!

Arvonta-aika 12.3.2013- 25.3.2013